Morag McDonald Suomennos: Riikka Kostiainen

Vankien terveydenhuollossa joitakin puutteita

Suomessa nuorten vankien huumausaineongelmat ratkaistaan pikemminkin ehdottomalla päihteettömyydellä kuin hyödyntämällä haittoja vähentäviä menetelmiä ja toisin kuin monissa muissa vankilajärjestelmissä terveydenhuolto on ensisijaisesti sairaanhoitajien eikä lääkäreiden käsissä. Nämä olivat päähavaintoni vierailuillani kahteen nuorisovankilaan.

Vierailu suomalaisiin vankiloihin oli osa laajempaa eurooppalaista tutkimusprojektia nuorten turvakehyksistä ongelmallisessa huumeiden tai alkoholin käytössä. Tutkimuksen rahoitti Eurooppalainen verkosto huumeiden ja infektioiden ehkäisemiseksi vankiloissa (ENDIPP). Artikkelin tiedot on saatu Vantaan ja Keravan vankilan ja Vankeinhoitolaitoksen henkilökunnan sekä vankien syvähaastatteluista toukokuussa 2006.

Vierailun aikaan Suomen vankeinhoidossa oli käynnissä rakenneuudistus, joka aiheutti jonkinlaista huolta kaikille haastatelluille työntekijöille. Muutosten odotettiin vaikuttavan merkittävästi organisaatioon ja nuorten (sekä aikuisten) vankien huumehoidon järjestelyihin sekä kansallisen vankeinhoitohallinnon että vankiloiden tasolla. Erän vankilatyöntekijä kommentoi: "Vankilajärjestelmän uudelleenorganisointi ei paranna asioita, koska se vaatii lisää hallinnollista henkilökuntaa, kun me taas tarvitsemme lisää työntekijöitä vankiloihin".

Vertailun vuoksi, Suomessa on vähemmän nuorisovankeja kuin muissa tutkimusmaissa; Suomessa 0,1% vangeista on alle 18-vuotiaita, kun Englannissa ja Walesissa osuus on 3,2% (taulukko 1).

Taulukko 1. Alle 18-vuotiaiden nuorten osuus (%) vankiluvusta muutamassa Euroopan maassa.

Lähde: Roy Walmsey, World Prison Briefly

* Sisältää alle 21-v. vangit, jotka on tuomittu alle 18-vuotiaana.

Yliasutus aiheuttaa ongelmia terveydenhuoltoon

Vankiluku on noussut Suomessa niin, että vankiloissa on jonkin verran yliasutusta. Vantaan vankila on ollut yliasutettu valmistumisestaan lähtien. Nyt siellä on kaksi vankia sellissä, mutta ei yhtään enempää henkilökuntaa kuin ennen. Vartijoista on pula, eivätkä vankilat saa palkata heitä lisää, vaan joutuvat sen sijaan teettämään ylitöitä, mikä aiheuttaa vartijoille stressiä. Vankimäärä Keravan vankilassa on kasvamassa ja vankila on ylisasutettu. Nuoret ovat yhä yhden hengen sellissä, mutta aikuisten puolella joissakin kolmen tai neljän hengen selleissä voi olla kaksinkertainen määrä vankeja.

Molempiin vankiloihin asutetaan sakkovankeja, mikä vaikuttaa olevan pääsyy vankimäärän kasvulle. Monet heistä ovat kodittomia ja huume- tai alkoholiongelmaisia. Heidän katkaisuhoitonsa ja muu terveydenhuoltonsa vaatii paljon resursseja vankilan budjetista. Maksamattomien sakkojen takia vankilassa voi olla kolmannes vangeista. Molempien vankiloiden henkilökunta oli sitä mieltä, että vankila ei ole oikea paikka tälle rikoksentekijäryhmälle.

Yliasutus vaikuttaa myös vangin terveyteen. Terveydenhuoltohenkilökunnan vastaanottoaikoja ei ole lisätty vankiluvun mukaan. Molemmat vankilat raportoivat lääkäripulasta. Terveydenhuollon uudelleenorganisoinnin toivotaan lisäävän alan henkilökunnan rekrytointia vankiloihin. Vantaan vankilassa on seitsemän sairaanhoitajaa, yksi kahtena päivänä viikossa käyvä lääkäri, psykiatri yhden päivän viikossa sekä hammaslääkäri, joka käy kerran tai kahdesti viikossa, ja kaksi hammashoitajaa. Vierailun aikaan siellä oli avoinna yksi lääkärin virka. Keravan vankilassa on yksi vankilalääkäri yhden päivän viikossa. Arkipäivinä sairaanhoitajia on saatavilla mutta ei viikonloppuisin, ja ainakin yksi lisähoitaja oli tarpeen. Psykiatrinen hoito on myös puutteellista, koska vankeinhoidon huonojen palkkojen vuoksi on vaikeaa saada palkattua psykiatreja.

Sairaanhoitajat avainasemassa

Sairaanhoitajilla on päärooli suomalaisissa vankiloissa, koska he tekevät ensimmäisen tutkimuksen vastaanotolla ja päättävät, tarvitseeko vanki lääkäriä. Osa vangeista oli tyytyväisiä tarjottuun terveydenhuoltoon mutta eivät suinkaan kaikki:

"Lääkärin tapaaminen vie joskus kolme viikkoa. Hoitajat eivät ota vakavasti; hoitajan tapaaminen vie 2-5 päivää tai joskus viikon. Hoitajan tapaaminen on parempi kuin ei mitään! Rangaistusvankeja hoidetaan paremmin. Terveydenhuolto ei toimi täällä ja he [hoitajat] ajattelevat, että valehtelee, kun pyytää tavata lääkäriä."

