Venla Salmi

Kauppa ja teollisuus rikosten kohteena

Ensimmäisen Suomessa toteutetun yritysuhrikyselyn tulokset osoittavat, että vähittäiskaupan ja teollisuuden toimipaikkoihin kohdistuu monenlaista rikollisuutta, joka aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Kaupan toimipaikoista 69 prosenttia ja teollisuustoimipaikoista 26 prosenttia joutui vähintään yhden rikoksen kohteeksi vuoden aikana.

Keväällä 2010 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos toteutti tutkimushankkeen, jossa kartoitettiin kaupan ja teollisuuden toimialoihin kohdistuvaa rikollisuutta ja analysoitiin toimipaikkoihin kohdistuvan rikollisuuden riskitekijöitä. Yritysuhrikyselyyn osallistui 2427 kaupan ja teollisuuden toimipaikkaa eri puolilta Suomea. Tutkimuksen esikuvina ovat kehittyneimmät kansainväliset yritysuhritutkimukset, mikä mahdollistaa myös kansainvälisen vertailun.

Kaupan alalla varkaudet suurin rikollisuusongelma

Kaupan toimipaikkoihin kohdistuvasta rikollisuudesta suurimman osan muodostivat erilaiset varkaudet. Useimmin varkauden tekijänä oli asiakas – puolet kaupan toimipaikoista ilmoitti, että niihin oli kohdistunut kuluneen vuoden aikana asiakkaan tekemä varkaus. Sen sijaan työntekijöiden tai alihankkijoiden tekemät varkaudet olivat tutkimuksen perusteella verrattain harvinaisia. Kauppoihin kohdistui huomattava määrä myös sellaisia varkauksia, joiden tekijää ei koskaan saatu selville.

Varkauksien lisäksi tyypillisiä kaupan toimipaikoissa koettuja tekoja olivat työntekijöihin kohdistunut väkivalta ja uhkailu, jota oli tapahtunut joka viidennessä kaupan toimipaikassa sekä toimipaikkaan kohdistuneet vahingonteot, joita oli koettu 15 prosentissa kaupan toimipaikoista.

Teollisuudessa koettiin eniten tietojärjestelmähyökkäyksiä

Myös teollisuustoimipaikkoihin kohdistui erilaisia varkauksia, mutta kaikkein yleisimmin kohdattu teko oli haittaa aiheuttanut tietojärjestelmiin kohdistunut hyökkäys. Kahdeksan prosenttia teollisuustoimipaikoista oli ollut tällaisen teon kohteena (kuvio 1). Yksi kolmasosa tapauksista oli sellaisia, joissa tekijä oli suunnannut tekonsa nimenomaan kyseistä toimipaikkaa tai yritystä kohtaan. Tällöin kyseessä oli tyypillisimmin verkkopalveluiden toiminnan häiritseminen tai tietojen varastaminen tai sen yritys. Kaksi kolmasosaa teoista oli joko satunnaisia hyökkäyksiä tai tapauksia, joiden luonne oli jäänyt epäselväksi.

Varkauksien ja tietojärjestelmähyökkäysten lisäksi yleisimpiä teollisuustoimipaikkoihin kohdistuneita tekoja olivat petokset, vahingonteot ja murrot. Teollisuuteen kohdistunut rikollisuus jakautui kauppaa tasaisemmin eri rikostyyppeihin.

Suuret toimipaikat pieniä yleisemmin rikosten kohteena

Kokonaisuutena tarkastellen suuret toimipaikat olivat kokeneet pieniä todennäköisemmin rikoksia sekä kaupan että teollisuuden toimialoilla. Suurten toimipaikkojen kokema rikollisuus oli myös useammin laaja-alaista eli koostui monen tyyppisistä rikoksista. Toisaalta korkean rikostason toimipaikkoja – eli sellaisia joissa rikosten määrä oli suuri suhteessa toimipaikan kokoon – löytyi kaiken kokoisista toimipaikoista. Kaupan alalla korkean rikostason toimipaikkoja oli melko tasaisesti kaikissa kokoryhmissä, kun taas teollisuuden puolella korkean rikostason toimipaikat olivat tyypillisesti pieniä.

