Mervi Sarimo

Ikääntyneiden riski joutua rikoksen uhriksi voi kasvaa

Ikääntyneiden turvallisuustarpeisiin pitäisi alkaa kiinnittää enenevässä määrin huomiota myös rikosten ehkäisyn näkökulmasta. Tieto ikääntyneistä uhreista ja heidän kokemistaan rikoksista on kuitenkin puutteellista ja vaikeasti saatavilla. Tämän havaitsi rikoksentorjuntaneuvoston työryhmä, joka selvitti ikääntyneisiin kohdistuvia rikoksia ja niiden ehkäisyä.

Mediassa uutisoidaan silloin tällöin rikoksista, jotka ovat kohdistuneet iäkkäisiin. Pelkän mediauutisoinnin perusteella voi saada sen vaikutelman, että ikääntyneet joutuvat rikosten uhriksi yllättävän usein. Poliisitilastojen ja kansallisten uhritutkimusten mukaan yli 65-vuotiaisiin kohdistuva väkivalta ja muu rikollisuus on kuitenkin harvinaista muuhun väestöön verrattuna. On silti muistettava, että vain pieni osa rikoksista tulee ilmi ja näkyy tilastoissa ja uhritutkimuksissa. Etenkin lähisuhteissa tapahtunut rikos jää helposti piiloon eikä siitä kerrota. Ikääntyneen ilmoitusalttiutta voi heikentää uhrin riippuvuus rikoksen tekijästä, seurausten pelko sekä hoivan ja huolenpidon tarve. Heikko fyysinen tai psyykkinen kunto asettaa rajoituksensa. Perinteisissä uhritutkimuksissa ikääntyneet saattavat paljastaa uhrikokemuksiaan muita harvemmin.

Väkivaltaa koetaan erityisesti lähisuhteissa

Ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai muuta rikollisuutta on erikseen tutkittu Suomessa vähän. Parikymmentä vuotta sitten toteutetun alueellisesti suppean kyselytutkimuksen mukaan perheväkivaltaa 65 ikävuoden jälkeen oli kokenut naisista 7–9 ja miehistä 2,5–3 prosenttia. Iäkkäät naiset näyttävät joutuvan lähisuhdeväkivallan uhriksi useammin kuin miehet. Suurin osa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tapahtui parisuhteessa. Kansallisen väkivallan vähentämisohjelman pilottihankkeessa Järvenpäässä havaittiin ikäihmisten kokemalle väkivallalle tyypillisiä piirteitä: Ikäihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee viranomaisten tietoon vähän ja tapaukset ovat yksittäisiä. Väkivalta kohdistuu yleisimmin yksinäisiin ja syrjäytymisvaarassa oleviin vanhuksiin. Uhri on tavallisesti iäkäs nainen, joka joutuu alkoholisoituneen aikuisen poikansa pahoinpitelemäksi tai taloudellisesti hyväksikäytetyksi. Kotona tapahtuvan väkivallan tunnistaminen ja siihen puuttuminen koetaan vaikeaksi.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Poliisiammattikorkeakoulun ylläpitämän henkirikollisuuden seurantajärjestelmän mukaan ikääntyneen joutuminen henkirikoksen uhriksi on harvinaista ja riski kuolla väkivaltarikoksen uhrina on yli puolet pienempi kuin koko väestöllä. Henkirikoksen uhreja on viime vuosina ollut yhteensä keskimäärin 125 vuodessa, yli 65-vuotiaita surmattuja on ollut kymmenkunta. Ikääntyneiden miesten yleisin surmaaja oli tuttava, naiset joutuivat useimmiten puolisonsa surmaamiksi. Vuosina 20032009 yli 70-vuotiaiden naisten toiseksi yleisin surmaaja oli yllättävää kyllä ammattihoitaja. Vuonna 2009 ilmi tullut "sarjamurhatapaus" jätti jälkensä tilastoihin. Helsinkiläistä perushoitajaa epäillään viiden hoidettavanaan olleen vanhuksen surmaamisesta ja kuudesta vanhuspotilaisiin kohdistuneesta murhan yrityksestä. Tekojen epäillään tapahtuneen sairaaloissa, hoitokodissa ja kotihoidossa vuosina 2004–2009. Käräjäoikeus on antanut asiassa tuomionsa ja jutun käsittely jatkuu hovioikeudessa.

