Arno Tanner

Sisäisen turvallisuuden ohjelman arkipäivän tuloksia odotetaan vielä

Uutta Sisäisen turvallisuuden ohjelmaa valmistellaan parhaillaan. Poliisiammattikorkeakoulu arvioi ensimmäisen, päättyneen ohjelman.

Arvioinnissa tarkasteltiin erityisesti yhteistyötä Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, ohjelman toimenpiteiden toteuttamista, mittareiden kehittämistä sekä asiantuntijoiden ja ohjelman toimeenpanoon osallistuneiden odotuksia ja käsityksiä ohjelman onnistumisesta ja kehittämistarpeista. Poliisiammattikorkeakoulu toteutti tutkimuksen haastatteluaineistoon pohjautuvana sisällönanalyysina, johon liittyi myös mittareiden arviointi. Tutkimuksessa haastateltiin maalis-huhtikuussa 27 avainhenkilöä sisäasiainministeriöstä, muista ministeriöistä ja kolmannelta sektorilta.

Arvioinnissa sisäisen turvallisuuden ohjelman onnistumisena pidettiin yhteistyön alkamista ja turvallisuuskäsitteen laajenemista. Suurimpana epäonnistumisena haastatteluissa nostettiin esiin ohjelman huono jalkauttaminen ruohonjuuritasolle. Sisäinen turvallisuus on edelleen "ylätason pohdiskelua".

Yhteistyön toimivuus?

Suuri osa haastatelluista oli sitä mieltä, että sisäasiainministeriö on luonteva yhteistyön vetäjä ja että se on hoitanut tehtävänsä tähän mennessä tyydyttävästi. Muutamia haasteitakin oli. Yksi kysymys liittyi aiempaan reviiritaisteluun sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön välillä. Eräs haastateltava koki paikallisen turvallisuussuunnittelun haittaavan rikoksentorjuntatyötä. Toisaalta oikeusministeriö nähtiin tehottomaksi. Joidenkin haastateltujen mielestä turvallisuuskysymykset eivät edes ole oikeusministeriön ydinaluetta siinä määrin kuin ne ovat sisäasiainministeriön.

Myös Sisäisen turvallisuuden ohjelman sihteeristön toimintaa kohtaan esitettiin kritiikkiä, vaikka se liki yksimielisesti nähtiin tehokkaana vähiin resursseihinsa nähden. Eräät haastatellut pitivät sihteeristön toimintaa dominoivana ja "käskyttävänä". Lisäksi he kokivat itsensä ja ympäristönsä kuormittuneen liiaksi sihteeristön pyynnöistä, jotka eivät aina ole sopineet ko. osallistujatahon omaan toimintarytmiin. Myös sihteeristön aiheuttamaa päällekkäistä työtä kritisoitiin.

Tuloksia mutta ei vielä arkipäivässä

Haastattelututkimuksen keskeinen myönteinen tulos oli se, että Sisäisen turvallisuuden ohjelman koetaan valaneen tyydyttävän perustan lähitulevaisuuden sisäiselle turvallisuustyölle. Turvallisuus ymmärretään haastateltujen mielestä moniulotteiseksi kysymykseksi: maanpuolustuksen tärkeyden lisäksi tarvitaan myös turvallisuuskäsitteen pehmeämmän ulottuvuuden ymmärtämistä, jotta yksittäisen ihmisen arjen toimintaympäristö olisi riskittömämpi.

Yhteistyörakenteet ovat olemassa tai oraalla, ja niiden varaan on hyvä rakentaa turvallisuusasioiden parempaa sitouttamista ja jalkauttamista ruohonjuuritasolle, yksityiseen ihmiseen asti – edellyttäen että osapuolet tuntevat itsensä entistä enemmän tasa-arvoisiksi ja motivoiduiksi kumppaneiksi. Nyt eräät ohjelmatahot ovat kokeneet tulleensa käskytetyiksi.

Konkreettisia arkielämän tuloksia oli hankala hahmottaa, ainakaan vielä tässä vaiheessa. Skeptisyyttäkin oli havaittavissa, nimenomaan puuttuvien konkreettisten tulosten takia. Rakenteita on kehitelty, mutta esimerkiksi kotitapaturmien ehkäisyn, liikenneturvallisuustyön tai vankeinhoitotyön tehostumista ei ole tapahtunut.

Ohjelmalla on edelleen "ylätason" luonne. Neljätoista haastateltua otti viidessätoista haastattelukohdassa ohjelman suurimpana epäonnistumisena esiin ohjelman huonon jalkauttamisen ruohonjuuritasolle. Sisäinen turvallisuus on edelleen "ylätason pohdiskelua". Ohjelma on edelleen keskittynyt liikaa hallinnolliseen semantiikkaan.

Lisää toimintaympäristön tutkimusta

Haastateltujen mukaan syrjäytymisen nykyistä parempi linkittäminen turvattomuuteen vaatii syvällisempää lisätutkimusta. Turvallisuuskysymykset ovat monimuotoisia ja monimutkaisia. Ne liittyvät yhteiskunnan syvimpiin peruskysymyksiin, joiden eräs ilmentymä syrjäytyminen on.

Syrjäytymisen ja yhteiskunnan kokonaisdynamiikan lisäksi tutkimuksessa on otettava entistä paremmin esille myös muita merkittäviä kehityskulkuja, kuten alkoholin hinnan vaihtelut, globaalit elinkeinorakenteen muutokset tai poliisihallinnon muutokset. Lisäksi on huomattava, että syrjäytyminen on yksi, muttei kaikenkattava, syy selittämään sisäistä turvallisuutta. Merellisillä onnettomuuksilla, ympäristöongelmilla tai lähialueen poliittisilla heilahteluilla ei ole yhteyttä kotimaiseen syrjäytymiseen.

