Sanna-Mari Humppi

Hyväksikäytetty lapsi ilmoittaa rikoksesta vain harvoin itse

Vuonna 2007 poliisille ilmoitettiin 340 alle 15-vuotiaisiin kohdistuvaa epäilyä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Valtaosa uhreista oli 12−14-vuotiaita tyttöjä. Rikoksesta ilmoittivat yleensä lapsen vanhemmat tai sosiaaliviranomaiset.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksen aineistona olivat Poliisiasiain tietojärjestelmästä poimitut rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tutkimus tarjoaa näkökulmia rikoksesta ilmoittamiseen, rikosilmoituksen kirjaamistapoihin ja siihen millaisia tulkintatapoja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön luonteesta esiintyy rikosilmoitusten kirjaamisvaiheessa.

Rikosilmoitukset kuvaavat ilmitullutta rikollisuutta

Poliisin tietoon tulleet rikosilmoitukset edustavat ilmitullutta rikollisuutta, joka on vain pieni osa kokonaisrikollisuudesta. Lapsiin kohdistuvissa teoissa piiloon jäävän rikollisuuden osuus on arvioitu erityisen suureksi. Vertaamalla ilmitullutta rikollisuutta uhritutkimuksilla kerättyihin tietoihin voidaan arvioida piiloon jäävän rikollisuuden määrää.

Vuonna 2007 tehdyissä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa rikosilmoituksissa uhreista 60 prosenttia oli 12−14-vuotiaita. Alle 8-vuotiaita uhreja oli 25 ja 8−11-vuotiaita 15 prosenttia. Valtaosa uhreista oli tyttöjä (90 %).

Puolessa tapauksista rikoksesta epäiltynä oli lapselle tuttu, perheen ulkopuolinen aikuinen. Perheenjäsen oli epäiltynä joka kymmenennessä tapauksessa. Näissä perheensisäisissä tapauksissa epäiltynä oli useammin isä kuin isäpuoli − vaikka lapsiuhritutkimuksesta (2008) kävi ilmi, että hyväksikäyttäjä on useammin lapsen isäpuoli kuin isä. On huomattava, että rikosilmoituksiin kirjatut rikoksesta epäillyt perustuvat niihin tietoihin, joita kirjaamisvaiheessa on saatavilla, ja asia varmistuu esitutkinnassa.

Rikoksesta ilmoittaa lapselle läheinen aikuinen

Rikos voi päätyä poliisin tietoon monella eri tapaa. Useimmiten rikoksesta ilmoittivat uhrin vanhemmat (34 %). Näissä tapauksissa uhri saattaa kertoa rikoksesta vanhemmilleen tai lähipiiri havahtuu lapsen muuttuneeseen käytökseen. Varhaismurrosikäiset lapset ja nuoret kykenevät usein kertomaan hyväksikäytöstä aikuiselle siitä kysyttäessä. Pienen lapsen puheesta tai käyttäytymisestä oikeiden tulkintojen tekeminen on kuitenkin vaikeaa. Tutkimusten mukaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi viitata esimerkiksi lapsen ylikorostunut seksuaalinen käyttäytyminen, mutta lapsi voi käyttäytyä seksuaalisesti myös täysin muusta syystä. Poikkeavan käyttäytymisen erottaminen vaatii usein lääketieteelliseen ja psykiatriseen asiantuntijuuteen perustuvia laajempia tutkimuksia.

Sosiaaliviranomaisen tekemiä rikosilmoituksia oli 30 prosenttia. Epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä ilmenee yleensä muiden asioiden yhteydessä. Nuori on voinut asioida sosiaaliviranomaisen kanssa esimerkiksi pienten norminrikkomusten, kuten alkoholinkäytön tai kotoa karkailun vuoksi. Sosiaaliviranomainen voi epäillä seksuaalista hyväksikäyttöä esimerkiksi, kun alaikäinen nuori on ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä itseään vanhemman henkilön kanssa nuorten illanvietossa tai kun nuori on karannut kotoaan itseään vanhemman seurustelukumppaninsa luokse. Näissä tapauksissa on kysymys siitä, milloin viranomainen määrittelee nuorten keskinäisen seksuaalisen kanssakäymisen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi ja milloin taas nuoren vapaaehtoiseksi seksuaaliseksi kokemukseksi. Nuori itse voi määritellä seksuaalisen kokemuksen itseään vanhemman henkilön kanssa myönteiseksi ja vapaaehtoiseksi, mutta viranomainen näkee asian toisin.

Terveydenhoidon ammattilaisten kuten lääkäreiden ilmoittamia tapauksia oli aineistossa vain muutama prosentti. Tutkimusten mukaan epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi kuitenkin yhtä hyvin tulla esiin lääkärin vastaanotolla. Lääkärit kuitenkin vain harvoin ilmoittavat asiasta suoraan poliisille; sen sijaan lääkärit ottavat ensin yhteyden sosiaaliviranomaisiin, jotka puolestaan voivat tehdä tutkintapyynnön poliisille. Syynä voi olla esimerkiksi viranomaisten välinen toimintakulttuuri, jossa seksuaalinen hyväksikäyttö nähdään ensin sosiaaliviranomaisten ja vasta sen jälkeen poliisiasiana.