Se, että hoitohenkilöstöön kuuluva saattaa surmata hoitovastuullaan olevan, on nostanut esiin kysymyksen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön valvonnan tehostamistarpeista. Iäkkäiden henkilöiden kotiin annettavissa palveluissa sekä terveyskeskusten, palvelutalojen ja vanhainkotien osastoilla työnantajan ja muun työntekijän mahdollisuudet kontrolloida sosiaali- tai terveydenhuollon työntekijän toimintaa ovat käytännössä hyvin heikot. Valviraan tulleissa yhteydenotoissa on toivottu, että työnantajilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet saada tietoja työnhakijan tai työntekijän mahdollisesta rikostaustasta ja taloudellisesta luotettavuudesta. Rikosten ennalta ehkäisyn ja oikeusturvan kannalta on tärkeää, että rikosten ilmitulon todennäköisyyttä lisätään sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön toiminnan valvontaa kehittämällä ja tiedonvaihdon esteitä poistamalla. Lakiuudistuksia on tästä vireillä.

Petosrikokset saattavat yleistyä

Tarkastelujaksolla 2005–2010 poliisitilastoissa on nähtävissä ikääntyneiden asianomistajien ikäluokassa kasvua muutamassa rikostyypissä (mm. petos, vakuutus- ja maksuvälinepetos, pahoinpitelyt ja lievät pahoinpitelyt). Petosrikosten uhriksi joutuminen on lisääntynyt erityisesti yli 65-vuotiailla naisilla. Mielenkiintoista vertailutietoa saadaan Australiasta, jossa ikääntyneisiin kohdistuvien rikosten ja kaltoinkohtelun ilmiön tutkimiseen ja ehkäisyyn on panostettu pidempään. Australian rikosuhritutkimuksen mukaan 65 vuotta täyttäneistä 3,9 prosenttia joutui vuoden aikana petoksen uhriksi kuluttajana. Osuus on pienempi kuin keski-ikäisillä, mutta petos oli kuitenkin yleisin yksittäinen rikostyyppi, jonka uhriksi iäkkäät tutkimuksen mukaan joutuivat. Se oli yli kaksi kertaa yleisempi kuin heihin kohdistunut pahoinpitelyrikos tai henkilökohtainen varkaus ja vain vähän harvinaisempi kuin murtovarkaudet ja -yritykset yhteensä. Australian kriminologisen instituutin trendiennusteessa arvioidaan, että 65 vuotta täyttäneet joutuvat todennäköisemmin pankki- ja luottokorttipetoksen kuin jonkin muun rikoksen uhriksi ja että petosten seuraukset saattavat olla ikääntyneille tuhoisia. Ennusteen pohjana on malli, jossa arvioidaan petosten suhteellista kasvua seuraavan 25 vuoden aikana ja iäkkäiden uhrien määrän lisäystä.

Poliisi on tuonut osittain ulkomaisiin esimerkkeihin viitaten esiin arvioita siitä, että vanhuksiin suunnattuja rikoksia voi alkaa ilmetä meillä aikaisempaa enemmän. Huomiota on julkisuudessa kiinnitetty etenkin rahan ja omaisuuden anastamiskeinoihin, kuten maksukorttirikollisuuteen, huijauksiin ja vanhusten asuntoihin pyrkimiseen tekaistuin perustein. Myös muutokset asuntomurroissa ovat herättäneet huolta. Vuonna 2010 murtojen määrässä oli kasvua, leimallista oli ulkomaisten rikoksentekijöiden aiempaa suurempi osuus, tekojen suunnitelmallisuus ja ammattimaisuus.

