Terhi Kankaanranta & Vesa Muttilainen

Rakennusalan käännetyn arvonlisäjärjestelmän etuja ja haittoja

Käännetyn arvonlisäverojärjestelmän avulla voidaan ehkäistä arvonlisäveron kiertoa eli estää tilanteet, joissa aliurakoitsijan maksamatta jääneet arvonlisäverot hyväksytään pääurakoitsijalle vähennyskelpoisiksi. Tämä järjestelmä on käytössä Ruotsissa, Saksassa, Alankomaissa ja Itävallassa. Suomeenkin se on todennäköisesti tulossa. Mitä etuja ja haittoja tähän järjestelmään liittyy ja miten se tehoaisi rakennusalan harmaaseen talouteen?

Nykyisin aliurakoitsijat maksavat urakan arvonlisäverot. Käännetyssä arvonlisäverojärjestelmässä maksu siirretään työsuoritukset tekevältä (aliurakoitsija) työsuorituksen vastaanottajalle (pääurakoitsija) toimialoilla, joille ovat luonteenomaisia pitkät aliurakointiketjut. Tällöin esimerkiksi myyjänä toimiville alihankkijoille ei syntyisi lainkaan tilitettävää arvonlisäveroa. Nämä yritykset voisivat kuitenkin vähentää omiin hankintoihinsa liittyvän arvonlisäveron, jolloin niillä olisi arvonlisäverosaamisia valtiolta.

Arvonlisäveron siirtosääntöä ei sovelleta pääurakoitsijan ja työn lopullisen tilaajan (muu yhteisö tai kotitalous) välisiin liiketoimiin. Käännetty arvonlisävero ei koske myöskään työsuorituksia, jotka aliurakoitsijat tekevät pääasiassa omassa toimipaikassaan tai joissa aliurakoitsijan tekemä työ on toisarvoinen samassa yhteydessä tehtyyn tavaran myyntiin verrattuna (mm. lattianpäällysteen myynti ja asennus).

Ajatus käännetystä arvonlisäverosta ei ole uusi, mutta nyt hanke näyttää olevan myötätuulessa. Hallitusohjelman puolivälin tarkastelussa keväällä 2009 hallitus arvioi yhtenä asiana harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaa. Johtopäätös oli, että hallitus selvittää pikaisesti eri keinot vahvistaa poliisin, syyttäjän, tuomioistuinten ja verottajan toimintamahdollisuuksia sekä siirtymisen niin sanottuun käännettyyn arvonlisäverojärjestelmään rakennusalalla. Valtiovarainministeriössä on parhaillaan käynnissä selvitys käännetystä arvonlisäverosta.

Viranomaiset kannattavat, elinkeinoelämä vastustaa

Käännetystä arvonlisäverojärjestelmästä on esitetty sekä myönteisiä että kielteisiä kannanottoja. Talousrikosten torjuntaan osallistuvat viranomaiset ovat jo vuosia vaatineet käännettyyn arvonlisäveroon siirtymistä, kun taas elinkeinoelämä on vastustanut sitä.

Kertymättä jäänyt arvonlisävero koostuu kahdesta osasta: ilmi tulemattomasta arvonlisäverosta sekä maksuunpanojen jälkeen maksamatta jääneestä arvonlisäverosta. Arvonlisäverojäämiin käännetyn menetelmän on arvioitu tehoavan varsin hyvin. Ilmi tulemattomaan arvonlisäveroon se ei sovellu yhtä hyvin, koska menettelyä ei sovellettaisi toimeksiantajan ja pääurakoitsijan välisiin liiketoimiin. Järjestelmä ei myöskään sovellu rakennustöihin, jotka suoritetaan suoraan yksityisille kotitalouksille. Tähän liittyvää harmaata toimintaa on ehdotettu pienennettävän laajentamalla kotitalousvähennysoikeutta.

Viranomaisten mukaan käännetty arvonlisävero vaikeuttaisi etenkin kuittikauppaa, joka on yksi tyypillinen talousrikollisuuden muoto rakennusalalla. Kuittikaupalla tarkoitetaan pelkillä tositteilla käytävää kauppaa, jonka seurauksena yhtiön kirjanpitoon kirjataan perusteeton ja vääränsisältöinen tosite, jotta kuitteja ostava yritys välttyisi erilaisilta vero-, sosiaaliturva- ja eläkemaksuilta.

Uuden järjestelmän huonona puolena voidaan pitää sitä, että se voisi vaikeuttaa koko arvonlisäverojärjestelmän yksinkertaistamista ja aiheuttaa tulkintaongelmia järjestelmän piiriin kuuluvista palveluista. Siksi rakentamispalvelujen käsite olisi määriteltävä mahdollisimman yksiselitteisesti. Vastaavasti tulisi määritellä myyjän velvollisuudet selvittää käännetyn arvonlisäverojärjestelmän soveltamisen edellytykset, kuten myös myyjän vastuu verovelvollisuuden virheellisestä tulkinnasta ja soveltamisesta.

Laskujen käsittely yrityksissä saattaisi hidastua. Laskun laatijalla tulisi olla yksityiskohtaiset tiedot laskutettavasta hyödykkeestä ja laskuttavan yhtiön asemasta urakkaketjussa, jotta hän voisi päättää laaditaanko lasku arvonlisäverollisena vai sovelletaanko myyntiin käännettyä verovelvollisuutta. Jos pääurakoitsija osoittautuu maksukyvyttömäksi, valtiolta jää koko arvonlisävero saamatta. Nykyisen järjestelmän yhdeksi eduksi on mainittu riskin hajauttaminen, jolloin veron maksavat useat yritykset.

