Markku Heiskanen & Minna Piispa

Usko, toivo, hakkaus -tutkimuksen tiedot päivitetty

Vuonna 2005 tehdyn kyselyn mukaan naisten aikuisiällä kokema väkivalta on hieman lisääntynyt. Väkivallan rakenteessa on tapahtunut muutos siten, että väkivaltaa parisuhteessa oli hieman aikaisempaa vähemmän. Sen sijaan naisten kokema väkivalta ja uhkailu parisuhteen ulkopuolella ovat yleistyneet.

Vuonna 1997 tehtiin Suomessa ensimmäinen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kartoittava väestötutkimus, nimeltään Usko, toivo, hakkaus. Siinä tarkasteltiin miesten naisille tekemää väkivaltaa, ja painopisteenä oli parisuhdeväkivalta. Raportti vaikutti osaltaan siihen, että naisten kokema väkivalta nousi Suomessa julkiseen keskusteluun. Kysely toistettiin vuonna 2005.

Vuoden 2005 kyselylomake vastasi pääpiirteissään aikaisempaa lomaketta. Kysymyksiä tarkennettiin kuitenkin paikoin, muiden muassa seksuaalisen väkivallan ja palvelujärjestelmän osalta. Tutkimuksen otos poimittiin satunnaisotannalla Tilastokeskuksen väestötietokannasta. Otoskoko oli runsaat 7000 18–74-vuotiasta naista. Tiedot kerättiin postikyselynä ja vastausprosentti oli 62 (n=4464). Vuonna 1997 kyselyyn vastasi 70 prosenttia (n=4955). Tietojenkeruun rahoittivat sosiaali- ja terveysministeriö, sisäasiainministeriö ja oikeusministeriö.

Väkivalta käsitti fyysisen ja seksuaalisen väkivallan sekä väkivallalla uhkailun. Väkivalta selvitettiin kyselylomakkeella tekijäryhmittäin luettelemalla erilaisia väkivallantekoja. Tekijäryhmiä olivat nykyinen avio- tai avopuoliso, entinen avio- tai avopuoliso ja parisuhteen ulkopuolinen mies (tuntematon, tuttu, seurustelukumppani, työtoveri jne.).

Naisten väkivallan kokemukset kysyttiin viimeisen vuoden ajalta sekä koko aikuisiältä (15 vuotta täytettyä). Väkivallan selvittämistä koko aikuisiältä on käytetty erityisesti naisiin kohdistunutta väkivaltaa kartoittavissa tutkimuksissa. Rajoittuminen lyhyeen ajanjaksoon, esimerkiksi yhteen vuoteen, rajaa analyysin ulkopuolelle tätä ajanjaksoa aikaisemmin tapahtuneet väkivallanteot, vaikka nainen saattaa edelleen kärsiä niiden seurauksista; esimerkiksi parisuhteessa koettu väkivalta saattaa kestää pitkään. Väkivaltakokemusten laaja-alainen kartoittaminen mahdollistaa sen selvittämisen, miten kauan väkivalta on kestänyt, ja antaa viitteitä siitä, miten väkivalta on kehittynyt. Kyselyssä selvitettiin myös naisten alle 15-vuotiaana kokemaa väkivaltaa.

Naisten väkivaltakokemukset lisääntyneet

Naisten väkivaltakokemukset ovat lisääntyneet vuodesta 1997. Vuoden 2005 kyselyn mukaan oli vähintään kerran 15 vuotta täytettyään miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi joutunut 43,5 prosenttia naisista, kun vuonna 1997 vastaava osuus oli 40 prosenttia.

Naisiin kohdistuvan väkivallan rakenne on muuttunut. Parisuhteen ulkopuolella (tekijä tuntematon, tuttu, seurustelukumppani, työtoveri jne.) tapahtunut väkivalta on lisääntynyt. Parisuhteen ulkopuolella koettu seksuaalinen väkivalta ja uhkaava käyttäytyminen ovat lisääntyneet vuodesta 1997 runsaalla viidenneksellä. Fyysinen väkivalta ei ole lisääntynyt. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Vähintään kerran 15 vuottta täytettyä miehen tekemän eri tyyppisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi joutuneet 18-74-vuotiaat naiset eri tekijäryhmissä sekä alle 15-vuotiaana koettu väkivalta 1997 ja 2005 (%, laskettu ryhmään kuuluvista1 ).

* vuosien 1997 ja 2005 tulokset eroavat 95%: luottamusvälillä

1 Uhriksijoutumisprosentit on laskettu tekijäryhmittäin. Vuonna 2005 avio- tai avoliitossa oli kyselyaineistosta arvioituna 1 259 000 naista (n=2 172), entinen puoliso oli 666 000 niasella (N=1 497). Yhteensä 18–74-vuotiaita naisia oli 1 844 000 (n=4 464).

Naisten kokemassa väkivallassa ei vuoden ajanjaksolla ole tapahtunut suuria muutoksia, vaikka parisuhteen ulkopuolinen väkivalta onkin hivenen lisääntynyt ja parisuhdeväkivalta hieman vähentynyt. Vuoden 2005 kyselyn mukaan vajaat 12 prosenttia naisista oli kokenut vuoden aikana miehen tekemää väkivaltaa tai uhkailua.

