Taija Stoat

Yhteen rikostyyppiin erikoistumista ei havaittu

Tuhopolttajien, raiskaajien ja lähestymiskieltoon määrättyjen henkilöiden uusintarikollisuutta on nyt tutkittu rikostutkinnallisen lähestymistavan avulla. Eri rikostyypeille löydettiin niille ominaisia piirteitä suhteessa rikosten uusimiseen. Rikoksenuusijat syyllistyivät useisiin erityyppisiin rikoksiin.

Rikosseuraamuksiin liittyvien päätösten taustalla vaikuttaa usein arvio siitä, kuinka todennäköistä on, että rikoksentekijä syyllistyy uuteen rikokseen. Rikoksen uusimista ennustavien tekijöiden ja uusimisriskin on havaittu olevan erilaisia riippuen uusintarikollisuuden muodosta, esimerkiksi arvioidaanko seksuaalirikollisen riskiä syyllistyä uuteen seksuaalirikokseen vai onko tarkoituksena kartoittaa hänen riskiään syyllistyä mihin tahansa uuteen rikokseen. Suurin osa sekä ulkomaisista että suomalaisista tutkimuksista on keskittynyt kartoittamaan uusintarikollisuuteen liittyviä piirteitä yleensä erilaisten uusintarikollisuuden muotojen tarkastelun sijaan. Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kriminaali- ja oikeuspsykologian tutkimusryhmän Rikosseuraamusvirastolle tekemä tutkimus pyrki lisäämään tutkimustietoa rikoskohtaisesta uusintarikollisuudesta.

Rikostutkinnallinen lähestymistapa ja uusintarikollisuus

Rikostutkinnallisessa lähestymistavassa painopisteenä on rikoksen yhteydessä ilmenevän käyttäytymisen ja rikoksen tekijän taustapiirteiden analysoiminen. Tietoa tekijän rikospaikkakäyttäytymisestä saadaan mm. teknisen tutkinnan avulla rikospaikalta havaittavista todisteista sekä uhrin ja todistajien kertomusten perusteella. Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden perusteella tiedetään, että rikostutkinnallista lähestymistapaa soveltamalla ja tilastollisia monimuuttujamenetelmiä hyödyntämällä samantyyppisissä rikoksissa on voitu havaita rikospaikkakäyttäytymisessä eroavuuksia. Lisäksi on ollut mahdollista tyypitellä rikosten tekijöitä heidän taustapiirteidensä perusteella.

Uusintarikollisuutta kartoittavan tutkimuksen taustalla vaikutti kysymys siitä, olisiko mahdollista löytää uusintarikollisuuden, rikoksentekijän piirteiden ja rikospaikkakäyttäytymisten välille yhteyksiä siten, että tietyt henkilön piirteet tai rikoksessa ilmenneet käyttäytymisen muodot ennustaisivat lisääntynyttä riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin. Ensimmäistä kertaa rikoksen ja myös tekijän piirteitä on sovellettu yksityiskohtaisesti myös uusintarikollisuuden tarkasteluun.

Tutkimuksen aineisto koostui poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä satunnaisotannalla poimituista vuosina 1993-2001 tuhopolttoihin syyllistyneistä henkilöistä (N=184), tuntemattoman uhrin raiskanneista henkilöistä (N=56) sekä vuonna 1999 lähestymiskieltoon määrätyistä henkilöistä (N=186). Henkilöiden uusintarikollisuutta tutkimuksessa seurattiin 3-11 vuotta aineiston alkurikoksen ajankohdasta riippuen. Seuranta-ajan uusintarikollisuus rikosryhmittäin on esitetty taulukossa 1. Rikosryhmittäin tarkasteltuna uusintarikollisuudessa havaittiin eri ryhmille ominaisia rikostyyppejä ja myös erilaisia uusintarikollisuuteen yhteydessä olevia piirteitä.

Tuhopolttajille omaisuusrikokset tyypillisimpiä

Tuhopolttajista 76 % uusi jonkin rikoksen seuranta-aikana. Uusituista rikoksista suurin osa oli erilaisia omaisuusrikoksia, mutta lähes yhtä todennäköisesti uusi rikos oli jokin väkivaltarikos. Uuteen tuhopolttoon syyllistyi yhteensä 11 % tuhopolttajista. Rikospaikkakäyttäytymistä ja tuhopolttajien taustapiirteitä tarkastelemalla pystyttiin onnistuneesti löytämään yhteyksiä rikosten uusimiseen.

Suurimmalla osalla uusiin rikoksiin syyllistyneistä tuhopolttajista oli aikaisempaa, monimuotoista rikoshistoriaa. Lisäksi ne tuhopolttajat, jotka seuranta-aikana olivat syyllistyneet liikennerikokseen tai huumausainerikokseen, olivat usein aiemmin syyllistyneet tuhopolttoon, joka oli kohdistunut tekijään itseensä. Tämä viittaa siihen, että rikollisen käyttäytymisen taustalla vaikuttivat toistuvat itsetuhoiset pyrkimykset. Rikoksia uusineiden tuhopolttajien taustassa oli usein myös päihteiden väärinkäyttöä ja viitteitä psyykkisistä ongelmista. Kokonaisuudessaan tuhopolttajien uusintarikollisuus näyttää olevan yhteydessä aikaisempaan rikoshistoriaan, itsetuhoisuuteen ja päihteiden väärinkäyttöön.