Järjestelmä voi siirtää harmaan talouden ongelmia toisaalle, arvonlisäveron palautushakemuksiin. Pääurakoitsijan aliurakoitsijoilla sisältyy omiin tarvike- ja muihin ostoihinsa arvonlisäveroa, josta voidaan hakea palautusta. Palautushakemukset todennäköisesti lisääntyisivät, mikä vaikeuttaisi verovalvontaa. Hallinnollista työtä voitaisiin kuitenkin vähentää esimerkiksi maksamalla arvonlisäverojen palautukset kerran vuodessa. Myös yrityskohtaiseen verotilijärjestelmään siirtyminen poistaisi erityisten palautushakemusten tekemisen. Arvonlisäveron ennakkopalautusten laatiminen aiheuttaisi yrityksille enemmän hallinnollista työtä kuin nykyisin verohallinnolle tehtävät valvontailmoitukset.

Vaikka käännettyyn arvonlisäverojärjestelmään siirtyminen aiheuttaa kustannuksia, on arvioitu, että saavutettavat hyödyt olisivat todennäköisesti kustannuksia suuremmat. Järjestelmän on esitetty lisäävän arvonlisäveron tuottoa Suomessa noin 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Järjestelmän vaikutuksista tarvitaan lisätietoa

Käännetyn arvonlisäveron kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi tarvitaan tietoa kuittikaupan laajuudesta sekä sen yhteiskunnalle aiheuttamista vahingoista. Näitä tietoja on esimerkiksi poliisilla, verottajalla ja työsuojelupiireillä, joten eri viranomaisten yhteistyö on olennaista. Usein tietojen luovuttaminen viranomaisten kesken ei ole yksinkertaista tai edes mahdollista.
Verohallinto seuraa systemaattisesti verovelkojen määrää. Verovelka voi syntyä, jos yritys ilmoittaa verohallinnolle verojen määrät, mutta ei maksa niitä tai ilmoittaa verottajalle väärät tiedot. Ilmoitukset tehdään, jotta vältettäisiin suoranaisen veropetoksen teko. Verot on lisäksi voitu jättää kokonaan ilmoittamatta. Vuoden 2008 lopussa rakennusalan verovelat olivat noin 800 miljoonaa euroa ja kolmannes alan toimijoista oli verovelkaisia. Veroveloista arviolta viidennes koostuu maksamattomista arvonlisäveroista.

Viranomaisyhteistyön kehittämisprojektin selvityksen perusteella laskennallisten salattujen työtulojen arvo vuonna 2007 oli rakennusalalla runsaat 500 miljoonaa euroa. Veromenetykset salattujen työtulojen vuoksi olivat keskimääräisellä tuloveroprosentilla arvioituna noin 150 miljoonaa euroa. Tätä veronkiertoa hillitsisi pääurakoitsijan vastuu ilmoittaa aliurakkasopimuksista verottajalle.

Rakennusalan verovalvonta on määritelty verovalvonnan erityiskohteeksi vuosiksi 2008–2011 ja vuonna 2008 alalle tehtiin yhteensä 581 verotarkastusta. Vääränsisältöisiä kuitteja paljastettiin yhteensä runsaat 3700 kappaletta ja lähes 39 miljoonan euron arvosta.

Poliisiammattikorkeakoulussa on parhaillaan valmisteilla rakennusalan harmaata taloutta ja kuittikauppaa koskeva tutkimus. Aineisto muodostuu poliisin tietojärjestelmistä poimituista, vuonna 2007 ilmoitetuista rakennusalan talousrikosepäilyistä, joiden esitutkinta oli päätetty maaliskuuhun 2009 mennessä.

Rakennusalaa koskevia rikosepäilyjä havaittiin olevan noin 13 prosentissa kaikista kyseisen vuoden lähes 1600 talousrikosepäilystä. Pääosaan rakennusalan talousrikoksista liittyi kuittikauppaa. Osassa jutuista esitutkintapöytäkirjoissa oli selkeä maininta kuittikaupasta. Kuittikauppaan saattavat lisäksi viitata myös muut laskutuksen ja kirjanpidon epäselvyydet. Pääosaan rakennusalan talousrikoksista liittyi kuittikauppaa, jonka arvo kohosi useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin.

Tutkimuksessa arvioidaan myös näiden rikosten taloudellista merkitystä. Rikosten taloudellista puolta kuvaavien tietojen kirjaamiskäytännöt vaihtelevat poliisilaitoksittain ja osa vahingoista jää kirjaamatta. Tällöin joudutaan turvautumaan muita tilastotietoja hyödyntäviin arviolaskelmiin. Olisi tärkeää, että kunkin jutun vahingot ja muut rahamääräiset tiedot kirjattaisiin tarkemmin poliisin järjestelmiin.

Luotettavat rekisteritiedot ovat tutkimustoiminnan kannalta tärkeitä, jotta tiedon tuottaminen nopeutuisi ja rikosilmiöistä saataisiin mahdollisimman kattava ja ajantasainen kuva. Näin tutkimukset palvelisivat parhaalla mahdollisella tavalla myös lainsäädännön valmistelua ja poliittista päätöksentekoa.

Kankaanranta on tutkija ja Muttilainen erikoistutkija Poliisiammattikorkeakoulussa.

 
Julkaistu 14.12.2009