Riikka Kostiainen

Onnistunut kriisiviestintä auttaa uhreja

Tiedotusvälineillä ja viranomaisilla on keskeinen rooli siinä, millaisen mielikuvan suuri yleisö saa uhreja vaativista onnettomuuksista ja rikoksista.

– Tästä syystä sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä totesi syksyllä 2008, että viranomaisten ja median tulisi tuntea mahdollisimman hyvin toistensa toiminnan lähtökohdat kriisitilanteissa, jotta median uutisointi ja viranomaisten viestintä palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla yhteisiä asiakkaita, kansalaisia, totesi sisäasiainministeri Anne Holmlund avatessaan marraskuussa viranomaisten ja median kriisiviestintäyhteistyötä pohtineen keskustelutilaisuuden Säätytalolla Helsingissä.

Jokelan koulusurman jälkeen Suomessa käynnistyi poikkeuksellisen laaja keskustelu viranomaisten kriisiviestintäosaamisesta ja tiedotusvälineiden toimintatavoista. Viranomaiset ja median edustajat olivat seminaarissa yhtä mieltä siitä, että entistä parempaa rinnakkaineloa kriiseissä tarvitaan. Onnistunut kriisiviestintä ja -uutisointi auttavat myös uhreja selviytymään.

– Viranomaisten pitää aloittaa tiedottaminen välittömästi, sillä tyhjiöt täyttyvät. Viranomainen valitsee itse onko mukana sen täyttämisessä, totesi STT:n toimituspäällikkö Minna Holopainen. – Kauhajoella viranomaiset olivat mukana tiedonvälityksessä heti alusta lähtien. Viestinnän pitää olla avointa, suunniteltua, jollekin henkilölle päätoimisesti vastuutettua toimintaa, tiivisti rikosylikomisario Urpo Lintala.

Viranomaisten ja median lisäksi tietoa välittää myös huimaa vauhtia kasvava uusi media. – Verkkoyhteisöt välittävät tietoa, jakavat kokemuksia, tunteita, surua, mutta myös huhuja ja epätotuuksia. Viranomaisilla ja poliisilla on kasvavat paineet vahvistaa tai kumota epävirallisia tietoja, sanoi MTV3:n vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila. – Kriisitilanteissa ei voi olla pelkkää viranomaistietoon pitäytyvää uutisointia. Silminnäkijöiden todistusvoima on tärkeä tietolähde. Nykyään pyrimme tuomaan esiin faktoja, ei tunnelmia. Hienotunteisuus, uhrin ja läheisten yksityisyyden suoja ja kotirauhan kunnioittaminen korostuvat.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Tapio Lappi-Seppälä pohti, miten rikollisista tulisi kertoa, jotta heistä ei tulisi sankareita eikä tekoja matkittaisi. Sen mukaan miten uutisoidaan, media voi mm. turruttaa väkivallalle, tarjota rikoksia suunnittelevalle houkuttelevan samastumiskohteen, synnyttää kilpailua julkisuudesta, luoda idealisoidun kuvan rikoksen hyödyistä, luoda sankarikuvan rikoksentekijästä, antaa konkreettisia neuvoja rikoksen tekemiselle ja murentaa rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta. Media vaikuttaa myös positiivisesti rikollisuuteen: mitä enemmän käytetään aikaa median seuraamiseen, sitä vähemmän aikaa on rikoksiin. Myös asennekampanjoilla ja tiedon välittämisellä esimerkiksi uhrien auttamistahoista ja jopa pelkällä rikoksentorjuntaohjelman julkistamisella on positiivisia vaikutuksia.

 
Julkaistu 14.12.2009