Päivi Hamarus

Vaakamalli luo sosiaalista hyvinvointia kouluun

Kouluyhteisöjen hyvinvointi on monestakin syystä tullut yhä ajankohtaisemmiksi. Opetus- ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsauksen mukaan hyvinvointia tulee vahvistaa uusin keinoin ja hyvinvoinnin tekijöitä arvioida uudella tavalla. Vaakamalli® on uusi menetelmä, jonka avulla yhteisöllisyyttä ja yhteisön sosiaalista hyvinvointia voidaan kehittää. Mallin yhteyteen on rakennettu myös sosiaalisen hyvinvoinnin mittari.

Jokelan ja Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeen julkisessa keskustelussa nousivat esille yhteisöllisyyden puute, psyykkinen pahoinvointi ja ampuma-aseet. Lindströmin ym. tutkimuksen (2010) mukaan turmat johtuivat internetin ja tietoverkkojen käytön lisääntymisestä, yhteisöllisyyden puutteesta ja terveyspalveluiden karsimisesta. Tapahtumia seuranneet toimenpiteet kohdistuivat aselainsäädännön uudistamiseen, verkkorikollisuuteen puuttumiseen, kontaktien lisäämiseen nuoriin verkossa ja oppilashuollon tehostamiseen sekä viranomaisyhteistyöhön. Vaikka yhteisöllisyys nousi julkisessa keskustelussa voimakkaasti esille, yhteisöllisyyden lisäämiseen ei suunnattu erityisiä toimenpiteitä.

Hyvinvointia luovan ohjelman kehittämisessä on tärkeää, että 1) ohjelman sisältö on tutkimusperusteinen, 2) interventio on laaja-alainen ja luo yhteiset tavoitteet, 3) toteuttamisprosessi on tutkimusperusteinen ja pohjautuu asiantuntijuuden ja kouluyhteisön kehittymiseen ja kehittämiseen ja 4) interventio-ohjelmaa tarkastellaan vaikuttavuuden näkökulmasta, oppilastasolla ja koulun aikuisten yhteisössä moniammatillisesti.

Vaakamalli® on uusi näkemys hyvinvoinnin rakentamisesta ja yhteisöllisyyden luomisesta. Malli on syntynyt tutkimukseni pohjalta, joka koskee kiusaamista ilmiönä yhteisössä: millainen yhteisö ruokkii pahoinvointia ja miten yhteisön toimintakulttuuri voi tuottaa hyvinvointia. Vaakamalli ei kilpaile muiden mallien kanssa, vaan se sitoo koko yhteisön osaamisen ja eri menetelmien tuntemisen osaksi tavoitteellista hyvinvointityötä.

Vaakamalli antaa tavoitteet, yhteisö luo keinot

Vaakamalli® pohjautuu siihen, että kouluyhteisö on mukana hyvinvoinnin kehittämisessä. Silloin koulun henkilöstö saa tukea toisiltaan; he yhdessä sitoutuvat yhteiseen toimintaan ja toimivat samojen tavoitteiden suuntaisesti. Malli nivoo yhteisön moniammatilliset toimijat yhteiseen päämäärään ja antaa heille yhteisen kielen. Malli ei ole arjesta irrallinen projekti. Yhdessä sovitut vastuut ja toimintamenetelmät integroidaan arjen normaaliin työhön.

Malli toteutuu kunkin yhteisön lähtökohdista käsin. Jokaisella yhteisöllä on omat resurssinsa, sosiaalisten suhteiden verkostonsa, osaamisensa, haasteensa ja kehittämiskohteensa.

Vaakamalli arvostaa toimijoiden asiantuntemusta ja prosessin aikana pyritään yhteisen ymmärryksen syntymiseen hyvinvoinnin ja kiusaamisen määritelmästä, ilmiön dynamiikasta ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Yhteinen ymmärrys muuttaa toimintatapoja ja toimintakulttuuria. Yhteistyö koulun ulkopuolelle on tärkeää. Prosessissa etsitään kodin ja koulun yhteistyölle uusia muotoja. Lisäksi malli on syklinen. Sitä voidaan toteuttaa vuodesta toiseen, koska se toimii arviointikehikkona, jota vasten yhteisö tarkastelee omaa toimintaansa ja suunnittelee seuraavia kehittämiskohteita.