Iäkkäille tietoa rikosten torjuntakeinoista

Monissa maissa huolehditaan siitä, että ikääntyneille tarjotaan tietoa ja käytännön neuvoja henkilökohtaisen turvallisuuden parantamiseksi ja omaisuuden suojelemiseksi. Etenkin Australiassa ja Isossa-Britanniassa on tässä edetty pitkälle. Senioreille suunnatut ohjekirjaset, oppaat, esitteet ja tietosivut löytyvät myös internetistä. Britanniassa tuotetaan muutenkin paljon tietoa kansalaisille ja verkkoon rikosten torjumiseksi ja edistetään asukkaiden omaan aktiiviseen toimintaan ja kumppanuuteen perustuvia rikollisuuden ehkäisyn toimintamuotoja (mm. naapurivalvonta). Meillä rikoksentorjunnan tiedon välittämistä on osittain leimannut ehkä liiallinenkin varovaisuus. On pelätty, että väärin toteutetulla tiedottamisella lietsottaisiin turhaa pelkoa ja saataisiin aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Britanniassa toteutetun kyselyn mukaan iäkkäät ovat kiinnostuneita ja halukkaita saamaan enemmän neuvoja rikosten ehkäisemisestä. Tiedon jakamista voidaan käyttää myös yhtenä keinona rikollisuutta koskevan pelon hallitsemiseksi ja vähentämiseksi.

Rikoksentorjuntaneuvoston työryhmän arvion mukaan tietoa rikoksentorjunnan hyvistä käytännöistä puuttuu sekä senioreilta, heidän omaisiltaan että ikäihmisten kanssa työskenteleviltä. Tällaista tietoa olisi syytä jakaa – tietämättömyyttään ei kenenkään pitäisi joutua rikoksen uhriksi. Työryhmä on ulkomaisia malleja hyväksi käyttäen luonnostellut senioreille turvaohjeet, joissa neuvotaan konkreettisesti, miten toimimalla voi itse vähentää rikoksen uhriksi joutumisen riskiä. Rikoksentorjuntaneuvosto on suhtautunut alustavan myönteisesti ehdotukseen ohjeiden julkaisemisesta ja jakamisesta yhteistyössä muiden tahojen kanssa tiedoksi ikääntyneille. Tiedottaminen tulee hoitaa sellaisella tavalla, ettei rikosten pelkoa ja turvattomuuden tunnetta lisätä.

Rikoksentorjuntaneuvosto otti työryhmän antamien väliaikatietojen pohjalta ikääntyneisiin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisyn yhdeksi painopisteeksi toiminnassaan jo tänä vuonna. Rikoksentorjuntaneuvosto priorisoi valtionapujärjestelmässä ikääntyneisiin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisyn hankkeita, ja oikeusministeriö myönsi Suomen Vanhusten turvakotiyhdistys ry:lle 22 000 euroa SUVANTO-linjaan (tuki- ja neuvontapuhelin kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa tai niiden uhkaa kokeneille ikääntyneille). Neuvosto on painottanut oikeusministeriölle antamassaan rikoksentorjuntakatsauksessa, että on tärkeää ja ajankohtaista viritellä senioreiden turvallisuutta parantavaa ja rikoksien pelkoa vähentävää paikallista rikoksentorjuntatoimintaa laajemmin.

