Lasse Rautniemi

Yhdyskuntapalvelussa lainrikkoja kohtaa työyhteisön

Tuore tutkimus valottaa yhdyskuntapalvelun arkea sekä oikeusviranomaisten, yhdyskuntapalvelun suorittajien ja palvelupaikkojen yhdyshenkilöiden käsityksiä yhdyskuntapalvelusta rangaistuksena. Enintään kahdeksan kuukauden vankeustuomio voidaan muuntaa yhdyskuntapalveluksi, jolloin tuomittu kohtaa palvelupaikoilla työyhteisön ja mahdollisesti paikan asiakkaita.

Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa pidetään tärkeänä, että yhdyskuntapalvelusta ja laajemmin yhdyskuntaseuraamuksista – niiden kontrolloivasta että integroivasta puolesta – tuotetaan tietoa päätöksentekijöille ja suurelle yleisölle. Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy:n ja Rikosseuraamusviraston tutkimushankkeessa yhdyskuntapalvelua ja sen toteutumista tutkittiin arjen toimintana. Kiinnostuksen kohteena oli erityisesti yhdyskuntapalvelun merkitys rangaistuksena ja lainrikkojan yhteiskuntaan integroimisen välineenä. Tutkimusaineisto, kysymykset ja myös tulokset ovat monelta osin samansuuntaisia kuin esimerkiksi Sue Rexin tutkimuksessa Reforming Community Penalties (2005).

Keitä yhdyskuntapalveluun valikoituu?

Tutkimukseen tehtyjen haastattelujen mukaan tuomarit ja syyttäjät näkevät yhdyskuntapalvelun osana ns. asteittain ankaroituvaa oikeusjärjestelmää, jolloin se sijoittuu vankilan ja ehdollisen tuomion välimaastoon. Yhdyskuntapalvelua ei tuomita useita kertoja peräkkäin. Vaikka yhdyskuntapalveluun rangaistuksena, Kriminaalihuoltolaitoksen tekemiin soveltuvuusselvityksiin ja tuomion toimeenpanoon luotetaan, tuomio harkitaan aina yksilökohtaisesti erikseen. Oikeuslaitoksen ulkopuoliset haastatellut epäilivät hieman enemmän sitä, että tuomitsemisen käytännöt vaihtelevat.

Kriminaalihuoltolaitoksen soveltuvuusselvityslausunnoista huomattava enemmistö päätyy myönteiseen lausuntoon. Silti yhdyskuntapalveluun tuomitsemisen kynnys on varsin korkea: liki kaksi kolmesta niistä, jotka voisivat saada yhdyskuntapalvelutuomion, tuomitaan vankeuteen. Syitä tähän on monia. Yhdyskuntapalvelua ei tuomita esimerkiksi, kun on kyse henkilöistä, jotka eivät saavu soveltuvuusselvityshaastatteluun lainkaan tai jotka ovat liian päihdeongelmaisia tai muutoin liian vaikeassa elämäntilanteessa. Omassa tutkimusaineistossani ei ollut tämän ryhmän edustajia.

Palkatonta työtä ja sosiaalisia verkostoja

Haastattelujen perusteella yhdyskuntapalvelun erityisyys seuraamuksena näyttää olevan se, että se samalla pakottaa ja mahdollistaa tuomitun osalliseksi sellaisiin sosiaalisiin verkostoihin, jotka eivät liity rikosten tekemiseen. Voidaan puhua konventionaalisista yhteisöistä eli tavallisista työyhteisöistä, joilla on omat tapansa ja työkulttuurinsa. Tuomitun tulee sopeutua niihin jollain tavoin.

Myöskään sitä ei ole syytä vähätellä, että tällä tavoin kansalaisten tietoisuus lainrikkojien elämästä ja elämäntilanteista lisääntyy. Palvelupaikkojen yhdyshenkilöiden tapa eritellä yhdyskuntapalveluun tuomittujen elämäntilanteita ja rikosta tekona oli usein moniulotteinen. Palvelupaikkojen edustajat ovat oman kokemuksensa kautta valmiita pitkällekin meneviin ratkaisuihin:

"Se, et ihminen tekee jonkulaisen rikoksen, niin ei se ole missään nimessä se paras rangaistus, et pistetään tonne tiilenpäitä lukemaan, vaan mun mielestä on mahdollista, että se suoritetaan näinki ja väitän, että kyllä siitäkin se asiakas saa ihan samanlaisen rangaistuksen, et ei tää yhtään, ei se helpolla pääse tämmösessä suorituspaikassa. Näen sen myöski sen asiakkaan kannalta sillon, että on tärkeetä, että esimerkiks työ säilyy ja perhesuhteet säilyy ja näin, sit meillekin tulee siitä hyötyä."

