Heikki Sariola

Älä lyö lasta -kampanja muutti asenteita

Älä lyö lasta -kampanja valittiin Suomen edustajaksi EU:n rikoksentorjuntakilpailuun, jonka teemana vuonna 2007 oli kotiväkivallan ehkäisy. Kyselyiden mukaan kampanja muutti asenteita ja toi uutta tietoa väkivaltaan suhtautumisesta.

Älä lyö lasta -kampanja toteutettiin syksyn 2006 ja talven 2007 aikana kahdella lehdistötilaisuudella, tietoiskuna televisiossa (TV1:ssä) ja ilmoituksina aikakauslehdissä. Lisäksi kampanjaan luotiin alalyolasta.fi nettisivusto sekä jaettiin ilmaiseksi yli 20 000 kappaletta Tyynen rauhallisesti -kasvatusesitettä. Käsittelen tässä artikkelissa kahta teemaa: kampanjan perusajatuksia, niiden toteutusta ja kampanjan tehoa sekä sananvalintojen vaikutusta tuloksiin.

Lastensuojelun Keskusliitto teetti vuonna 2004 Taloustutkimuksella asennekyselyn suhtautumisesta lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Siinä kävi ilmi, että merkittävä osa ihmisistä piti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa edelleen hyväksyttävänä. Älä lyö lasta -kampanjan suunnittelu aloitettiin vuonna 2005.

Keskeinen lähtökohta oli paneutuminen lievään tai lievähköön, tavanomaisena pidettyyn lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan, ei raakoihin väkivallantekoihin. Syynä oli se, että raakoja tekoja ei kukaan hyväksy. Asennemuokkaus ei siis sillä alueella ole tarpeen. Kuritusväkivalta taas perustellaan kasvatuksella ja tekojen lievyydellä. Juuri tähän haluttiin kampanjalla puuttua. Laki kieltää lievänkin väkivallan ja lapsen oikeuksiin kuuluu saada elää ilman väkivaltaa ja sen pelkoa.

Vaikuttavuutta seurattiin tutkimuksin

Kampanjan tehokkuutta mitattiin ennen ja jälkeen kahdella eri tutkimuksella: Taloustutkimuksen Omnibus-kyselyllä, joka tehtiin haastateltavien kotona, ja ConsumerCompassin PanelWizardilla, joka toteutettiin tietokonekyselynä. Molemmissa on edustava otos suomalaisista kotitalouksista. Lisäksi kampanjan aikana tehtiin yksi Taloustutkimuksen Telebus-kysely syksyllä 2006.

Kuviossa 1. ovat tulokset asennetiedusteluista. Kysymys kuului "Mitä mieltä olette väitteestä: Lasten ruumiillinen kuritus on ainakin poikkeustapauksissa hyväksyttävä kasvatuskeino." Asenteet näyttävät muuttuneen entistä kielteisemmiksi kuritusväkivaltaa vastaan. Muutokset ovat tilastollisesti merkitseviä, kun aineistot on yhdistetty. Omnibus-kyselyiden osoittama muutos on merkitsevä yksinäänkin.

Kuvio 1. Ruumiillisen kurituksen hyväksyminen ennen Älä lyö lasta -kampanjaa ja sen jälkeen Taloustutkimuksen Omnibusilla (Omn.) ja ConsumerCompassin Panel wizardilla (PW) mitattuna.

Kun vertaamme asenteiden kehitystrendiä 1980-luvulta 2000-luvun kyselyihin ja tarkastellaan samoilla menetelmillä tehtyjä kyselyjä (Peltoniemen gallupit ja Taloustutkimuksen Omnibus), saamme kuvion 2. mukaisen kehityksen näkyviin. Trendi on laskeva myös pitkällä aikavälillä. Kuva on tietysti samankaltainen, jos vertaamme vastaavasti 1980-luvun tuloksia ja PW:lla saatuja 2000-luvun tuloksia.

Kuvio 2. Ruumiillisen kurituksen hyväksyminen vuosina 1981, 1985, 2004, 2006 ja 2007 % vastanneista.

Lisäksi kampanjan avauksen jälkeen tehtiin syksyllä 2006 kysely Taloustutkimuksen Telebus- puhelinhaastatteluina. Telebus osoitti muilla menetelmillä saatuja vahvasti kielteisempää asennoituminen ruumiilliseen kuritukseen. Sen mukaan vain 13 prosenttia vastaajista hyväksyi esitetyn väitteen. Tulokset voivat selittyä kampanjan avauksen vahvalla vaikutuksella, mutta menetelmien erojen vuoksi tästä ei ole varmuutta.

Sanat ohjaavat suhtautumista

Eufemismien (kaunistelevien kiertoilmausten) käytöllä pyritään oikeuttamaan tekoja, joiden hyväksyminen olisi vaikeampaa, jos niistä puhuttaisiin suoraan eikä ympäripyöreästi. On eri asia, puhutaanko poikien ympärileikkauksesta, sukupuolielinten osan poistamisesta vai jopa sukupuolielinten silpomisesta. Samalla tavalla ruumiillinen kuritus antaa ymmärtää aikuisen olevan oikealla asialla lasta lyödessään. Termin käyttö on sitäkin nurinkurisempaa, kun kyse on teoista, jotka ovat olleet Suomessa rikoksia jo lähes neljännesvuosisadan.