Malleja hyvistä käytännöistä löytyy. "Lapsenlapsi"-petosten vähentämiseen tähdännyt puolalaishanke Safe Senior voitti vuoden 2010 Euroopan rikoksentorjuntapalkinnon. Ikääntyneet voisivat hyötyä naapuriaputoiminnasta, joka on käytössä esim. Isossa-Britanniassa, Ruotsissa ja Virossa. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita myös Helsingin Karhupuiston kummit -toiminta. Lähisuhdeväkivaltaan puuttumisesta on kehitetty Suomessa toimintamalleja ja auttamispolkuja. Ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan ja muun kaltoinkohtelun ehkäisemisen tuloksellisuudesta on tutkittua tietoa verraten vähän. Lupaaviksi interventioksi tuoreehkossa brittitutkimuksessa nostetaan terveysalan ammattihenkilöstön koulutus, kaltoinkohtelun seulonta, omaishoitajien tuki sekä kaltoinkohtelutilanteita varten kehitetyt sosiaalipalvelut.

Kotihoidon riskit tulee tiedostaa

Yhteiskunnassa toteutetaan väestön ikääntymiseen liittyen ratkaisuja, jotka heijastuvat iäkkäiden turvallisuuteen. Lisääntyvä vanhusten kotihoito voi sisältää rakenteellisia turvallisuuden riskitekijöitä, joita ei ole riittävästi tiedostettu. Riskit joutua kotona rikoksen uhriksi saattavat kasvaa, kun kotiin tuotettavat erilaiset palvelut tulevat entisestään lisääntymään. Ikääntyvän väestöryhmän turvallisuustarpeisiin ja rikoksentorjunnan näkökulmaan tulisi kiinnittää huomiota paikallisia turvallisuustoimia ja palveluita suunniteltaessa ja toteutettaessa. Kotihoito ja vanhukselle kotiin tarjottavat palvelut tulee pystyä toteuttamaan tavalla, ettei samalla lisätä riskiä joutua rikosten kohteeksi. Iäkkäiden arjen turvallisuutta olisi tarkasteltava kokonaisuutena, jossa rikosriskit otetaan huomioon muiden turvallisuusriskien, kuten terveys-, tapaturma- ja paloturvallisuusriskien, ohella. Laajennettu turvallisuusajattelu pitäisi jalkauttaa käytännön työhön, kuten kotihoidon hoito- ja palvelusuunnitelmiin liittyviin kotona pärjäämisen riskinarviointeihin – tämä "pienenä" haasteena sisäisen turvallisuuden ohjelman osana valmisteilla olevalle ikääntyneiden toimintaohjelmalle.

Tietoa ikääntyneisiin kohdistuvista rikoksista ja heidän uhrikokemuksistaan tarvitaan väestön ikääntyessä ilman muuta lisää, ja uhritutkimukset pitäisi räätälöidä ikääntyneille vastaajille paremmin sopiviksi. Tähän tarpeeseen jossain määrin vastaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen käynnistämä hanke, jossa etsitään vastauksia myös siihen, kuinka ikääntyneisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä saataisiin mitattua entistä luotettavammin.

Väestön ikääntyessä olisi tärkeä kiinnittää huomiota ikäsensitiivisiin palveluihin. Ilmoituskynnystä poliisille tulisi madaltaa kehittämällä ikääntyneille sopivia menetelmiä. Uhrien tukipalveluja tulisi kehittää nykyisten rakenteiden puitteissa järjestämällä turvakotipaikkoja esimerkiksi vanhusten huoltolaitoksiin. Nyt tilanne on ikävä kyllä se, että iäkkäitä huomioon ottavia keinovalikoimia ei käytetä tai niitä ei ole edes olemassa.

Rikoksentorjuntaneuvosto asetti v. 2009 laajan asiantuntijatyöryhmän tekemään selvitystä tarkoituksenmukaisista tavoista vähentää senioriväestön riskejä joutua rikosten kohteeksi. Työryhmä kartoitti olemassa olevaa tietoa ikääntyneiden rikosriskeistä ja toteutetuista turvallisuustoimista. Selvitys "Ikääntyneisiin kohdistuvat rikokset ja niiden ehkäiseminen" on ilmestynyt oikeusministeriön verkkojulkaisuna 4/2011, www.om.fi.

Kirjoittaja toimi työryhmän sihteerinä.

 
Julkaistu 12.12.2011