Riikka Kostiainen

Turvallisuutta ennalta ehkäisevällä työllä

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana sisäasiainministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen. Hän pitää sisäisen turvallisuuden parantamisessa erityisen tärkeänä koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ja väkivaltalukujen kääntämistä laskuun, tarttumista kansainvälistymisen ja verkkomaailman mukanaan tuomiin uusiin ilmiöihin sekä panostamista syrjäytymisen ehkäisyyn, erityisesti maahanmuuttajien kotouttamiseen.

Kansliapäällikkö Ritva Viljanen näkee sisäisen turvallisuuden perusongelmaksi korkeat koti- ja vapaa-ajan tapaturmaluvut ja väkivallan määrän. Toimenpiteistä huolimatta lukuja ei ole saatu käännettyä selvästi parempaan suuntaan.

– Suomi maksaa humalahakuisesta alkoholikulttuuristaan kovan hinnan. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa kuolee yhä enemmän ihmisiä: kun 1980-luvun alussa tapaturmissa kuoli 1600 ihmistä vuodessa, nykyään jo melkein 3000, joista tuhat päihtyneenä. Sen sijaan työtapaturmia ja liikenneonnettomuuksia on hyvällä turvallisuustyöllä pystytty vähentämään. Lisäksi väkivallan määrä on kansainvälisesti verrattuna edelleen korkea. Meillä on ongelmana niin läheisväkivalta, työväkivalta, katuväkivalta kuin rasistinen väkivaltakin. Uutena asiana pitäisi tunnistaa myös kunniaväkivalta, koska se vaatii toisenlaisia toimenpiteitä.

Syrjäytymisen ehkäisy on sisäisen turvallisuuden ohjelman keskeinen prioriteetti. Tänä päivänä syrjäytymiseen johtaa kasautuva ongelmatilanne, joka näyttää lisäksi periytyvän: syrjäytyneet vanhemmat eivät kykene huolehtimaan lapsistaan, jolloin ongelma siirtyy suvussa eteenpäin. Lisäksi Viljanen on huolissaan siitä, ettei tänne tulevia osata kotouttaa riittävän hyvin.

– Valitettavasti näyttää siltä, että maahanmuuttajien on vaikea päästä osallisiksi suomalaiseen yhteiskuntaan. Se näkyy monella mittarilla: työttömyydessä, alityöllistymisessä, ansiotasossa, nuorten syrjäytymisessä ja kulttuurien vastakkainasettelun lisääntymisessä. Myös asenteet ovat tutkimusten mukaan koventuneet. Tilanne on kuitenkin vielä mahdollista hoitaa hyvin, sillä maahantulomäärät ovat Suomessa yhä verraten pieniä. Meidän pitäisi tehdä nyt viisaita ratkaisuja ja hyväksyä se, että alkuvaiheessa maahanmuutto tarvitsee aktiivisia tukitoimia. Pitkällä tähtäyksellä maahanmuutto varmasti lisää hyvinvointia, innovatiivisuutta ja työpaikkoja.

Uudet ilmiöt kaipaavat sääntelyä

Kansainvälistyminen ja tekniikan kehitys ovat tuoneet perinteisten ongelmien rinnalle uusia uhkia. Yksittäisen valtion toimintamahdollisuudet ovat vähentyneet ja globaali turvallisuustilanne vaikuttaa Suomeenkin. Ritva Viljasen mielestä erityisesti tietoverkkojen turvallisuuteen pitäisi löytää nykyistä paremmat, tehokkaammat ja nopeammat työtavat.

– Rikos edellyttää kolmen tekijän esiintymistä yhtä aikaa: otollisen uhrin, motivoituneen tekijän ja valvonnan puutteen. Nykypäivän verkkomaailmassa nämä kolme ehtoa toteutuvat liian helposti. Kaikki rikollisuus on jo verkossa. Verkko myös mahdollistaa oman ajatuksen vahvistamisen ja rikollisen osaamisen levittämisen, hän toteaa.

Viljasen mielestä verkon pelisääntöpolitiikassa ja verkkorikollisuuden torjunnan toimintatavoissa ollaan vasta alussa. Perinteinen hallinnollinen toimintatapa ei toimi verkossa, vaan siellä pitäisi pystyä kansainväliseen nopeaan toimintaan ja monen toimijan samanaikaiseen yhteistyöhön. Lisäksi täytyy parantaa ihmisten turvallisuustietoutta ja suojaamista sekä rakentaa vankempaa oikeusvaltiota verkkoon. Uusien käytänteiden lisäksi hän kaipaa uusia kriminalisointeja.

