Yaira Obstbaum

Suomenkieliset ja ruotsinkieliset nuoret rikoksentekijöinä

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuoden 2004 tutkimus oli ensimmäinen kattava nuorisorikollisuuskysely, johon sisältyi myös ruotsinkielisiä vastaajia. Kieliryhmien välillä havaittiin sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Ruotsinkieliset varastelevat kotoaan sekä ajavat ajokortitta ja humalassa, kun taas suomenkielisten rikoskäyttäytyminen "polarisoituneempaa" ja väkivalta tavallisempaa.

Tutkimuskirjallisuus osoittaa suomenruotsalaisten ns. positiivisen poikkeavuuden valtaväestöstä monella eri elämän alueella. Suomenruotsalaisten keskuudessa on havaittu mm. parempi terveys, vähemmän työttömyyttä ja pienempi avioeronneisuus. Suomenkielisten ja ruotsinkielisten itse ilmoitettua rikollisuutta on vertailtu vain vähän ja tähän mennessä vertailut ovat keskittyneet Helsinkiin tai vain osaan Suomea.

Kuviosta 1 käy ilmi kuluneen vuoden aikainen osallistuminen eri rikoslajeihin kieliryhmittäin. Suomenkieliset olivat useammin osallistuneet luvattomaan poissaoloon koulusta, kotoa karkaamiseen, koulusta varastamiseen, pahoinpitelyyn, vahingontekoihin, varastetun tavaran ostamiseen sekä marihuanan tai hasiksen käyttöön. Ruotsinkieliset olivat useammin osallistuneet kotoa varastamiseen, ajokortitta moottoriajoneuvolla ajamiseen sekä humalassa moottoriajoneuvolla ajamiseen.

Kuvio 1. Kuluneen vuoden osallistuminen eri rikoslajeihin. Teon vähintään kerran tehneitä suomenkielisissä ja ruotsinkielisissä kouluissa. (%)*=ero on tilastollisesti merkitsevä (p>0,5).

Rikoskäyttäytymisen laaja-alaisuutta tarkasteltaessa havaittiin, että suomenkielisten keskuudessa rikoskäyttäytyminen on "polarisoituneempaa". Suhteellisesti useampi suomenkielinen nuori oli kuluneen vuoden aikana osallistunut useisiin rikoslajeihin. Toisaalta suomenkielisten nuorten parissa oli suhteellisesti enemmän nuoria, jotka pidättäytyivät rikoksista kokonaan. Ruotsinkielisten keskuudessa taas verrattain useampi nuori oli osallistunut johonkin laittomaan tekoon kuluneen vuoden aikana. Sen sijaan kovin aktiivinen ja laaja-alainen rikoskäyttäytyminen oli harvinaisempaa.

Väkivaltainen käyttäytyminen näyttää olevan ruotsinkielisillä nuorilla harvinaisempaa kuin suomenkielisillä nuorilla. Pahoinpitely oli suomenkielisten keskuudessa jopa kaksinkertaisesti tavallisempaa kuin ruotsinkielisten keskuudessa. Tappeluun osallistuminen oli yhtä tavallista molemmissa kieliryhmissä, mutta suomenkieliset nuoret ilmoittivat hieman ruotsinkielisiä useammin tappelun johtaneen seurauksiin, jotka vaativat lääkärinhoitoa. Lisäksi aktiivinen osallistuminen tappeluihin (yli kolme tekokertaa kuluneen vuoden aikana) oli yleisempää suomenkielisillä nuorilla. Suomenkielisten nuorten väkivalta, mietojen huumeiden käyttö ja vahingonteot tapahtuvat selvästi useammin alkoholin käytön yhteydessä. Ruotsinkielisten nuorten alkoholin käyttö ei ollut sen harvinaisempaa kuin suomenkielisillä, mutta jostain syystä alkoholin käyttö ei heidän keskuudessaan ollut samalla tavalla yhteydessä ongelmakäyttäytymiseen.

Sosiaalinen pääoma ei juuri vaikuta

Selityksiä eräille rikoskäyttäytymisen eroille etsittiin monimuuttujamenetelmien avulla. Ruotsinkielisten positiivista poikkeavuutta on useissa aikaisemmissa tutkimuksissa selitetty kieliryhmän korkeammalla ns. sosiaalisella pääomalla. Rikoskäyttäytymisen eroja sosiaalisen pääoman vaikutus selitti tässä tutkimuksessa vain vähän. Sosiaalista pääomaa mitattiin mm. nuoren kokemana tukena ja kontrollina vanhempiensa ja opettajiensa taholta sekä nuoren yleisenä luottamuksena muihin. On kuitenkin vaikea kuvitella, että jonkinlainen yhteisön sisäinen koheesio olisi täysin merkityksetön erojen selittäjä. Syy saattaa löytyä sosiaalisen pääoman mittaamisen tavasta.

