Anssi Keinänen

Alueelliset tekijät eivät selitä kaupan rikosriskiä

Kaupan toimipaikan lähialueen sosiodemografiset tekijät, kuten alueen työttömyysaste tai nuorten määrä, eivät selitä kaupan joutumista rikosten kohteeksi. Sen sijaan lähistössä esiintyvällä häiriökäyttäytymisellä on voimakas yhteys kaupan rikoskokemuksiin.

Rikollisuutta selitetään usein yhteiskunnallisilla ja alueellisilla tekijöillä. Esimerkiksi sosiaalisen epäjärjestyksen teorian mukaan rikollisuutta esiintyy enemmän paikoissa, joissa sosiaalinen kontrolli on vähäisempää. Sosiaalisen epäjärjestyksen lähteitä alueella ovat alhainen tulotaso, etninen heterogeenisuus, alueellinen muuttoalttius ja epätyypilliset perhesuhteet. Näiden tekijöiden lisääntyminen on yhteydessä alueellisen epäjärjestyksen lisääntymiseen, joka taas johtaa rikollisuuden ja ilkivallan kasvuun.

Aukioloajoilla yhteys kaupan rikosriskiin

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen yritysuhritutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä alueelliset tekijät selittävät kaupan toimipaikan joutumista rikoksen kohteeksi viimeisen 12 kuukauden aikana. Erityisen tarkasteltiin lähialueen sosiodemografisten tekijöiden vaikutusta kaupan rikosriskiin. Tutkimusaineistoon liitettiin tietoja Tilastokeskuksen tuottamasta "Suomi postinumeroalueittain" -palvelusta. Tällaisia tietoja olivat mm. alueen työttömyysaste, 18–24-vuotiaiden osuus ja vuokra-asuntokannan osuus. Lisäksi kerättiin tietoa siitä, paljonko alueella on vähittäiskauppoja ja kioskeja. Toimipaikkoja kuvaavia piirteitä analyysissa olivat päivittäinen asiakasmäärä, työntekijöiden määrä ja aukioloajat.

Tarkastelun kohteena oli kaupan toimipaikan riski joutua murron tai murron yrityksen, vahingonteon, asiakkaan tekemän varkauden, ryöstön tai sen yrityksen kohteeksi sekä toimipaikan työntekijään kohdistuva väkivalta ja uhkailu. Yleisin tarkastelluista rikoksista oli asiakkaan tekemän varkaus. Puolet kaupan toimipaikoista oli joutunut asiakkaan tekemän varkauden uhriksi viimeisen 12 kuukauden aikana. Toiseksi useimmiten toimipaikat olivat kohdanneet työntekijään kohdistunutta väkivaltaa ja uhkailua (20 % toimipaikoista). Vähiten tarkastelluista rikoksista toimipaikat olivat kokeneet ryöstöjä tai ryöstön yrityksiä työaikana tai työtehtävien yhteydessä (2 % toimipaikoista).

Toimipaikan myöhäinen aukioloaika oli yhteydessä toimipaikan kokemaan rikollisuuteen (kuvio 1). Iltaisin tai öisin aukiolevista toimipaikoista 90 prosentissa asiakas oli tehnyt varkauden viimeisen 12 kuukauden aikana. Vastaava lukema muilla toimipaikoilla oli 36 prosenttia. Iltaisin ja öisin aukiolevien kauppojen toimipaikoista oli 44 prosentissa esiintynyt työntekijään kohdistunutta väkivaltaa vuoden aikana. Vastaavasti vain päivisin auki olevista toimipaikoista väkivaltaa oli kokenut 11 prosenttia. Ero on nelinkertainen. Kaikkein paras ennustin rikoksen kohteeksi joutumiselle oli siis toimipaikan aukiolo iltaisin ja öisin.

Kuvio 1. Aukioloajan yhteys rikoskokemuksiin. eri rikostyyppien uhriksi joutuneiden toimipaikkojen osuus, prosenttia.

Poikkeuksena olivat toimipaikkaan kohdistuneet murrot tai niiden yritykset, joihin aukioloajalla ei ollut merkitsevää yhteyttä. Murtoja ja niiden yrityksiä analysoitaessa havaittiin, että ainoastaan asiakasmäärällä oli niihin yhteys. Asiakasmäärältään suuret yritykset olivat joutuneet viisi prosenttiyksikköä harvemmin murron tai sen yrityksen kohteeksi kuin asiakasmäärältään keskisuuret yritykset. Muilla tekijöillä ei ollut tilastollista yhteyttä murtoihin.

Vahingontekoja puolestaan selittivät myöhäinen aukiolo, henkilöstön määrä ja kioskien lukumäärä alueella. Esimerkiksi myöhäinen aukioloaika kaksinkertaisti vahingonteon riskin. Pienen henkilöstömäärän toimipaikoissa riski vahingonteon uhriksi joutumiselle oli noin kuusi prosenttiyksikköä pienempi kuin keskisuurissa toimipaikoissa.