Keravan vankilassa viikonloppuisin – kun sairaanhoitajia ei ole saatavissa – diagnoosin teko on jätetty vartijoille samoin kuin sen päättäminen, teeskentelevätkö vangit oireita päästäkseen ulkopuoliselle klinikalle. Haastateltu turvahenkilökunta sanoi, että heillä on taipumus tällöin uskoa vankeja, koska he usein uhkaavat vahingoittaa itseään. Turvahenkilökunta sanoi, että he haluaisivat terveydenhuollon olevan puhelimitse enemmän saatavilla ja samoin lääkityksen, jota terveydenhuoltohenkilökunta antaa. He antoivat esimerkin joskus kohtaamastaan ongelmasta:

" Esimerkiksi viime yönä vanki halusi kaksi kipulääkettä, mutta vain yksi oli määrätty. Tällaiset tilanteet aiheuttavat lisäkonflikteja meidän ja vankien välille."

Vaikka teoriassa terveydenhuoltohenkilökuntaan voidaan ottaa yhteyttä puhelimitse virka-ajan ulkopuolella, tätä ei koskaan pidetty helppona asiana.

Strategiana huumeidenkäytön vaikeuttaminen

Huumestrategia kummassakin vankilassa tähtäsi huumeiden tarjonnan ja kysynnän vähentämiseen estämällä välittäjien toiminta ja tekemällä siten huumeidenkäyttö vankilassa vaikeaksi. Tarjottu huumehoito perustui päihteettömyyteen ja tapahtui erilaisten huumehoito-ohjelmien kautta. Lopettamiseen perustuvat hoito-ohjelmat tarjoavat hyvän mahdollisuuden niille vangeille, jotka haluavat muuttaa huumeidenkäyttöään, mutta niille, jotka eivät olleet siihen motivoituneita, ei ollut mitään palveluja, kuten neulanvaihto-ohjelmia. Kuitenkin opiaattikorvaushoidon jatkaminen vankilassa oli mahdollista, jos hoito oli aloitettu jo siviilissä.

Haittoja vähentävistä keinoista oli käytössä kondomit perhevierailuhuoneissa ja sterilointiaine. Vangeille annettiin vankilaan tullessa hygeniapakkaus, joka sisälsi parranajovälineet, hammastahnaa, hammastikkuja, sterilointiainetta ja tietoa neulojen puhdistamisesta ja muuta tietoa haittojen vähentämisestä. Kondomit eivät sisältyneet pakkaukseen, mutta niitä voi pyytää hoitajalta. Kuitenkin toisen vankilan hoitaja kertoi, ettei häneltä ollut koskaan pyydetty kondomia. Ei ole kovin yllättävää, etteivät yhden sukupuolen ympäristössä vangit usein halua pyytää niitä. Jotkut henkilökunnasta ajattelivat, että valistus Suomessa on yleisesti hyvää, mutta vangit eivät välttämättä tienneet esimerkiksi neulojen toisten kanssa jakamiseen liittyvästä infektioriskistä.

Näillä kahdella vankilalla oli huumeettomat yksiköt, joissa oli hyvin turvallisuus- ja ammattihenkilökuntaa. Vantaan vankilassa huumeeton yksikkö oli tarkoitettu vain miesvangeille, vaikka useimmat naiset olivat vankilassa huumeiden takia. Keravan vankilassa oli valikoima huumehoito-ohjelmia. Vuonna 2001 alkaneessa WOP-projektissa (Work Out Project) on kuusi paikkaa. Siinä on kysymys sekä ryhmä- että yksilötyöskentelystä vankien kanssa. Keskeinen piirre projektissa on suunniteltu vapauttaminen puolen vuoden vankilassa ohjelmaan osallistumisen jälkeen, jonka jälkeen ohjelma ja tuki jatkuu vapaudessa.

Huumepolitiikka Suomessa on muuttumassa ja haittojen vähentäminen on tulossa hyväksyttävämmäksi. Vankiloissa pääongelmana nykyisten muutosten tuloksena on, että terveydenhuolto ja sosiaalinen kuntoutus ovat erillisen hallinnon alla: Terveydenhuolto kuuluu Vankeinhoitolaitokselle, kun taas sosiaaliset kuntoutus- ja hoito-ohjelmat maksetaan vankiloiden budjetista. Tämä saattaa aiheuttaa monitieteisiä ongelmia sekä yhteistyöongelmia terveydenhuollon ja sosiaalisen kuntoutuksen henkilökunnan välillä. Uusi laki määrää, että kaikille tuomituille vangeille pitäisi tehdä riskinarviointi ja vapauttamissuunnitelma, mutta tämä ei kata tutkintavankien tarpeita, jotka eivät ota osaa kuntoutukseen ja voivat olla vankilassa jopa kaksi vuotta. Painotus kuntoutukseen ja huumehoitoon on tärkeää: 46 % vangeista kärsii huumausaineiden haitallisesta käytöstä tai huumeriippuvuudesta (Vankien terveydenhuollon kehittämistä pohtinut työryhmä 2002). Jos vankien annetaan valita, haluavatko he muuttaa huumeidenkäyttöään vai eivät, valintaa auttaa, jos haittoja vähentäviä välineitä, kuten neulanvaihtoa ja opiaattikorvaushoitoa, on käytettävissä ja saatavilla.

Kirjoittaja on CRQ:n (The Centre for Research into Quality) johtaja Birminghamissa Iso-Britanniassa.

 
Julkaistu 15.12.2006