Ympäristön rauhattomuus lisää rikosriskiä

Yrityksiin kohdistunut rikollisuus näyttää tutkimustulosten perusteella olevan varsin epätasaisesti jakautunutta. Osa toimipaikoista säästyi kokonaan rikoksilta, kun taas joihinkin toimipaikkoihin kasautui huomattavia rikosmääriä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pieni osa toimipaikoista kokee suurimman osan koko toimialaan kohdistuvasta rikollisuudesta. Mitä enemmän toimipaikan lähiympäristössä esiintyi epäjärjestystä ja rauhattomuutta, sitä todennäköisemmin toimipaikkaan kohdistui runsaasti rikoksia. Epäjärjestystä mitattiin kysymällä, esiintyykö toimipaikan välittömässä läheisyydessä roskaamista, vahingontekoja ja graffiteja, alueella oleskelevaa nuorisoa ja humalaisia, huumekauppaa tai kerjäämistä. Kaupan rikosriskiä lisäsivät myös pitkät aukioloajat, aukiolo iltaisin ja suuret asiakasmäärät.

Rikollisuuden haitat pääosin aineellisia vahinkoja

Rikollisuudesta seurasi toimipaikoille merkittäviä haittoja sekä suorina aineellisina menetyksinä että rikosten selvittelyyn kuluvana aikana. Erityyppiset varkaudet aiheuttivat kaksi kolmasosaa kaupan rikoskustannuksista. Varkauksien jälkeen suurimmat kustannukset koituivat toimipaikkoihin kohdistuneista vahingonteoista. Teollisuustoimipaikoilla suurimmat kustannukset aiheutuivat petoksista, jotka muodostivat puolet rikollisuuden kokonaiskustannuksista. Seuraavaksi eniten kustannuksia teollisuustoimipaikoissa aiheuttivat tietojärjestelmiin kohdistuneet hyökkäykset. Yksittäisten rikostapausten keskiarvokustannuksia vertailtaessa kalleimpia rikoksia molemmilla toimialoilla olivat murrot, ulkopuolisten tekemät petokset, työntekijöiden tekemät kavallukset sekä ajoneuvoihin kohdistuneet varkaudet.

Suhteellisen harvat toimipaikat ilmoittivat kokeneensa sellaisia epäsuoria rikollisuudesta johtuvia haittoja kuten asiakkaiden menettämistä tai vaikeuksia työvoiman saatavuudessa tai pysyvyydessä. Myös rikollisuudesta johtuva toimipaikan siirtämis- tai lopettamispaine oli harvinaista. Epäsuorien haittojen kokeminen oli kuitenkin selvässä yhteydessä toimipaikan rikostasoon. Ne toimipaikat, joihin oli kohdistunut runsaasti rikoksia, myös kokivat selvästi muita enemmän myös rikollisuuden epäsuoria haittoja.

Rikoksentorjuntamenetelmät laajassa käytössä

Kokonaisuutena tarkastellen sekä kaupan että teollisuuden toimipaikoissa käytettiin varsin runsaasti erilaisia rikoksilta suojautumisen menetelmiä. Kaikkein laajimmin käytössä olivat erilaiset tietoturvatoimenpiteet. Vain hyvin harvat toimipaikat ilmoittivat, ettei heillä ollut käytössä mitään rikoksilta suojautumisen keinoja. Keinovalikoiman laajuus vaihteli kuitenkin toimipaikan koon mukaan. Rikoksilta suojautuminen oli selvästi aktiivisempaa suurissa toimipaikoissa.

Joka viides kaupan toimipaikka ja lähes joka kymmenes teollisuustoimipaikka ilmoitti, että kuluneen vuoden aikana oli lisätty resursseja rikoksentorjuntaan. Lisäresursointia rikoksentorjuntaan oli toteutettu erityisesti suurissa toimipaikoissa; kaupan suurista toimipaikoista yli puolet ja teollisuudessa joka viides ilmoitti vuoden kuluessa lisänneensä rikoksentorjuntatoimiaan.

Vain osa rikoksista ilmoitetaan poliisille

Se, kuinka aktiivisesti yritykset tekivät poliisille ilmoituksia rikostapauksista, vaihteli huomattavasti rikostyypin mukaan. Esimerkiksi autoihin liittyvät varkaudet, ryöstöt ja murrot ilmoitettiin lähes aina poliisille, kun taas tietojärjestelmiin kohdistuvissa hyökkäyksissä, yrityssalaisuuden urkintatapauksissa sekä lahjonnassa valtaosa tapauksista jäi ilmoittamatta poliisille. Teon vakavuus, aineellisten vahinkojen suuruus ja vahingonkorvauksen hakeminen vakuutusyhtiöltä näyttäisivät olevan ilmeisiä syitä, jotka vaikuttavat ilmoittamisen todennäköisyyteen. Yleisin syy jättää tapahtuma ilmoittamatta poliisille oli teon arvioiminen vähäpätöiseksi ja ilmoituksen pitäminen siten hyödyttömänä. Poliisille ilmoittamiseen vaikutti myös se, kuinka selkeästä rikostapauksesta oli kysymys ja oliko teon tekijä tiedossa. Etenkin työntekijän tai alihankkijan tekemien rikosten kohdalla asia sovittiin usein tekijän kanssa suoraan ilman poliisia.

