Riikka Kostiainen

Yhdyskuntaseuraamukset vakiinnuttaneet asemansa

Rikosseuraamusvirasto järjesti marraskuussa seminaarin yhdyskuntaseuraamuksista. Sosiaalityön professori Fergus McNeill Glasgow'n yliopistosta Skotlannista arvioi yhdyskuntaseuraamuksia vaikuttavana käytäntönä. Vankila on tehokas vakavista rikoksista rankaisemisessa ja yleisön suojelemisessa, yhdyskuntaseuraamukset taas yhteiskunnalle takaisin maksamisessa. Niiden avulla voidaan löytää tapoja korvata haitat uhrille ja yhteisölle. McNeillin mukaan tärkein keino takaisinmaksuun ja yhteiskunnan turvallisuuden lisäämiseen on kuitenkin rikoksentekijän työskentely muutoksensa eteen, esimerkiksi päihdeongelman, koulutuksen, työllistymisen, velkaongelman ja asenteiden suhteen.

– Tutkimusten mukaan suuri yleisö ei ole niin rankaiseva kuin usein luullaan, ainakin kun kysymyksiä täsmennetään. Yhdyskuntaseuraamuksiin rangaistuksena luottaa kuitenkin vain joka viides brittiläisen rikoskyselyn (2007) mukaan. Yleisön mielipidettä ei voi sivuuttaa. Yhdyskuntaseuraamuksista ja niiden vaikuttavuudesta on välitettävä tietoa, mutta ennen kaikkea seuraamuksista tiedottamiseen on kehitettävä emotionaalinen strategia – on valettava uskoa uuteen mahdollisuuteen ja ihmisten kykyyn muuttua.

McNeillin mukaan yhdyskuntaseuraamusten pitäisi olla rikosoikeusjärjestelmän ydin eikä muiden rangaistusten vaihtoehtoja.

Eurooppalaisen yhdyskuntaseuraamusjärjestön (CEP) pääsihteeri Leo Tigges kertoi järjestönsä toiminnasta ja yhdyskuntaseuraamusten kehittämisestä. Kaikkialla Euroopassa yhdyskuntaseuraamukset ovat tärkeitä vankiluvun vähentämisessä kustannustehokkaalla tavalla. Erityisesti hän oli ilahtunut Itä-Euroopan maiden nopeasta kehityksestä. Haasteina hän piti mm. rangaistusten käytön laajentumisen välttämistä, yhdyskuntaseuraamusten vaikuttavuuden osoittamista, Euroopan neuvoston yhdyskuntaseuraamussääntöjen toteuttamista, EU:n puitepäätöstä yhdyskuntaseuraamusten siirrosta maasta toiseen sekä yhteiskuntaan sopeuttamisen kehittämistä.

Suomessa monipuolinen rangaistusjärjestelmä

Emeritusprofessori Pekka Koskinen kertoi yhdyskuntaseuraamusten syntyyn johtaneesta kehityksestä. Vielä 1976 Rikosoikeuskomitea katsoi, ettei yhdyskuntapalvelun kaltainen rangaistus sovi suomalaiseen järjestelmään. Kuitenkin samoihin aikoihin käytiin keskustelua vankeuden vaihtoehdoista ja vähitellen tiukin uusklassismi sai antaa niille tilaa. Ensimmäisenä 1991 otettiin käyttöön yhdyskuntapalvelu (ensin kokeiluna) ja sen jälkeen tuli nuorisorangaistus, parhaillaan pohditaan mm. valvontarangaistusta.

Koskisen mukaan on siis etäännytty aika kauas Rikosoikeuskomitean ihanteista ja seuraamusjärjestelmä on rikastunut ja monipuolistunut. Suomalaisessa keskustelussa on osin myös kritisoitu uusinta kehitystä ja katsottu sen johtavan sekavaan ja epäjohdonmukaiseen rangaistuskäytäntöön. Tämä taas loukkaisi perustuslaissa turvattua yhdenvertaisuutta lain edessä.

– Huoli on varmasti osin perusteltua. Pidän itse kuitenkin kehitystä hyväksyttävänä. Selkeä porrasmalli, jossa harvat rangaistusvaihtoehdot on selvästi porrastettu ankaruuden mukaan ja rikoksen vakavuus ratkaisee, miltä portaalta rangaistus valitaan, on liian yksioikoinen. On hyväksyttävä se, että rangaistuksen määräämisessä voidaan ottaa huomioon useampia ulottuvuuksia, myös tekijän henkilöön liittyviä. Järjestelmän selkeydestä on kuitenkin pidettävä koko ajan huolta, ja uusien rangaistusmuotojen käyttöön ottoa ja sijoittamista järjestelmän kokonaisuuteen on tarkoin mietittävä, hän korosti.

– Joka tapauksessa on selvää, että ehdottoman vankeusrangaistuksen tulee säilyä vasta viimeisenä keinona. Yhdyskuntaseuraamukset ovat monessa suhteessa edullisempi ratkaisu, niin rikoksentekijän kuin koko yhteiskunnan puolesta.

Ylijohtaja Tapio Lappi-Seppälä Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta kävi läpi Suomen rangaistusjärjestelmän erityispiirteitä. Niitä ovat taaja ehdollisen rangaistuksen käyttö, "korkea palautuskynnys" (ehdollisen ja ehdonalaisen rikkomisessa), yhdyskuntapalvelun kaksivaiheinen prosessi (ensin vankeutta, joka muutetaan), runsas sakkojen käyttö, sovittelun laaja levinneisyys sekä alhaiset vankiluvut. Mielenkiintoista on, mitä EU:n rikosoikeuden kehitys merkitsee suomalaiselle järjestelmälle.

Yhdyskuntaseuraamusten uudistamisen haasteina hän piti mm. sitä, vähentääkö yhdyskuntaseuraamusten käyttö vankilan käyttöä, mikä meni vikaan nuorisorangaistuksen käyttöönotossa, miten kehittää ehdollisen vankeuden valvontaa, eikö Suomessa tarvita päihdeseuraamusta ja miten hyödyntää sovittelun suuri suosio.

Seminaari päättyi Kriminaalihuoltolaitoksen ylijohtaja Maija Kukkosen arvioon kriminaalityön muutoksista lähes 40 vuoden ajalta. Suurin muutos on ollut siirtyminen sosiaalityön eetoksesta rangaistuksen täytäntöönpanoon. Rikosseuraamustyön haaste on sovittaa yhteen tuki ja kontrolli oikeassa suhteessa. Ensi vuoden alussa Kriminaalihuoltolaitos kuten Vankeinhoitolaitoskin lakkaavat olemasta ja toimintansa aloittaa uusi Rikosseuraamuslaitos. Kukkonen jää eläkkeelle vuodenvaihteessa.

 
Julkaistu 14.12.2009