Aune Flinck & Saija Sambou

Norjassa sovittelussa siirrytty keskitettyyn hallintomalliin

Rikosasioiden sovittelun neuvottelukunnan kansainvälinen jaosto tutustui elokuussa Norjan sovittelutoimintaan ja hallintomalliin. Sekä Suomessa että Norjassa sovittelutoiminta käynnistyi jo 1980-luvulla ja on nykyisin lakisääteistä toimintaa. Norjassa sovittelua koskeva laki saatiin jo 1991 ja sovittelu tuli koko maata kattavaksi 1994. Suomessa sovittelu tuli lakisääteiseksi toiminnaksi 2006.

Norjassa sovittelussa käsitellään vuosittain noin 9 000 juttua, kun Suomessa juttuja oli noin 12 000 vuonna 2009 . Norjassa poliisi ja syyttäjä lähettävät sovittelutoimistoon 85 % jutuista. Myös riitojen osapuolet ovat itse aktiivisia, sillä noin 15 % sovitteluun tulevista jutuista on riita-asioita, esimerkiksi naapurusten välisiä. Suomessa osapuolet itse tekevät aloitteen vain parissa prosentissa tapauksia ja riita-asioiden määrä on muutenkin lähes olematon.

Yksi keskeinen ero Suomen ja Norjan välillä on myös pahoinpitelyrikosten määrä. Suomessa niitä on lähes puolet sovitteluun tulevista tapauksista, Norjassa vain 17 %. Norjassa lähisuhdeväkivaltatapausten sovittelu on harvinaista, ja poliisi lähettää sovitteluun enimmäkseen lieviä juttuja, jotka päätyvät syyttämättä jättämiseen. Suomessa noin 8 % sovitteluun tulevista tapauksista koskee lähisuhdeväkivaltaa.

Molemmissa maissa sovittelusta huolehtivat vapaaehtoiset. Norjassa sovittelijoiden koulutus kestää kolme päivää ja se koostuu työpajoista, roolipeleistä ja teorialuennoista. Sovittelutoimisto tekee koulutuksen käyneiden sovittelijoiden kanssa yhteistyösopimuksen neljäksi vuodeksi ja se voidaan uusia. Sopimuksella sovittelija sitoutuu ottamaan vähintään kaksi sovittelujuttua kuukaudessa. Molemmissa maissa sovittelupalvelut ovat osapuolille maksuttomia. Norjassa sovitteluprosessille on asetettu ohjeellinen pituus: sovittelun tulos tulisi olla valmis noin 40 päivässä jutun saapumisesta sovittelutoimistoon. Sovitteluissa toteutetaan aina osapuolten erilliset esitapaamiset.

Lain voimaantulosta huolimatta molemmissa maissa on ollut ongelmana sovittelupalvelun vaihteleva saatavuus, käytännöt ja yhdenmukaisten palveluiden puute.

Keskitetty hallintomalli yhdenmukaistanut käytäntöjä

Ennen keskitettyyn hallintomalliin siirtymistä Norjassa oli 44 alueellista sovittelutoimistoa, joiden toiminta oli hyvinkin epäyhtenäistä. Kuntien sitoutuminen toimintaan ja sen kehittämiseen vaihteli. Sovittelutoimintaa ei tunnettu yleisesti ja sovitteluun kohdistui paljon kritiikkiä. Norjassa ratkaisua palveluiden kehittämiseksi, yhdenmukaistamiseksi ja sovittelun roolin vakiinnuttamiseksi alettiin etsiä hallintomallin uudistamisesta. Muutosta edelsi laaja selvitysvaihe. Selvityksen perusteella päädyttiin keskustoimiston sijoittamiseen oikeusministeriöön, koska sitä kautta sovittelu tulisi lähemmäksi oikeusprosessia. Sovittelun keskustoimisto "Konfliktrådet" perustettiin 1998.

Konfliktrådetissa työskentelee tällä hetkellä 12 henkilöä. Aluetoimistoissa on yhteensä 85 työntekijää. Suomessa sovittelutoimistoissa oli yhtensä 73 työntekijää vuonna 2009. Norjassa ja Suomessa toiminta rahoitetaan valtion budjetista, joka on molemmilla jokseenkin saman suuruinen (Suomessa 6,3 milj. euroa ja Norjassa n. 7,0 milj. euroa). Norjassa ajankohtaisiin tutkimus- tai kehittämishankkeisiin on saatu rahoitusta valtiolta.

Seminaarin norjalaiset osallistujat näkivät hallintomallin muuttamisen tuoneen merkittäviä hyötyjä toiminnalle. Kaikki sovittelutoiminnassa mukana olevat ammattilaiset ovat valtionhallinnon alaisia oikeusministeriön virkamiehiä. Keskitetty hallintomalli on mahdollistanut sovittelun aseman vahvistumisen ja henkilöstön lisäämisen. Hallinto on selkeää ja ammattihenkilöstö tietää vastuun toiminnasta. Keskittämisen ansioista pystytään tekemään jäntevää kehittämistyötä. Käytäntöjä on voitu yhtenäistää, ja muut viranomaiset ovat vakuuttuneet sovittelupalveluiden laadusta ja sovittelun kriminaalipoliittisesta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä väkivallan ja rikollisuuden vähentämisessä. Myös yksilö- ja perhetason hyödyt ovat norjalaisten kollegojen mukaan olleet kiistämättömiä. Myös paikallistasolla toimivat työntekijät olivat tyytyväisiä keskitettyyn hallintomalliin eivätkä halua palata entiseen.

Tunnettavuutta lisätty

Tiedon välittäminen sovittelutoiminnasta on nähty Norjassa tärkeäksi, ja sovittelutoiminnan tunnetuksi tekemiseen on varattu voimavaroja. Tiedottaja toimittaa Konfiktrådetin verkkosivuja ja omaa lehteä, jonka hän "myy" muulle medialle ajankohtaisilla teemoilla. Lehteen pyritään saamaan asiakashaastatteluja, koska yleisö on kiinnostunut ihmisten kokemuksista.

Tiedottaja myös kouluttaa sovittelutoimistojen henkilökuntaa, joka paikallisesti osallistuu tiedon levittämiseen. Konfliktrådet on laatinut myös sovittelun laatukäsikirjan. Samoin on sovittu yhteisesti sovittelun eettisistä ja restoratiivisen oikeuden periaatteista, ja niitä myös noudatetaan. Sovittelun tunnetuksi tekeminen ja sovittelun aseman vahvistaminen osana palvelujärjestelmää vaatii myös Suomessa tiedottamisen parantamista.

Haaste 4/2010

 
Julkaistu 13.12.2010