Mallin toteuttaminen arjessa

Yhteisö käy yhdessä läpi hyvinvointiin vaikuttavat tavoitteet Vaakamallin® teoreettisen kuvauksen pohjalta. Opettaja-oppilassuhde, koti-koulusuhde, kaverien väliset suhteet, hyvä ilmapiiri, luottamus ja tavoitteellisuus ovat muutamia esimerkkejä sosiaalisen hyvinvoinnin tekijöistä. Yhteisön jäsenet miettivät keinot, miten he pääsevät tavoitteisiin ja sitoutuvat niihin.

Yksi mallin tekijä on tavoitteellisuus. Yhteisön jäsenet arvioivat omaa toimintaansa tavoitteiden suhteen. Jossain yhteisössä voidaan todeta, että tämä tavoite ei toteudu, koska monet oppilaat eivät arvosta koulua ja heidän sitoutumisensa ja tulevaisuusorientaationsa ovat heikkoja. Yhteisön jäsenet keskustelevat tästä haasteesta yhdessä ja päättävät, mitä he ryhtyvät yhdessä tekemään oppilaiden motivoitumisen eteen. Eri yhteisöissä on erilaista osaamista, joten toimintakin ovat erilaista.

Vastaavasti yhteisö käy yhdessä prosessoiden läpi kiusaamisen menettelytavat. Hyvinvointiin vaikuttavat tekijät puretaan ja yhteisön moniammatilliset jäsenet miettivät yhdessä, miten he pääsevät näihin tavoitteisiin, millaista osaamista itse kullakin on, miten työnjako tapahtuu ja millä tavalla hyvinvointityötä tehdään juuri siinä yhteisössä.

Yhteinen ymmärrys edellytys yhteisille toimintavoille

Oleellista on saavuttaa yhteinen ymmärrys ja yhteinen kieli. Esimerkiksi kiusaamisesta kaikilla yhteisön jäsenillä on oma näkemys. Ellei yhteistä keskustelua käydä, jokaisen oma erityinen näkemys ohjaa kiusaamisen havaitsemista ja siihen puuttumista arjessa. Jos jollain on suppea ymmärrys kiusaamisesta, hän havaitsee kiusaamista harvoin ja puuttuu siihen vain harvoin. Yhteinen ymmärrys vaikuttaa yhteiseen toimintalinjaukseen. Moniammatillisessa yhteisössä keskustellaan kiusaamisen määritelmästä ja käydään läpi, mitä kiusaamisella tarkoitetaan. Valmis ylhäältä annettu määritelmä ei sitouta, yhteiseen näkemykseen tarvitaan yhteinen keskustelu. Aikuiset ottavat keskusteluun mukaan myös oppilaat ja vanhemmat.

Päämääränä hyvinvointia rakentava toimintakulttuuri

Tällainen prosessi vie aikaa. Vaakamalli ei anna ylhäältä valmista mallia tai pikatemppua vaan etenee yhteisössä yhtä nopeasti kuin yhteisö itse on siihen valmis. Ehkei tärkeää olekaan nopeus vaan päämäärä. Oleellista on saavuttaa yhteinen ymmärrys ja tavoitteellinen kokonaisnäkemys hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, synnyttää yhteinen tahtotila ja sitouttaa siihen. Se on alku hyvinvointia luovalle toimintakulttuurille.

Vaakamallin koulutusprosessiin liittyy tutkimusta. Mallia on testattu kouluissa ja sen yhteyteen on myös kehitetty sosiaalisen hyvinvoinnin mittari oppilaille, Yhteisöllisyyspuntari.

LÄHTEITÄ:

Hamarus, P. 2006. Koulukiusaaminen ilmiönä. Yläkoululaisten kokemuksia kiusaamisesta. Jyväskylän yliopisto.

Hamarus, P. 2008. Koulukiusaaminen. Huomaa, puutu, ehkäise. Helsinki: Kirjapaja.

Hamarus, P. 2011. Vaakamalli® sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamisessa. Painossa.

Lindström, K. & Nurmi, J. & Oksanen, A. & Räsänen, P. (2010): Jokelan ja Kauhajoen asukkaiden arviot koulusurmien yhteiskunnallisista syistä. Sosiologia 47:4, 270–285.

Kirjoittaja työskentelee erikoissuunnittelijana Keski-Suomen ELY-keskuksessa. Hän on väitellyt koulukiusaamisesta ilmiönä yhteisössä ja sen rakentumisesta yhteisön sosiaalisissa suhteissa.

 
Julkaistu 12.12.2011