Uhri itse ilmoittaa epäillystä rikoksesta vain harvoin (12 %). Tämä tarkoittaa, että vakavissa tapauksissa lapsi tai nuori on riippuvainen läheisen aikuisen puuttumisesta asiaan. Lapsi tai nuori voi kertoa aikuiselle seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta vain harvoin poliisi on se viranomainen, johon lapsi tai nuori ottaa yhteyttä ensin.

Seksuaalisen hyväksikäytön määrittely vaikeaa

Rikoslaissa lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi määritellään sukupuoliyhteys tai muu lapsen kehitystä vahingoittava seksuaalinen teko alle 16-vuotiaan kanssa. Tekoa ei kuitenkaan pidetä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä, jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Siitä, mikä on tarpeeksi suuri henkinen ja ruumiillinen ero osapuolten välillä, päättää viime kädessä tuomioistuin. Rikoslaki ei myöskään tarkemmin erottele, mitkä seksuaaliset teot katsotaan lapsen kehitystä vahingoittavaksi. Poliisin tietoon tulleiden rikosilmoitusten perusteella kirjo on hyvin laaja. Vakavimmillaan kyse on useita vuosia jatkuneesta perheen sisäisestä hyväksikäytöstä, lievimmillään teot ovat internetin kautta tulevia ehdotuksia, jotka eivät pidä sisällään fyysistä kontaktia. Kaikki rikosilmoitukset eivät myöskään ole aiheellisia. Poliisille ilmoitetaan myös tapauksia, joissa esitutkinnan käynnistyttyä havaitaan, että kyseessä ei ole rikos; rikosilmoituksen todellinen syy löytyy esimerkiksi vanhempien välisestä huoltajuuskiistasta.

Keskeinen problematiikka kiteytyy kysymykseen siitä, onko kyseessä nuorten vapaaehtoinen seksuaalinen kanssakäyminen vai seksuaalisen hyväksikäytön kriteerit täyttävä teko. Vaikka rikoslain mukaan sukupuoliyhteys 16-vuotiaan ja 14-vuotiaan välillä määritellään rikokseksi, käytännössä kokemus voi olla vapaaehtoinen. Määrittelyn taustalla vaikuttavat kulttuuriset käsitykset siitä, millaiset seksuaaliset teot täyttävät vapaaehtoisuuden ja vastentahtoisuuden kriteerit. Rikosilmoitusten perusteella seksuaalinen kanssakäyminen määritellään hyväksikäytöksi herkästi silloin, kun tekoon liittyy muitakin norminrikkomisia kuten alkoholinkäyttöä tai vanhempien puutteellista kontrollia.

Seksuaalisten hyväksikäyttöjen ilmoittamisessa havaitaan samansuuntainen ilmiö kuin väkivaltarikollisuuden ilmoittamisessa ylipäätään: julkisilla paikoilla tapahtuneet ja puolituttujen tekemät rikokset päätyvät helpommin rekistereihin kuin yksityisellä alueella läheisen ihmisen tekemät teot.

Rikosilmoituksissa erilaisia tapoja tulkita epäily

Rikosilmoituksista löytyi neljä erilaista tulkintatapaa sille, miten seksuaalinen teko voidaan ilmoittamisvaiheessa tulkita seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Faktuaalinen tulkintamalli esiintyy rikosilmoituksissa silloin, kun huomio kiinnitetään pääasiassa uhrin fyysisten oireiden kuvauksiin. Tällainen tulkintamalli on tyypillinen silloin, kun rikosilmoitus perustuu asiantuntijalausuntoon kuten somaattiseen lääkärinlausuntoon. Sen sijaan uhrin ja epäillyn välinen kanssakäyminen, esimerkiksi seurustelusuhde tai uhrin esiin tuoma vapaaehtoisuus tekoon, korostuu sosiaalisen vuorovaikutuksen tulkintamallissa. Rikosepäily voidaan tulkita myös sosiaalisen tuen kehyksessä. Silloin uhria tarkastellaan suhteessa perheenjäseniin ja ystäviin, jotka myötävaikuttavat rikosilmoituksen tekemiseen. Tilanteisessa tulkintamallissa rikosepäily tulkitaan puolestaan ainutlaatuisena tekona, jolle ovat tyypillistä tarinalliset ominaispiirteet. Eri viranomaiset ja yksittäiset henkilöt tulkitsevat seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä eri tavoin, minkä vuoksi rikosilmoituksissa näkyy erilaisia kirjaamistapoja.

Kirjaamistapa vaikuttaa rikoksen uhrin asemaan rikosprosessin ensivaiheessa. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ilmoituksissa uhri voi esiintyä joko haavoittuvana, näkymättömänä, tietoisena toimijana tai ongelmanuorena. Erilaiset tavat kohdata uhri kertovat siitä, että kaikissa tapauksissa uhrin itsemääräämisoikeutta ei välttämättä oteta huomioon. Seksuaalirikoksissa, joiden selvittämisessä uhrin oma kertomus on tärkeä, on olennaista kiinnittää huomio lapsen tai nuoren asiantuntevaan kohteluun jo rikosprosessin alkuvaiheessa hänen oikeusturvansa toteutumiseksi.

Artikkeli perustuu julkaisuun Sanna-Mari Humppi: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö rikosilmoituksissa, Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 82/2009.

 
Julkaistu 14.12.2009