– Esimerkiksi identiteettivarkaudet pitäisi kriminalisoida. Myös rangaistukset saattavat olla liian alhaisia esimerkiksi tietojen väärinkäytössä. Vastikään henkilö, joka katsonut viranomaisena väärin perustein ihmisten tietoja 16 000 kertaa, jäi rankaisematta ja käytös vain todettiin moitittavaksi. Hyvä asia sen sijaan on se, että "groomingin" kriminalisointi on mennyt eteenpäin. Kaiken kaikkiaan olisi kuitenkin tarpeen selvittää, pitäisikö uusien ilmiöiden kriminalisointeja laajentaa tai lisätä tai tiukentaa rangaistuksia, hän arvioi.

– Toinen huolta aiheuttava uusi ilmiö on ihmiskauppa. Ihmiskaupan kriminalisoinnista on jo kuusi vuotta, mutta tuomioita siitä ei ole juuri tullut. Kansainvälisissä tilastoissa ihmiskauppaa pidetään kolmanneksi suurimpana rikollisuustyyppinä maailmassa, joten tuntuu käsittämättömältä, etteikö sitä Suomessa esiintyisi. Tässä on varmasti sellainen asia, jota emme tunnista eikä lainsäädäntömme tue riittävästi sitä, että tekijät saataisiin vastuuseen nimenomaan ihmiskaupparikoksista.

Kaupungistuminen ja ikääntyminen luovat turvattomuutta

Turvallisuus on myös mielikuvia. Yleisesti ihmisten turvallisuuden tunteen katsotaan viime vuosikymmeninä heikentyneen. Tosin eri tutkimusten mukaan ainakin rikollisuuden pelko on aivan viime vuosina hieman vähentynyt.

– Ihmiset kokevat turvallisuusuhkia tahoilta, joita he eivät tunne. Puhutaan kasvottomasta kaupungista, jossa ihmiset jollain tavoin vieraantuvat yhteisöllisyydestä. Myös kansainvälistyminen tuo uusia ja tuntemattomia uhkia; rajan yli tulee sellaista rikollisuutta, jota meillä ei ole ollut ennen. Vaikka rikoslakirikosten määrässä ei ole juurikaan tapahtunut muutosta verrattuna 1980-lukuun, turvallisuudesta on samaan aikaan tullut iso poliittinen kysymys, Ritva Viljanen huomauttaa.

– Lisäksi väestön ikääntyminen aiheuttaa turvallisuudentunteen heikkenemistä. Kohta jo joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias. Ikääntynyt ihminen kohtaa eräänlaisen pelon paradoksin: vaikka tilastollisesti hän ei ole todennäköinen rikoksen uhri, hän kuitenkin pelkää enemmän kuin muut. Kun ihmisen toimintakyky heikkenee, hänen turvattomuuden tunteensa lisääntyy samanaikaisesti. Ikääntyneet myös kohtaavat erityisiä turvallisuusriskejä: koti- ja vapaa-ajan tapaturmia, tulipaloja, liikenneonnettomuuksia sekä kasvavassa määrin väkivaltaa. Usein väkivalta on jatkunut jo melko pitkään ennen kuin viranomainen havaitsee sen ja tekijänä on joku läheinen ihminen, jota ikääntynyt on pyrkinyt suojelemaan.

Viljanen kertoo, että sisäisen turvallisuuden ohjelmassa onkin parhaillaan vireillä kaupunkien turvallisuuden parantaminen ja toisaalta harvaan asuttujen alueiden turvallisuusyhteistyön kehittäminen. Näiden alueiden turvallisuutta seurataan erikseen, koska maakuntakohtaisista tilastoista ei käy ilmi kaupunkien ja harvaan asuttujen alueiden eriytyvä kehitys ja erilaiset turvallisuustarpeet. Kaupunkien turvallisuusohjelma valmistuu joulukuussa. Myös ikääntyneiden turvallisuudesta valmistuu vielä tänä vuonna toimenpidekokonaisuus.

– Lisäksi olemme panostaneet matkailun turvallisuuteen ja meillä on yhteistyöprojekti Lapin kanssa. Näen matkailumme valtiksi, että Suomi on turvallinen ja täällä osataan huolehtia eri kulttuureista tulevien ihmisten turvallisuudesta.

Sisäisen turvallisuuden ohjelma tullut tutuksi

Kansliapäällikkö Ritva Viljanen on toiminut valtioneuvoston nykyisen ja edellisen sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmän puheenjohtajana. Hän arvioi, että toisessa ohjelmassa on menty selvästi eteenpäin. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin itse ohjelman tunnetuksi tekemiseen, nyt se tiedetään ja välinettä osataan käyttää paremmin.