Toiseksi ohjelman pohjana olevien käsitteiden ja ilmiöiden tutkimus kaiken kaikkiaan vaatii nykyistä parempaa otetta. Sisäasiat vaativat perusteellista tutkimusta yhtä lailla kuin ulko- ja puolustusasiat. Perusteellinen tutkimus vahvistaa sisäisen turvallisuuden toimintaympäristön ymmärtämistä ja tämän ymmärryksen päivittämistä. Monen haastateltavan mielestä tutkimustyön pitää olla pitkäjänteistä ja sen tulee olla konkreettisesti resursoitu.

Kolmas näkökohta liittyy ennaltaehkäisyyn. Vain yksi haastateltu piti sitä jo tässä vaiheessa onnistumisena. Sisäisen turvallisuuden käsite on jo saatu tehokkaasti lanseerattua, vuosikymmenien reviiritaistelun eteneminen on saatu hidastumaan ja yhteistyörakenteita kehutaan, mutta ennaltaehkäisy on edelleen vajaakäytetty resurssi. Monin paikoin ennaltaehkäisyä ei haastateltavien mukaan pidetä niin sanottuna oikeana työnä. Eikö ennaltaehkäisyä edes haluta tehdä paikallistasolla määrärahojen pienenemisen pelossa? Eräiksi ratkaisuiksi haastateltavat näkivät rautalangasta väännetyt kustannussäästömallit ja tutkimuksen.

Neljänneksi eräät erityisalat ja potentiaaliset osapuolet tulivat haastatteluissa jatkuvasti esille. Uusi ohjelma ottaakin osittain esimerkiksi meriturvallisuuden ja asumisturvallisuuden; ympäristöministeriön rooli nähtiin myös haastatteluissa hyvin tärkeäksi.

Koulujen ja kulttuurin merkitys ennaltaehkäisevässä työssä nähtiin keskeisenä. Myös kulttuuri nähtiin ennaltaehkäisijänä, syrjäytymisen vastavoimana ja esimerkiksi maahanmuuttajien integraation stimulanttina.

Maahanmuuttajat ja etniset ryhmät nähtiin tulevaisuuden turvallisuusohjelman tärkeinä osapuolina – sekä aktiivisina osallistujina ohjelmatyössä että turvallisuuden kokijoina. Sisäisen turvallisuuden ohjelman kautta pitäisi siksi vahvistaa maahanmuuttajien roolia integraatiossa. Lisäksi kaikki ohjelmatyöhön liittyvät viranomaiset saisivat lisäarvoa aktiivisesta moniammatillisesta integraatiotyöstä. Tämä työ olisi omiaan vähentämään maahanmuuttajien syrjäytymistä ja radikalisoitumista sekä turvattomuuden syitä. Toisaalta se lisäisi myös maahanmuuttajien myönteistä panosta yhteiskunnassa ja kansantaloudessa.

Maahanmuuttajien ja eri etnisten ryhmien hyvä integraatio sekä yhteistyö sosiaalitoimen kanssa voisivat estää ääriliikkeiden nousua ja terrorismille (jotka nekin ovat sisäisen turvallisuuden uhkia) otollisen maaperän syntyä. Myös poliisi voisi omilla hyvillä käytännöillään vaikuttaa aktiivisesti maahanmuuttajien ja etnisten ryhmien integraatioon ja hyvinvointiin.

Ennaltaehkäisyn hyödyt esiin

Sisäisen turvallisuuden ohjelma on valanut ennakkoluulottomasti vahvan perustan lähitulevaisuuden sisäiselle turvallisuustyölle, vaikka kadunmiehen ohjelmasta saamat konkreettiset turvallisuushyödyt antavatkin haastateltujen mukaan vielä odottaa itseään. Perusta on vahva myös, vaikka mittarit eivät annakaan vielä kovin selvää kuvaa ohjelman tämänhetkisestä onnistumisesta. Turvallisuus hahmotetaan nyt, syksyllä 2007, laajasti moniulotteiseksi kysymykseksi. Lisäksi ohjelman suurena onnistumisena pidetyt yhteistyörakenteet ovat olemassa tai oraalla.

Nykyistä laajempi ja jatkuva käsitteiden, kausaliteettien, toimintaympäristön ja arviointimittareiden tutkimus luo sen, että ennaltaehkäisevyyden hyödyt tuodaan perustellusti esiin. Lisäksi eräiden alojen ja kumppaneiden mukana olo yhteistyössä nykyistä paremmin voi tuottaa suuria hyötyjä. Kaikista tärkeintä tulevaisuudessa on kuitenkin olemassa olevien kokonaisuuksien aito jalkauttaminen paikallistasolle ja yksityisen ihmisen elämään asti. Tähän mennessä ohjelma on elänyt pääosin "ylätasolla".

Ohjelma on kuitenkin vain yksi väline muiden välineiden joukossa. Ohjelman lopputulos ei voi parhaimmillaankaan olla enempää kuin optimitason suhteellinen turvallisuus. Ohjelman ylikorostaminen kääntyisi itseään vastaan; malttia ja kohtuutta tarvitaan, semminkin kun monelta osin suomalainen turvallisuus on jo nyt eurooppalaista huippuluokkaa.

Kirjoittaja on Poliisiammattikorkeakoulun poliisitoiminnan tutkimuksen vetäjä ja Helsingin yliopiston dosentti.

 
Julkaistu 19.12.2007