Kansanvälisessä vertailussa myymälävarkaudet yleisiä

Kansainvälisessä rikoslajikohtaisessa vertailussa havaittiin, että suomalaiset teollisuustoimipaikat joutuivat rikosten kohteeksi harvemmin kuin keskeisessä vertailumaassa, Englannissa. Kaupan toimipaikkoihin taas kohdistui Suomessa vähemmän murtoja, petoksia ja vahingontekoja kuin Englannissa, mutta henkilöstöön kohdistuva väkivalta ja uhkailu oli yhtä yleistä.

Toimipaikkojen oma henkilöstö teki Suomessa vähemmän varkauksia ja kavalluksia kuin Englannissa niin teollisuuden kuin kaupankin alalla. Myös lahjontaa ja kiristystä suomalaisiin toimipaikkoihin kohdistui vähän.

Kansainvälisessä vertailussa poikkeuksen muodostivat myymälävarkaudet, joiden taso oli maassamme korkea. Lisäksi Suomessa vähittäiskaupan toimipaikat raportoivat Englantiin verrattuna selvästi useammin lähiympäristön häiriötekijöistä, kuten graffiteista ja humalaisista. Tämä voikin osaltaan selittää myymälävarkauksien korkeaa tasoa maassamme.

Tavoitteena kehittää seurantajärjestelmä

Yritysuhritutkimukseen osallistui 1197 kaupan ja 1230 teollisuuden toimipaikkaa kaikista toimipaikkakokoryhmistä eri puolilta Suomea. Keväällä 2010 toteutetuissa puhelinhaastatteluissa toimipaikkojen edustajilta kysyttiin yhteensä 16 rikoksen kohdistumisesta toimipaikkaan sekä tarkentavia kysymyksiä rikosten määristä ja piirteistä. Toimipaikoista haastateltiin henkilöä, jolla oli paras mahdollinen tieto toimipaikkaan kohdistuneista rikoksista.

Vain pieni osa rikoksista päätyy poliisin tietoon. Yritysuhritutkimuksen kaltaisilla kyselytutkimuksilla pystytään kartoittamaan myös niitä rikoksia, jotka eivät tule poliisin tietoon ja tätä kautta viranomaistilastoihin. Rikollisuustilanteen seuraamiseksi tarvitaankin säännöllisesti toteutettavia kyselytutkimuksia. Yksityishenkilöihin kohdistuvaa rikollisuutta on kyselyillä seurattu Suomessa jo kolmen vuosikymmenen ajan. Toistaiseksi vastaavanlaista seurantaa yrityksiin kohdistuneesta rikollisuudesta ei ole tehty. Nyt toteutettu hanke osoittaa, että yritysuhritutkimukselle on erinomaiset edellytykset suomalaisessa yritysympäristössä; esimerkiksi kansainvälisiin esikuviin verrattuna tutkimuksessa saavutettiin erittäin korkea vastausprosentti. Tavoitteena onkin muodostaan hankkeen pohjalta yrityksiin kohdistuvan rikollisuuden seurantajärjestelmä, jonka avulla tilannekuva yrityksiin kohdistuvasta rikollisuudesta päivittyisi säännöllisesti. Keskeisenä kehittämiskohteena jatkossa on lisätä tutkimuksen kattavuutta ulottamalla se myös muille toimialoille.

Salmen kuviot (pdf, 0.5 Mt)

Venla Salmi (2010) Kauppa ja teollisuus rikosten kohteena – Yritysuhritutkimuksen ensiraportti, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 15/2010.

Venla Salmi, Martti Lehti & Anssi Keinänen(2011) Kauppa ja teollisuus rikosten kohteena. Vuoden 2010 yritysuhritutkimuksen tuloksia: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 254.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Oikeuspoliittisella tutkimuslaitoksella.

 
Julkaistu 12.12.2011