1980-luvulta peräisin olevan peruskysymyksen muotoilu "Mitä mieltä olette väittämästä: Lasten ruumiillinen kuritus on ainakin poikkeustapauksissa hyväksyttävä kasvatuskeino." oli kuitenkin välttämätöntä säilyttää ennallaan, jotta tulosten vertailtavuus aiempiin kyselyihin voitiin turvata. Seuraavassa vertaillaan käytettyjen termien vaikutusta asenteisiin.

Kuritus vai väkivalta?

Muotoilimme uuden kysymyksen vastaamaan mahdollisimman hyvin alkuperäistä kurituskysymystä, mutta siten että kurituksen tilalla on termi "väkivalta" ja vertaamaan, miten tämä muutos vaikuttaa. Käytetty kysymys kuului "Mitä mieltä olette väittämästä: Lasten ja vanhempien välisiä ristiriitoja on ainakin joissakin tapauksissa oikeutettua ratkoa kohtuullista väkivaltaa käyttäen."

Asenteissa oli eroja, kun kysymyksessä käytetty termi on kuritus tai vaihtoehtoisesti väkivalta. Kurituksen hyväksyi 29 prosenttia vastaajista mutta lapsiin kohdistuvan "kohtuullisen väkivallan" vain 9 prosenttia vastaajista. Vastaukset osoittavat, että kampanjan yhteydessä omaksuttu tapa puhua väkivallasta eikä kurituksesta voi olla tehokas tapa vaikuttaa asenteisiin.

Aikuinen vs. lapsi

Lapsiin kohdistuvaa "kohtuullista väkivaltaa" koskevaa kysymystä vertasimme asenteisiin, joita vastaajilla oli "kohtuullisen väkivallan" käyttöön parisuhderiidoissa. Aikuisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei hyväksytä lainkaan. Lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtaudutaan hyväksyvämmin, vaikka kysymykset ovat muuten identtisiä. Kohtuullisen väkivallan aikuisten riidoissa hyväksyi edes jossain määrin vain prosentti vastaajista, lapsiin kohdistetun väkivallan taas 9 prosenttia. Vielä suuremmat erot olivat asenneskaalan toisessa päässä. Aikuisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastusti täysin 93 prosenttia, mutta lapsiin kohdistuvaa vain 63 prosenttia vastaajista. Empatia näyttää siis usein kohdistuvan lähinnä vastaajaan itseensä. Pelkkä väkivalta-termi ei siis selitä asenteiden eroja, vaan lapsiin suhtaudutaan eri tavalla kuin aikuisiin.

Teoriasta käytäntöön

Ihmiset puhuvat niillä käsitteillä, jotka ovat aikanaan oppineet, ja mieltävät asioita niiden kautta. Tämän vuoksi realistinen tapa vertailla aikuisiin ja lapsiin kohdistuvia asenteita on käyttää niitä termejä, joita ihmiset todellisuudessakin käyttävät. Tästä syystä vertaamme lopuksi suhtautumista kohtuullisen väkivallan käyttöön parisuhdekiistoissa ja suhtautumista lapsen ruumiilliseen kuritukseen ts. kuritusväkivaltaan. Aikuisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustaa 97 prosenttia vastaajista ja lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa 62 prosenttia vastaajista. Vastaavasti kuritusväkivallan hyväksyy 29 prosenttia vastaajista ja aikuisiin kohdistuvan väkivallan 1 prosentti vastaajista. Tuloksia voi pitää aikuisten osalta hyvinä. Lasten osalta ne ovat tyrmääviä.

Kuritus-termi hylättävä

Älä lyö lasta -kampanjan vaikutuksesta väkivallan hyväksyttävyys näyttää siis vähentyneen. Omnibusin mukaan kuritusväkivallan hyväksyntä on laskenut kampanjaa edeltävästä 29 prosentista 26 prosenttiin vastaajista. PanelWizardin mukaan kuritusväkivallan hyväksyntä on laskenut 33 prosentista 28 prosenttiin vastaajista.

Tutkimusten tarkoituksena on lisäksi ollut selventää kuvaamme eri termien mieltämisestä ja niiden tehosta kampanjoinnissa. Eräs kampanjan keskeisiä innovaatioita oli pyrkiä tietoisesti vaikuttamaan kieleen, jolla lapsiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan. Tuli pyrkiä eroon käsitteestä "ruumiillinen kuritus" tai "kuritus", koska ne perustelevat rikoksen kasvatuksena. Tilalle taottiin termi "kuritusväkivalta", joka kyllä viittaa kuritustraditioon mutta samalla puhuu asiasta suoraan väkivaltana. Tulokset näyttävät tukevan sitä käsitystä, että valittu linja pyrkiä eroon väkivallan käyttöä perustelevasta kuritus-termistä on ollut oikea. Se ei kuitenkaan yksinään riitä muutamaan asenteita, vaan työtä on jatkettava muistakin näkökulmista. Lapsen oikeuksien korostaminen on näistä tärkein.

Lähteet saa toimituksesta haaste(at)om.fi.

Kirjoittaja on tutkija Lastensuojelun Keskusliitossa.

 
Julkaistu 19.12.2007