Yhdyskuntapalvelulla näyttää olevan edellytyksiä kehittyä seuraamukseksi, jossa vahvassa mielessä tukeudutaan kommunikaatioon lainrikkojien, viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välillä.

Parhaimmillaan nämä uudet sosiaaliset verkostot tukevat tuomittua muutostyöskentelyssä. Huonoimmillaankin hänelle tarjoutuu mahdollisuus pysähtyä arvioimaan omaa tilannettaan. Tätä puolestaan voidaan tukea erilaisilla ohjelmilla ja ammatillisilla ratkaisuilla. Tällä tavoin yhdyskuntapalvelu avaa muutosmahdollisuuden kahdella tasolla. Ensinnäkin muutoksen mahdollistavat työtehtävät sekä niiden ympärille rakentuva kommunikaatio ja sosiaaliset suhteet. Tätä voidaan tarkastella yhteiskunnallisen integraation ja sosiaalisen kontrollin käsittein. Toisaalta yhdyskuntapalvelu avaa mahdollisuuden yksilölliseen elämäntilanteen tarkasteluun, "pysähtymiseen". Tätä voidaan kuvata itsekontrollin käsitteellä tai sosiaalisen pääoman kasvuna.

Yhdyskuntapalvelussa on ainakin periaatteessa elementtejä, jotka vahvistavat kiinnittymistä rikoksettomaan elämään. Rangaistuksen suorittaminen on saanut osan tuomituista huomaamaan, että he kykenevät työhön osana työyhteisöä. He ovat huomanneet osaavansa "olla" työpaikoilla sekä sosiaalisten että muiden taitojensa puolesta. Joillekin yhdyskuntapalvelu on avannut väyliä työllistymiseen tai herättänyt pohtimaan koulutusta. Jotkut haastatellut pohtivat myös yhdyskuntapalvelun aikana suhdettaan tehtyihin rikoksiin ja rikoksettomaan elämään. Tällaisen prosessin tukeminen puolestaan edellyttää ammatillista osaamista. Toistaiseksi tällaisen kriminaalihuoltotyön ja lainrikkojien erityisyyden huomioon ottavan (sosiaali)työn tekeminen näyttää sattumanvaraiselta – kärjistäen sanottuna asiakkaan tulee olla varsin aktiivinen ja sosiaalisesti taitava tukea saadakseen.

Yhdyskuntapalvelu kytkee palkattoman työn kautta tuomitun yhteyteen jonkin (työ)yhteisön kanssa. Koska yhdyskuntapalvelun toimeenpano sijoittuu tällä tavoin kansalaisyhteiskuntaan, palvelupaikan ihmiset ja heidän toimintakulttuurinsa on tärkeässä roolissa. Arkisissa tilanteissa voi syntyä myös jännitteitä, mutta aineistoni perusteella ne ovat määrällisesti suhteellisen vähäisiä. Ne palvelupaikat, jotka kokevat toiminnan liian vaativaksi tai perustaltaan epäonnistuneeksi, lakkaavat ottamasta yhdyskuntapalvelun suorittajia vastaan. Mitä ilmeisimmin palvelupaikkojen kanssa tehtävään yhteistyöhön tulisi suunnata enemmän työpanosta, etenkin jos yhdyskuntapalvelun käyttöastetta halutaan nostaa nykyisestä. Siihen lienee taloudellisia paineita. Taloudellisia argumentteja tärkeämpänä voidaan pitää yhdyskuntapalvelun kehittämistä yhteiskuntaan integroivana seuraamuksena.

Yhdyskuntapalvelua pidetään toimivana rangaistuksena

Kaikilla haastatelluilla ryhmillä oli yksituumaisen myönteinen käsitys yhdyskuntapalvelusta nykymuodossaan. Sitä pidetään tarkoituksenmukaisena rangaistuksena, jolla on tuomittuja yhteiskunnassa kiinni pitävä ja joskus jopa kiinnittävä merkitys. Olennaista on kokonaisuus, jossa on palkatonta työtä ja suorittajaa tukevia elementtejä. Pelkkien ohjelmien käyttöön ei uskota, koska se merkitsisi rangaistusluonteen hämärtymistä, uskottavuusongelmia ja sosiaalisten verkostojen kaventumista.