Raiskaajien uusi rikos useimmiten muu kuin seksuaalirikos

Seuranta-aikana jonkin rikoksen uusi 73 % raiskaajista. Tyypillisimpiä uusia rikoksia olivat erilaiset väkivaltarikokset ja liikennerikokset. Uuteen seksuaalirikokseen syyllistyi 16 % ja uuteen raiskaukseen 13 % raiskaajista. Näin ollen uuteen seksuaalirikokseen syyllistymisen riskin ohella raiskaajilla on myös riski syyllistyä väkivaltarikoksiin ja muihin rikoksiin, joissa ei ole läsnä seksuaalisia elementtejä.

Raiskaajien ryhmässä suurimmalla osalla rikoksen uusijoista oli monipuolinen rikoshistoria, joka sisälsi mm. aikaisempia omaisuusrikoksia, väkivaltarikoksia ja seksuaalirikoksia. Lisäksi ne henkilöt jotka seuranta-aikana syyllistyivät omaisuusrikokseen, olivat usein aikaisemmassa rikoksessaan syyllistyneet raiskaukseen, johon liittyi aineellisen hyödyn saavuttaminen. Kokonaisuudessaan tulokset viittaavat raiskaajien uusintarikollisuuden olevan yhteydessä heidän rikolliseen elämäntapaan liittyviin ominaisuuksiinsa.

Lähestymiskieltoon määrätyt syyllistyvät väkivaltarikoksiin

Johonkin rikokseen seuranta-aikana syyllistyi 76 % lähestymiskieltoon määrätyistä henkilöistä. Suurin osa uusista rikoksista oli väkivaltarikoksia, mutta kuolemaan johtaneiden väkivaltarikosten osuus näistä oli pieni. Lähestymiskieltoon määrätyt henkilöt syyllistyivät uusiin rikoksiin nopeasti, sillä kolme neljästä heistä oli tehnyt rikoksen lähestymiskiellon määräämistä seuraavan puolen vuoden aikana. Samassa ajassa raiskaajista uuden rikoksen teki hieman alle puolet ja tuhopolttajista puolet. Mahdollinen vankeusjakso ei selittänyt näitä eroja ryhmien välillä. Lähestymiskieltoon määrättyjen ryhmässä rikokseen seuranta-ajalla syyllistyneet henkilöt olivat iältään nuorempia kuin ne lähestymiskieltoon määrätyt henkilöt, jotka eivät uusineet rikoksia.

Lähestymiskieltoon määrätyillä henkilöillä sekä aikaisempi ahdistelukäyttäytyminen että henkilöiden ominaisuudet olivat yhteydessä uusintarikollisuuteen. Lähestymiskiellon määräämistä edeltävän ahdistelun väkivaltaisuus oli yhteydessä uuteen rikokseen syyllistymiseen: suurin osa uuteen rikokseen syyllistyneistä henkilöistä oli ennen lähestymiskiellon määräämistä syyllistynyt väkivaltaiseen ahdisteluun. Lisäksi havaittiin, että niillä henkilöillä, jotka seuranta-aikana syyllistyivät omaisuusrikokseen tai huumausainerikokseen, oli usein rikostaustaa jo ennen lähestymiskiellon määräämistä. Yksittäisistä henkilön taustapiirteistä uuteen rikokseen syyllistymistä ennustivat rikoksentekijän nuori ikä, varkausrikostausta ja se ettei tekijä ollut ulkomaalainen. Kokonaisuudessaan tulokset korostavat henkilön rikollista elämäntapaa kuvaavien ominaisuuksien, aikaisemman omaisuusrikostaustan ja rikoksentekijän nuoren iän merkitystä lähestymiskieltoon määrättyjen henkilöiden uusintarikollisuudessa.

Rikoskohtaisen uusintarikollisuuden tutkiminen tärkeää

Tutkimus tuotti uutta tietoa suomalaisten tuhopolttajien, raiskaajien ja lähestymiskieltoon määrättyjen henkilöiden uusintarikollisuudesta. Tulokset nostavat esiin rikoskohtaisen uusintarikollisuuden tutkimisen tärkeyden, sillä eri rikostyypeille löydettiin niille ominaisia, toisistaan poikkeavia piirteitä suhteessa rikosten uusimiseen. Rikoksenuusijat syyllistyivät useisiin erityyppisiin rikoksiin, eikä varsinaista yhteen rikostyyppiin erikoistumista ollut havaittavissa.

Rikoksiin syyllistymisen monimuotoisuuden ottaminen huomioon on erityisen tärkeää pyrittäessä vähentämään uusintarikollisuutta. Tieto siitä, että uusi rikos voi todennäköisesti olla jokin muu kuin tuomitun senhetkinen päärikos, on merkittävä, kun siirrytään ryhmäominaisuuksia kuvaavista tuloksista yksilötason riskiarviointeihin ja rikoksentekijöille rikosseuraamusalalla tehtäviin yksilöllisiin rangaistusajan suunnitelmiin. Rikospaikkakäyttäytymistä ja rikoksentekijän taustapiirteitä hyödyntävän lähestymistavan etuna on se, että sen avulla saadaan esiin sekä staattisia, muuttumattomia uusintarikollisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä että dynaamisia, käyttäytymiseen liittyviä piirteitä. Pyrittäessä tavoitteellisesti vaikuttamaan rikolliseen käyttäytymiseen esimerkiksi toimintaohjelmilla rangaistusaikana, voi tiedolla siitä, kuinka rikoksentekijä on rikosta tehdessään käyttäytynyt, olla merkittävä informaatioarvo. Rikospaikkakäyttäytymisen ja tekijän piirteiden mallintamisen soveltaminen uusintarikollisuuden tarkasteluun syventää ymmärtämystämme rikosten, rikoksentekijöiden ja uusintarikosten välisistä yhteyksistä.

Kirjoittaja työskentelee vankilapsykologina ja tekee väitöskirjaa uusintarikollisuudesta.

 
Julkaistu 15.12.2005