Useat tekijät olivat yhteydessä toimipaikan työntekijöihin kohdistuvaan väkivaltaan tai uhkailuun. Myöhäinen aukioloaika lisäsi tätä riskiä 20 prosenttiyksikköä. Melkein saman verran vähäisempää väkivallan riski oli asiakasmäärältään pienissä toimipaikoissa verrattuna asiakasmäärältään keskisuuriin toimipaikkoihin. Alueella vuokralla asuvien osuuden lisääntyminen 10 prosenttiyksiköllä lisäsi väkivallan tai uhkailun kohteeksi joutumista kolme prosenttiyksikköä. Yksinhuoltajien osuuden lisääntyminen 10 prosenttiyksiköllä vastaavasti vähensi toimipaikan väkivaltariskiä 22 prosenttiyksikköä. Työttömyysasteen lisääntyminen 10 prosenttiyksiköllä lisäsi väkivallan kohteeksi joutumisen riskiä yhdeksällä prosenttiyksiköllä.

Tutkimuksessa havaittiin, että sosiodemografiset tekijät eivät selitä systemaattisesti rikosriskiä. Esimerkiksi toimipaikan alueen työttömyysaste ei selittänyt joutumista yhdenkään tarkastellun rikoksen kohteeksi (kuvio 2). Esimerkiksi ryöstön tai sen yrityksen kohteeksi joutuneiden yritysten alueella työttömyysaste oli keskimäärin 9,8 prosenttia, kun taas sellaisten toimipaikkojen alueella, jotka eivät olleet joutuneet ryöstön kohteeksi, oli työttömyysaste 8,9 prosenttia. Vahingontekoja ja työntekijään kohdistuneita väkivallantekoja tarkasteltaessa huomataan, että työttömyysaste on korkeampi alueille, joissa yritykset eivät olleet joutuneet näiden rikosten kohteeksi. Myöskään nuorten osuus alueella ei ollut tilastollisessa yhteydessä yrityksen rikosriskiin.

Kuvio 2. Alueen työttömyysasteen yhteys toimipaikkojen joutumiseen rikoksen uhriksi.

Kohti tehokkaampaa rikoksentorjuntaa

Rikollisuutta selittävät kriminologiset teoriat olettavat, että yhteiskunnan sosiaalinen kontrolli, kontrollin puute sekä rutiinitoimintojen virrat ovat vaikuttamassa rikollisuuden esiintymiseen. Näitä tulkintoja oli mahdollista valottaa yritysuhritutkimuksen aineistolla.

Kaupan toimipaikkoja tutkittaessa huomattiin, että kaupan koko ja etenkin myöhäinen aukioloaika selittivät kaikkein eniten rikoksen kohteeksi joutumista. Alueellisilla tekijöillä ei ollut kuin yksittäisissä tapauksissa yhteys toimipaikkaan kohdistuviin rikoksiin. Vastaavasti kaupan lähiympäristön häiriötekijät olivat voimakkaasti yhteydessä rikoksen kohteeksi joutumiselle. Toisaalta se, että kaupan toimipaikan sijaintialueen sosiodemografisilla piirteillä ei juuri näytä olevan vaikutusta yritysten rikosriskiin, on itsessään keskeinen tutkimustulos ja yhteiskunnallisesti kiinnostava. Suomalainen yhteiskunta lienee moniin muihin yhteiskuntiin verrattuna vielä sosiaalisesti ja kulttuurisesti homogeeninen; alueet eivät ole eriytyneet ja segregoituneet samassa määrin kuin monissa muissa maissa. Tätä taustaa vasten tulos aluetekijöiden pienestä roolista on ymmärrettävä.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että yrityksiin kohdistuvien rikosten torjunta on vaikuttavampaa, jos sillä puututaan enemmän kohteen lähiympäristön häiriötekijöihin kuin yleisiin alueellisiin tekijöihin kuten työttömyyden vähentämiseen. Kriminologisesti tulokset tukevat enemmän rutiinitoimintateoriaa kuin sosiaalisen kontrollin tai epäjärjestyksen teorioita rikollisuuden selittäjänä. Vähentämällä toimipaikkojen läheisyydessä olevia häiriötekijöitä, kuten alueella aikaa viettävien nuorten tai humalaisten määrää, voitaisiin vähentää toimipaikkoihin kohdistuvia rikoksia.

Venla Salmi, Martti Lehti & Anssi Keinänen (2011). Kauppa ja teollisuus rikosten kohteena. Vuoden 2010 yritysuhritutkimuksen tuloksia. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 254.

Kirjoittaja on lainsäädäntötutkimuksen professori Itä-Suomen yliopistossa

 
Julkaistu 12.12.2011