Riikka Kostiainen

Uudet rikostyypit – vanhat vastaukset

YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) täytti 30 vuotta. Kansainvälisessä juhlaseminaarissa lokakuussa Helsingissä käsiteltiin ihmiskauppaa, korruptiota ja talousrikollisuutta sekä rikollisuutta koskevan tiedon keruuta.

Seminaarin alkuosa pureutui ihmiskauppaan. Roger Plant, ILOn pakkotyön vastaisen ohjelman entinen johtaja, arvioi työperäisen ihmiskaupan torjunnan toimenpiteitä. Työperäisestä ihmiskaupasta nostettiin viime vuonna koko Euroopassa noin 50 syytettä ja tuomioita tuli noin 30. Hänen mielestään nämä ovat pieniä lukuja, kun lähes kaikissa maissa ilmiötä vastaan on tehty lakeja ja toimintaohjelmia. Kuitenkaan tutkintaan tällä harmaalla alueella ei helposti lähdetä, koska se on kallista ja tulosta pidetään epävarmana. Hän neuvoi ottamaan ulkomaisen työvoiman tilanteen avoimesti esiin.

Kommenttipuheenvuoroissa Jon Spencer Manchesterin yliopistosta näki kriminologian yhteistyön useiden eri tieteenalojen kanssa välttämättömäksi ilmiön tutkimuksessa. Anniina Jokinen HEUNIsta otti puolestaan käytännöllisemmän näkökulman ja pohti, ovatko ulkomaalaiset marjanpoimijat pakotettua työvoimaa. Ongelma tiivistyy kysymykseen työsuhteen olemassaolosta. Viime aikoina on vahvistunut käsitys sen olevan työtä, koska marjayritykset tarjoavat poimijoille mm. työvälineet. Silloin matka- ja majoituskulut eivät saisi jäädä poimijoiden omaksi riskiksi, vaan heidät kutsuvien yritysten pitäisi kattaa niitä.

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet puhui ihmiskaupan valvontajärjestelmistä ja uhrien auttamisjärjestelmistä. Hän korosti, ettei ihmiskaupan vastainen työ saa jäädä tiedon keräämiseen, vaan sen pohjalta on tehtävä johtopäätöksiä ja toimenpiteitä. Niina Antunovic Monika-Naisista kertoi ihmiskaupan uhrien auttamisesta ruohonjuuritasolla. Järjestön tietoon tuli viime vuonna 16 tapausta (ja 2007–2009 yht. 19). Uhreista 25–40% on ohjattu auttamisjärjestelmän piiriin; osa ei halua mennä pelkojen tai muiden syiden takia. Ongelmia auttamistyön kannalta ovat mm. oleskeluluvan saanti, poliisitutkinnan pituus, näytön osoittamisen ongelmat, tilanteen vähättely, eri viranomaisten erilaiset tulkinnat ja uhrin kokema turvattomuus tutkinnan aikana. Florence Hol toi tietoon Hollannin ihmiskaupparaportoijan havaintoja elinkaupasta. Siellä on ollut muutamissa tapauksissa epäilyjä elinten luovuttamisen aidosta vapaaehtoisuudesta, mutta näyttö on jäänyt puuttumaan.

Korruptio vuosisadan ongelma

Professori Jay Albanese Virginian yliopistosta näki korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttaneen tai pahentaneen kaikkia maailman pahimpia ongelmia nälänhädästä ja saastumisesta naisten huonoon asemaan. Nämä aiheet ovat hallinneet aiheellisestikin YK:n rikollisuusagendaa viime vuosikymmeninä. Käytännön korruption vastaisesta työstä kuultiin esimerkkejä Ruotsista, Unkarista ja Kiinasta.

Professori Michael Levi Cardiffin yliopistosta puhui puolestaan globaalin ja ylikansallisen rikollisuuden tutkimuksen haasteista. Hän kritisoi poliitikkojen ja median huomion kiinnittymistä suuriin lukuihin preventiotoimien sijaan. Esimerkiksi vuonna 2005 Isossa-Britanniassa petosten kustannuksiksi arvioitiin 12,9 biljoonaa puntaa ja viime vuonna 30,5, mikä on saanut suurta huomiota. Luvut ovat kuitenkin puhtaita arvioita, ja kertovat vain siitä mitä on mitattu.

Tiedon käyttö

Loppupäivä käytettiin tiedon keruun ongelmiin. Seminaarin päätti HEUNIn johtajan Kauko Aromaan esitys rikollisuustiedon poliittisesta merkityksestä. Hallinnollinen, rekisteritieto heijastelee viranomaisten toimintaa ja on vanhentunutta nykytilanteen ongelmien kannalta. Kyselyillä saatu tieto viittaa myös menneisyyteen eikä ole rekisteritiedon kanssa vertailukelpoista. Käytettävissä oleva tieto ei myöskään kohdistu riittävästi rikoksen peruselementteihin. Aromaa ehdottikin uhria ja rikoksesta aiheutuneita kuluja koskevien perustietojen lisäämistä tilastoihin. Esimerkiksi poliisin väkivaltarikoskirjauksiin voitaisiin lisätä tieto tilanteen osapuolista ja heidän välisestä suhteesta, tekotavasta ja aiheutuneista vammoista. Tämä parantaisi tiedon informaatioarvoa. Lisäksi yhtenäinen kirjaus eri maissa mahdollistaisi rikollisuustilanteiden paremman vertailtavuuden.

 
Julkaistu 12.12.2011