– Minusta sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on ollut parasta, että se on toiminut viranomaisyhteistyön sateenvarjona ja vienyt moniammatillista otetta eteenpäin. Turvallisuustyötä ei enää tehdä vain sektorikohtaisesti tai vain ydintoimijoiden kesken vaan siihen on saatu mukaan niin sosiaalitoimi, terveystoimi, koulutoimi, järjestöt kuin elinkeinoelämäkin. Ohjelman painopiste on nyt selvästi ennaltaehkäisevässä toiminnassa, ja juuri sillä haitallisia ilmiöitä saadaan vähennettyä. Ei tehokas palontorjuntakaan ole palon sammuttamista vaan etukäteen suunnittelemista ja varautumista.

Viljasen mukaan vaativinta sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on ollut sen jalkauttaminen. Kun ohjelma nyt tunnetaan myös paikallishallinnossa paremmin, sen toimeenpanokin on mennyt eteenpäin reippaammin askelin ja paikallinen turvallisuussuunnittelu on edennyt hyvin. Lisäksi tilanne on hänen mukaansa siltä osin hyvä, että valtaosaa ohjelman yli 70 ehdotuksesta on toteutettu jollain tavoin. Ohjelman seurantamittaristossa vain harvan ehdotuksen kohdalla "palaa punaiset valot".

Toinen ongelma on se, että joidenkin ehdotusten toteuttaminen tarvitaan lisää resursseja. Kaikissa tällaisissa valtioneuvoston toimenpidelinjauksissa näkyy se, että rahat päätetään erikseen. Kun ohjelma ei sisällä resurssipäätöstä samanaikaisesti, lisärahoitusta vaativia ehdotuksia ei ehkä voida toteuttaa, hän myöntää.

– Esimerkkeinä voi nostaa rikosuhripäivystyksen valtakunnallistamisen ja vakiinnuttamisen sekä turvakotien alueellisen määrän lisäämisen. Turvakoteja pitäisi välttämättä olla Suomessa tiheämmin, koska eivät ihmiset voi lähteä satojen kilometrien päähän turvakotiin ja jättää normaalia elämäänsä – naisten täytyy käydä töissä ja lasten päiväkodissa tai koulussa. Jotkut kunnat ovat ohjanneet turvakotipalvelua tarvinneet hotelliin muutamaksi yöksi. Se ei ole ollenkaan sama asia, koska turvakodilla on myös turvakonsepti: väkivallan tekijään suunnataan toimenpiteitä ja uhrin asemaa katsotaan pitemmällä tähtäyksellä.

Heikentyneen taloudellisen tilanteen sinänsä Viljanen ei ole kokenut pahemmin vaikuttaneen ohjelman toimeenpanoon. Moni ehdotus voidaan kuitenkin toteuttaa ilman lisärahaa kehyksen puitteissa – kysymys on valinnoista. Sisäisen turvallisuuden ohjelma määrittelee prioriteetit, jotka jokainen voi ottaa huomioon omassa työssään. Nyt painotuksia ovat olleet esimerkiksi nuoret ja naisiin kohdistuva väkivalta.

Ohjelman kehittämistä jatketaan

Ritva Viljasen toivoo sisäisen turvallisuuden ohjelmalle jatkoa myös seuraavalla hallituskaudella. Hänestä on ollut suuri etu, että uusi hallitus on ensimmäisen puolen vuoden kuluessa katsonut senhetkisen sisäisen turvallisuuden tilanteen, määritellyt tavoitteet sen parantamiseksi, keskeiset toimenpiteet siihen ja mittarit seurantaan. Näin sen toimeenpanoon on jäänyt kolme ja puoli vuotta aikaa. Hän toivookin tämän rytmiikan säilyvän.

– Seuraava kehitysaskel voi olla, että valtioneuvoston ohjelma keskittyisi isoihin strategisiin linjauksiin ja varsinainen toimeenpano-ohjelma tehtäisiin alueellisesti ja paikallisesti. Silloin ohjelma varmaan saataisiin jalkautettua vielä paremmin ja alueelliset erityisolosuhteet voitaisiin ottaa huomioon. Tässä pohdinnassa on ollut esimerkkinä Englanti, jossa keskushallinto määrittelee neljä isoa strategista tavoitetta ja paikallisesti suunnitellaan toimintatavat niiden saavuttamiseksi.

Nyt jo sisäisen turvallisuuden alueellista koordinaatiota on kehitetty, sillä suoran yhteyden pitäminen ministeriöstä nykyiseen 342 kuntaan on mahdotonta. Viljanen kertoo, että tänä vuonna valtion aluehallintovirastojen (AVI) tulostavoitteena on ollut sisäisen turvallisuuden ohjelman alueellinen koordinaatio. AVIen on toivottu organisoivan alueelliset sisäisen turvallisuuden työryhmät. Niiden pitäisi levittää valtioneuvoston periaatepäätöksen viestiä eteenpäin ja katsoa, että kunnallisia päätöksiä vaativat toimenpiteet toteutuvat.

 
Julkaistu 13.12.2010
Sivun alkuun |