Sen sijaan yhdyskuntapalveluun voitaisiin useimpien haastateltujen mielestä sisällyttää palvelutunteja, joissa Kriminaalihuoltolaitoksen työntekijät ja yhdyskuntapalvelun suorittajat kohtaisivat. Kehitys on kulkenut tähän suuntaan, mutta käytäntö ei ollut vielä haastattelujen aikaan laajasti käytössä. Tällainen toimintamalli voisi parantaa yhdyskuntapalveluun tuomittujen asemaa muiden viranomaisten suuntaan palveluohjauskonseptina, jossa ohjattaisiin myös palvelujärjestelmää eikä vain asiakasta.

Yhdyskuntapalvelu sijoittuu sekä formaalin että informaalin oikeuden alueelle. Formaalin oikeuden näkökulmasta soveltuvuusselvitys tarkoittaa arviota yhdyskuntapalvelusta suoriutumisesta. Tällöin se on asiakirja, joka tuotetaan syyttäjälle ja oikeudelle. Oikeuslaitosta kiinnostaa lähinnä loppuarvio soveltuvuudesta, mutta silti syytetyn haastattelemista ennen oikeudenkäyntiä pidettiin hyvin tärkeänä vaiheena yhdyskuntapalvelun onnistumisen kannalta.

Soveltuvuusselvityksellä on merkitystä myös informaalin oikeudenkäytön näkökulmasta. Kriminaalihuollon työntekijöille se on ammatillinen väline interventioiden tekemiseen; sillä voidaan auttaa asiakasta pysähtymään arvioimaan omaa elämäänsä. Usein soveltuvuusarvioinnin kanssa yhtaikaa alkaa sopivien palvelupaikkojen kartoittaminen. Pääsääntöisesti tässä yhteydessä pohditaan myös tukitoimien ja ohjelmien käyttöä. Palvelupaikat puolestaan voivat soveltuvuusselvityksen ansiosta luottaa siihen, että henkilö voidaan ottaa suorittamaan tuomiotaan juuri heille.

Soveltuvuusselvitys aloittaa usein varsin pitkäkestoisen vaiheen, jolloin yhdyskuntapalveluun tuomittu on erilaisten toimijoiden huomion kohteena. Julkisessa keskustelussa yhdyskuntapalvelu usein pelkistyy yhden vankeuspäivän muuntamiseksi yhdeksi palvelutunniksi. Se ei tarkkaan ottaen pidä paikkaansa, ja olennaisinta on se, että yhdyskuntapalvelu ei vankeuden tapaan perustu "oman ajan poisottamiseen" ja eristämiseen "tilaan" vaan kiinnittämiseen kansalaisyhteiskuntaan.

Jatkotutkimuksen paikka

Palvelupaikkojen arjen rikkaus menestystarinoineen ja ristiriitoineen yllätti. Yhdyskuntapalvelulla on potentiaalia kehittyä yhteiskuntaan integroivana, voimavaraistavana ja yhteiskunnallisesti merkittävänä seuraamuksena. Informaalin ja formaalin hedelmällinen yhdistäminen näyttää olevan mahdollista.

Jatkotutkimuksen kannalta on kiinnostavaa, voivatko yhdyskuntaseuraamukset määrittyä sellaisten rakenteiden varaan, joissa kansalaisuus, kuuluminen sosiaalisiin verkostoihin ja vieläpä ihmisten kiinnittäminen pysyvästi tällaisiin verkostoihin olisi keskeinen käytännön toimintaa ohjaava tavoite.

Haastatellut henkilöt jakaantuivat seuraavasti: palvelun suorittajat 24, palvelupaikkojen yhdyshenkilöt 10, kriminaalihuollon työntekijät 26, syyttäjät 4 ja tuomarit 11. Haastattelut toteutettiin joko yksilö- tai ryhmähaastatteluina.

Lasse Rautniemi: Vapaus – suuri vankila. Yhdyskuntapalvelu kansalaisyhteiskuntaan sijoittuvana rangaistuksena. Rikosseuraamusviraston julkaisuja 1/2009.

 
Julkaistu 14.12.2009