Rakenteellisilla tekijöillä oli vain pieni vaikutus näihin monimuuttujamenetelmillä analysoituihin kieliryhmien välisiin rikoskäyttäytymisen eroihin. Maaseudulla ja taajamissa asuminen kuitenkin oli vahvasti yhteydessä ruotsinkielisten yliedustukseen ajoneuvolla ajamiseen liittyviin rikoksiin. Perheen taloudellisella tilanteella ei ollut havaittavaa yhteyttä eroihin.

Koulumenestystä voidaan pitää ominaisuutena joka liittyy oppilaaseen yksilönä. Ominaisuus kuitenkin vaihteli niin, että ruotsinkieliset pärjäsivät koulussa hieman paremmin ja tällä oli pieni yhteys ruotsinkielisten alhaisempaan pahoinpitelyprosenttiin ja pienempään rikoskäyttäytymisen kasautumiseen. Ruotsinkielisistä kouluista saattaisi siis kuitenkin löytyä jokin sisäinen kontrollivaikutus, joita tutkimuksessa käytetyt mittarit eivät vain tavoittaneet. Tällaista vaikutusta on ehdottanut myöskin Aromaa (1999), joka havaitsi, että ruotsinkielisissä kouluissa esiintyy vähemmän opettajiin kohdistuvaa väkivaltaista käyttäytymistä.

Alkoholinkäyttötapojen ero mahdollinen selittäjä

Alkoholinkäytön heikompi yhteys rikoskäyttäytymiseen ruotsinkielisillä nousi esiin myös monimuuttuja-analyyseissa. Tutkimuksessa pohdittiin erojen mahdollista riippuvuutta kulttuurisista tekijöistä. Kaiken kaikkiaan ruotsinkielisten nuorten alempi väkivaltataso saattaa ilmentää erilaista alkoholin käyttötapaa tai – kulttuuria, ei niinkään vähäisempää alkoholin kulutusta sinänsä.

Tutkimus vahvistaa osaltaan käsitystä suomenruotsalaisten positiivisesta poikkeavuudesta myös nuorisorikollisuuden alueella. Erojen syitä olisi tutkimuksen mukaan syytä selvittää tulevaisuudessa tarkemmin. Olisi myös tärkeää vastakin sisällyttää ruotsinkieliset koulut säännöllisesti toistettaviin nuorisorikollisuuskyselyihin, jotta kieliryhmien rikostasojen erojen kehitystä voitaisiin seurata. Lähenevätkö kieliryhmien rikoskäyttäytymisen trendit toisiaan vai ovatko erot pysyvämpiä? Tutkimus voisi antaa virikkeitä rikollisuuden ennalta ehkäisylle niin ruotsin- kuin suomenkielisten nuorten keskuudessa.

Kuvio 2. Pahoinpitely kieliryhmän ja alkoholinkäytön mukaan (%).

xxx

Poliisin tietoon tulee vain osa kaikista rikoksista. Nuorten itse ilmoittamaa rikollisuutta tutkimalla voidaan kokonaisrikollisuutta arvioida tavalla, joka ei riipu tekojen tilastoitumisesta. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on vuodesta 1995 tutkinut nuorisorikollisuutta lomakekyselyillä. Nuoret täyttävät nimettömät lomakkeet kouluissa tavallisen oppitunnin aikana. Keväällä 2004 Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos suoritti lomakekyselyn, johon vastasi 5 142 suomenkielistä ja 1 137 ruotsinkielistä yhdeksäsluokkalaista. Tutkimuksessa ryhmien vertailu nojaa kokonaisrikollisuustutkimukseen. Mahdollisia eroja ei voida selittää sillä, että eri ryhmiin kohdistuu eritasoista kontrollia ja että toisen ryhmän teot tulisivat ilmi useammin toisen.

Lähteet:

Aromaa, Kauko (1999): Elever och lärare i konflikt. I verket: "Mä teen mitä mä haluun" oppilaiden opettajiin kohdistama väkivalta Helsingin kouluissa 1997–1998. Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisuja. 1999:3. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 44.

Kivivuori, Janne & Karvonen Sakari & Rimpelä Matti (2001): Nuorten rikoskäyttäytymisen yleisyys kyselyjen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 54.

Kestilä Laura (2002): Helsingin ruotsinkieliset nuoret. Myönteisen poikkeavuuden analyysi . Sosiologian Pro Gradu, Helsingin Yliopiston Valtiotieteellinen tiedekunta.

Obstbaum Yaira (2006) Brottslighet bland finskspråkiga och svenskspråkiga ungdomar. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 69.

Artikkelissa esitelty tutkimus on luettavissa myös Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen sivuilta: http://www.optula.om.fi/

 
Julkaistu 15.12.2006