Parisuhdeväkivalta hieman vähentynyt

Nykyisessä parisuhteessa tapahtunut väkivalta on hieman vähentynyt pitkällä aikavälillä. Tilastollisesti tarkastellen vain seksuaalinen väkivalta parisuhteessa on vähentynyt. Myös fyysinen väkivalta oli hieman harvinaisempaa kuin aikaisemmin. Yksittäisistä fyysisen väkivallan muodoista läimäisyt ovat vähentyneet.

Viidesosa parisuhteessa olevista oli joskus kokenut nykyisen avio- tai avopuolison taholta väkivaltaa tai uhkailua. Tämä väkivalta oli pääosin fyysistä. Runsaalla kymmenesosalla parisuhdeväkivalta oli alkanut korkeintaan kaksi vuotta sitten, mutta mies oli ollut väkivaltainen myös viimeisen vuoden aikana. Pitkään kestäneestä, vähintään seitsemän vuotta sitten alkaneesta väkivallasta, jossa puoliso oli ollut väkivaltainen myös viimeisen vuoden aikana, oli kärsinyt samoin runsas kymmenesosa parisuhteessa väkivaltaa kokeneista naisista. Sellaiset tilanteet olivat yleisiä, joissa väkivaltaa oli tapahtunut viiden vuoden sisällä, muttei viimeisen vuoden aikana. Kolmasosalla parisuhteessa väkivaltaa kokeneista viimeisestä tapauksesta oli kulunut vähintään viisi vuotta.

Entisten puolisoiden tekemän väkivallan yleisyydessä ei ole tapahtunut muutosta; lähes puolet naisista, joilla oli takanaan parisuhde, oli kokenut joskus silloisen parisuhteen aikana väkivaltaa. Väkivaltaa entisissä parisuhteissa kokeneiden naisten lukumäärä on kuitenkin kasvanut, sillä päättyneiden suhteiden määrä on lisääntynyt vuodesta 1997 runsaalla neljänneksellä. Siten entisen puolison väkivaltaa kokeneiden naisten määrä oli lähes 70 000 suurempi kuin vuonna 1997.

Parisuhteen päätyttyä naiset eivät aina pääse väkivallasta eroon, vaikka väkivalta muuttaa usein muotoaan. Runsaat puolet parisuhteessa väkivaltaisista miehistä oli käyttäytynyt väkivaltaisesti tai häiritsevästi eron jälkeen. Yleisimpiä muotoja olivat häirintä ja uhkailu puhelimitse tai muilla viestintävälineillä. Uusien sähköisten kommunikointivälineiden (mm. sähköposti ja tekstiviestit) yleistyttyä erilaiset häirinnän mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Kuusi prosenttia naisista, joilla oli entinen kumppani, kertoi, että tämä oli käynyt käsiksi tai lyönyt eron tai erilleen muuttamisen jälkeen.

Lapsuuden väkivaltakokemukset yleisiä

Tutkimuksessa selvitettiin alle 15-vuotiaana fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kokemista. Kolmasosa naisista oli kokenut seksuaalista väkivaltaa, seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä tai fyysistä väkivaltaa lapsena. Tämä on enemmän kuin vuonna 1997. Uudemman tutkimuksen tekoaikana väkivallasta puhuminen on tullut aikaisempaa hyväksytymmäksi, mikä saattaa näkyä siinä, että tällaisia kokemuksia ilmoitetaan kyselyssä aikaisempaa useammin.

Lapsuuden väkivaltakokemuksilla näyttää olevan yhteys aikuisiällä koettuun väkivaltaan. Fyysistä väkivaltaa lapsuudessaan kokeneet olivat kokeneet nykyisessä parisuhteessaan väkivaltaa yli kaksi kertaan useammin kuin muut naiset.

***

Kahdeksan vuoden aikana tietoisuus naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen seurauksista on lisääntynyt, ja väkivallan vähentämiseksi on tehty erilaisia toimenpiteitä lainsäädäntö- ja hallitusohjelmatasolta alkaen. Pienistä muutoksista huolimatta naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen yleistä. Väkivallan ehkäisytyöllä on siten edessään pitkä työsarka. Uusia uhkia saattavat aiheuttaa parisuhteiden moninaistuminen, erojen lisääntyminen, alkoholin lisääntyvä käyttö, syrjäytyminen eri muodoissaan ja kulttuurien väliset eroavuudet.

Lähde: Piispa, Minna & Heiskanen, Markku & Kääriäinen, Juha & Sirén, Reino (2006). Naisiin kohdistuva väkivalta 2005. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 225 ja HEUNI Publication series No. 51. Helsinki. Julkaisu löytyy verkosta www.optula.om.fi .

Kirjoittajista Markku Heiskanen työskentelee YK:n yhteydessä toimivassa Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa HEUNIssa ja Minna Piispa erikoissuunnittelijana oikeusministeriössä.

 
Julkaistu 15.12.2006