Mia Kilpeläinen

Selvä kaista -toimintaohjelmalla saatu lupaavia tuloksia

Naarajärven vankilassa kokeiluna olleella Selvä kaista -toimintaohjelmalla on saatu rohkaisevia tuloksia. Se on uusi interventiomalli rattijuopumuksesta ehdottomaan vankeuteen tuomituille.

Selvä kaista -toimintaohjelma toimi kokeiluna Naarajärven vankilassa vuodesta 2009 lähtien. Myllyhoitoyhdistys ry:n toteuttama kokeilu päättyi lokakuussa 2011, jolloin viimeiset toimintaohjelman läpikäyneet vangit lopettivat kahdeksan viikkoa kestäneen ohjelman. Toimintaohjelmassa pyrittiin vaikuttamaan vangin asenteisiin päihteiden käyttöä kohtaan sekä auttamaan päihdeongelmaisia vankeja ja antamaan tietoa kemiallisen riippuvuuden sairaudesta. Auttamalla päihdeongelmaisia vankeja voidaan parantaa liikenneturvallisuutta. Lisäksi ohjelma tähtäsi yksittäisen vangin vankilakierteen katkaisuun.

Tutkimustulokset positiivisia mutta suuntaa antavia

Toimintaohjelman välittömiä vaikutuksia vangeille selvitettiin tutkimuksessa, jonka aineisto koostui helmikuun 2011 loppuun mennessä toimintaohjelman läpikäyneistä vangeista (96 kpl). Tutkimuksessa vankien taustatietoja (mm. vankikertaisuus, ikä ja tuomion pituus) verrattiin vangeille ennen toimintaohjelmaa ja toimintaohjelman jälkeen tehtyjen testien (mm. Sokrates -muutosvalmiustesti ja Rosenbergin itsetuntoasteikko) muutoskeskiarvoihin.

Rosenberg- ja Sokrates -testien tulosten mukaan suurimmat positiiviset muutokset olivat havaittavissa niillä vangeilla, jotka olivat olleet vankilassa kahdeksan kertaa tai sitä useammin. Myös ikä vaikutti sekä vangin muutosvalmiusasteeseen että itsetuntoon. Toimintaohjelman myötä yli 50-vuotiaat olivat valmiimpia elämän muutokseen kuin esimerkiksi 20–29-vuotiaat. Sen sijaan toimintaohjelma paransi eniten juuri nuorten itsetuntoa.

Tuloksista käy ilmi, että lyhyttä tuomiota (1–3 kk) suorittavilla muutokset muutosvalmiutta mittaavassa testissä olivat suurimmat. Suurin muutos itsetuntoa mittaavassa Rosenbergin testissä oli havaittavissa 4–6 kuukauden tuomiota suorittavien kohdalla. Huolimatta siitä, että vahvoja tilastollisia merkitsevyyksiä ei saavutettu, tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Toimintaohjelman todellisten vaikutusten havaitsemiseksi tärkeää olisi tehdä seurantatutkimus samalla tutkimusjoukolla. Tämän perusteella pystyttäisiin varmuudella osoittamaan esimerkiksi se, kuinka moni Selvä kaista -ohjelman läpikäyneistä on syyllistynyt uusiin rattijuopumustuomioihin esimerkiksi kahden vuoden kuluessa vapautumisestaan.

Tarvitaanko uutta toimintaohjelmaa?

Toimintaohjelmaa on kommentoitu Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatoimintojen ohjausryhmässä, jonka lausunnon mukaan tarve vastaavanlaiselle keskeytymättömälle ohjelmalle olisi olemassa. Tutkimuksen havainnot tukevat ohjausryhmän näkemystä. Naarajärvellä toimintaohjelmaa toteutettiin non stop -periaatteella, joka mahdollisti lyhyttäkin tuomiota suorittavien osallistumisen ohjelmaan. Tämä heijastui myös vankien kokonaismäärässä (n. 130), jonka toimintaohjelma projektivaiheessaan tavoitti. Rattijuopumus voidaan nähdä ryhmää yhdistäväksi tekijäksi. Kun ryhmä muodostuu saman rikoksen tehneistä, vankilan arjessa merkityksellisen vankihierarkian aiheuttamat konfliktit voidaan minimoida ja estää ennalta.

Rikosseuraamusalan ohjelmatyön linjausten mukaan pitäisi huolehtia siitä, että asiakkaat valikoituvat oikeisiin ohjelmiin ja että osallistuminen yhtäältä perustuu riski- ja tarvearvioon ja toisaalta muodostaa osan rangaistusajansuunnitelman toteuttamista. Tavoitteena on myös tukea asiakasta niin, että hän suorittaa ohjelman loppuun. Jatkossa vahvistetaan asiakkaan oppimia taitoja ja huolehditaan jatkumoista ohjelman suorittamisen jälkeen. Nämä linjaukset näkyivät erittäin hyvin Selvä kaista -toimintaohjelmassa ja ohjelmatyön linjaukset heijastuivat äärimmäisen hyvin tutkimustuloksissakin. Selvä kaistan asiakkaat olivat valikoituneet asianmukaisesti ohjelmaan. Noin 90 prosentilla toimintaohjelman läpikäyneistä vangeista alkoholiriippuvuutta mittaavasta Mast-testistä saatu tulos viittasi alkoholismiin ja erittäin suurella osalla ohjelman läpikäyneistä vangeista päärikoksena oli rattijuopumus tai törkeä rattijuopumus.

Pohdittaessa toimintaohjelmaa vasteena rangaistusajansuunnitelmalle on kiistatonta, että ohjelma on ollut tarpeellinen lisä päihdetyössä Naarajärven vankilassa. Päihdetyö on pääasiassa ollut yksilötyötä, jonka lisäksi on ollut tarjolla tuntimäärällisesti lyhyempää ohjelmatoimintaa. Muita ohjelmia tarjotaan kahdesta kolmeen kertaa vuodessa, jolloin ohjelma voi olla niiden ulottumattomissa, jotka sitä kaikista kipeimmin tarvitsisivat. Lisäksi yksi päihdetyön erityisohjaaja ei pysty tarjoamaan yksilötyötä niin paljoa kuin todellisuudessa tarvittaisiin. Molemmat vaihtoehdot ovat ongelmallisia erityisesti lyhyitä tuomioita suorittavien näkökulmasta tarkasteltuna. Lisäksi toimintaohjelmassa olevaa vankia on pystytty tukemaan niin, että hän on pystynyt suorittamaan toimintaohjelman loppuun saakka. Tästä kertoo toimintaohjelman erittäin alhainen keskeyttäneiden lukumäärä, joka helmikuun 2011 loppuun mennessä oli kuusi (n. 6 % toimintaohjelman läpikäyneistä).

Vapautumisen ajankohta ja hoitojatkumon turvaaminen muodostaa kriittisen pisteen Selvä kaista -toimintaohjelman onnistumisessa. Mahdollisuus ohjelman vaikutusten häviämiseen kasvaa, jos vapautuminen hoidetaan huonosti tai jätetään kokonaan hoitamatta eikä hoitojatkumoa siviilielämän puolelle suunnitella tai se jätetään vangin oman aktiivisuuden varaan. Tätä kautta vaarannetaan mahdollisesti alkanut toipumisprosessi ja ohjelman vaikuttavuus.

Artikkeli perustuu Selvä kaista -toimintaohjelmasta tehtyyn tutkimukseen "Muista aina liikenteessä, Selvä kaista ompi eessä" – Selvä kaista -toimintaohjelman vaikutusarvio. Kirjoittaja toimii tutkijana Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

 
Julkaistu 12.12.2011