Heikki Sariola

Pedofiilirinki saatanaa palvomassa?

Pedofiliaksi ja insestiksi luokitellaan julkisuudessa sekalaisia ilmiöitä.

Ilta-Sanomien lööppi kertoi 19.9.2005, että kymmenen koulutyttöä oli joutunut saatananpalvojien uhriksi. Lehdestä ilmeni, että kyse ei ollut saatananpalvojiksi kääntymisestä tai tapetuksi tulemisesta vaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kului muutamia päiviä, ja poliisi kiisti juttuun liittyvän saatananpalvontaa. Saatananpalvojia ei löytynyt. Sen sijaan pidätettiin 23-vuotias mies murrosikäisten tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäiltynä. Mies on tiettävästi nyttemmin vapaana odottamassa oikeudenkäyntiä. Oliko kyse pedofiliasta, jota termiä monissa asiasta kertoneissa jutuissa käytettiin?

Toinen alkusyksystä keskustelua herättänyt tapaus oli korkeimman oikeuden ratkaisu tapauksessa, jossa isän kerrottiin antaneen kielisuudelmia pikkupojilleen. Tapaus herätti voimakasta kritiikkiä korkeimman oikeuden ratkaisua kohtaan. Oliko tässä tapauksessa kyse pedofiliasta tai insestistä?

Laki ei rankaise ominaisuuksista vaan teoista

Julkisessa keskustelussa pedofilia-termiä käytetään juridisen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö -termin sijasta usein silloinkin kun hyväksikäyttötapauksessa ei ole kysymys pedofiliasta. Rikoslaissa lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset, hyväksikäyttö, raiskaus ja sukupuoliyhteyteen pakottaminen, on määritelty tekojen kautta, ei tekijän taipumuksen kautta. Pedofilia taas on psykiatrinen termi, joka kuvaa henkilön psyykkistä ominaisuutta, ei tekoa.

Seksuaalihäiriöiden diagnostiset kriteerit määritellään kansainvälisessä ICD-10 (International classification of diseases) tautiluokituksessa, jonka suomenkielistä versiota pitää yllä Stakes. Pedofilia eli lapsikohteinen seksuaalihäiriö määritellään luokassa F65.4 seuraavasti:

  • A. Täyttää sukupuolisten kohdehäiriöiden yleiset kriteerit.
  • B. Halu seksuaaliseen toimintaan esimurrosikäisen lapsen tai lasten kanssa on vallitseva tai pysyvä.
  • C. Henkilö on vähintään 16-vuotias ja kriteerin B osalta vähintään viisi vuotta kohdettaan tai kohteitaan vanhempi.

Välillä puhutaan myös nuoruusikäisiin kohdistuvasta seksuaalisesta kiinnostuksesta termillä hebefilia. Tätä ei kuitenkaan ole ICD-10 tautiluokituksessa määritelty seksuaaliseksi häiriöksi.

ICD-10 lisäksi viitataan silloin tällöin Grothin, Hobsonin ja Garyn (1982) luomaan tyypittelyyn, joka jakaa hyväksikäyttäjät regressoituneisiin ja fiksoituneisiin hyväksikäyttäjiin. Tyypittelyn pohjana on ajatus hyväksikäyttäjän psyykkisen dynamiikan eroista. Fiksoituneelle hyväksikäyttäjälle, joka lähinnä vastaa pedofiiliä, lapsi on ensisijainen kohde. Regressoituneelle hyväksikäyttäjälle lapsi on aikuisen korvike ja vasta toissijainen kohde, jos seksiä aikuisen kanssa ei ole saatavilla. Tyypittely on tietenkin vain keskustelua helpottamaan tehty apuväline, eikä todellisten hyväksikäyttäjien sovittaminen tyypittelyyn aina onnistu. Luonnehdintaa tällainen tyypittely voi kuitenkin helpottaa.

Hyväksikäyttäjistä on vuosien varrella tehty huomattava määrä luokitteluja ja tyypittelyjä ilman että olisi päädytty mihinkään yksiselitteiseen lopputulokseen. Tämä lienee ymmärrettävää siksikin, että on tapauksia, joissa nuoren tekijän psyykkinen rakenne muotoutuu vasta tulevaisuudessa. Valtaosa nuorehkojen tyttöjen kanssa seurustelleista nuorista miehistä siirtyy iän lisääntyessä seurustelemaan aikuisten naisten kanssa. Jotkut harvat juuttuvat tavoittelemaan seksiä alaikäisten kanssa.

Jos ajattelemme vähän yli 20-vuotiasta miestä, jolla on seksisuhde 14- tai 15-vuotiaaseen tyttöön, ei ole ilmeisesti mitenkään selvää, että hänet voitaisiin sijoittaa sen enempää ICD-10 pedofilian määritelmään kuin kumpaankaan Grothin ja hänen työtoveriensa hyväksikäyttäjätyyppiinkään. 14-vuotiaat tai vanhemmat eivät ole esimurrosikäisiä. Seksuaalirikollinen on kuitenkin se, joka on ryhtynyt seksiin alaikäisen kanssa.

Kehityspsykologisesti absoluuttisesti oikeaa ja tarkkarajaista suojaikärajaa ei tietenkään ole löydettävissä. Yksilöt kypsyvät hieman eri ikäisinä. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa 1. artiklassa "lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin". Suojaikärajat vaihtelevatkin maasta toiseen. Yleisintä näyttää kuitenkin olevan, että suojaikäraja on 16, mutta joissakin maissa raja on niinkin matala kuin 13 tai jopa 12 vuotta. Myös 16 vuotta korkeampia ikärajoja käytetään. Vertailua vaikeuttaa se, että monissa maissa on useampia suojaikärajoja, joihin liittyy erityisehtoja.

Pedofilia ja seksuaalinen hyväksikäyttö

Syitä pedofilia-termin suosioon uutisoinnissa lienee useita. Ensinnäkin rikoslaissa käytetty "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" on pitkä ja taivutettuna kömpelö sanayhdistelmä. Pedofiilillä taas on lehtijuttua ajatellen monia etuja: se on iskevä ja lyhyt ja rajaa selkeän tuntuisesti tietyn ihmisryhmän. Se on kirjoittajalle ja lukijalle helpompaa. Pedofilia-termi on kuitenkin usein harhaanjohtava.

Valtaosa alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei ole pedofiilien, toisin sanoen sellaisten henkilöiden tekemää, joilla olisi pysyvä kiinnostus esimurrosikäisiin lapsiin. Hyväksikäytön yleisyyttä selvittänyt koululaisille tehty kysely ja vastaavat tutkimukset muissa maissa osoittavat valtaosan ahdistelusta ja hyväksikäytöstä kohdistuvan jo murrosikäisiin ja sen loppuvaiheessa oleviin nuoriin, selvästi enemmän tyttöihin kuin poikiin.

Murrosiän loppuvaiheessa olevien tyttöjen sekundaariset seksuaaliset tunnusmerkit eivät viittaa tekijän mieltymykseen lapseen, kuten luultavasti usein ajatellaan, vaan pikemminkin sukukypsään naiseen. Kyse ei siis olekaan siitä, että tekijän mieltymys olisi hakeutumassa yhä nuorempiin lapsiin, vaan siitä että nämä tytöt ovat jo siirtymässä aikuisuuteen. Tästä syystä he itsekin voivat olla näissä suhteissa aktiivisia.

Tytöille on tavanomaista seurustella itseään vanhempien poikien kanssa. Jotkut aloittavat seurustelun aiemmin kuin toiset ja jotkut tytöt ihastuvat itseään vanhempia poikiin ja nuoriin miehiin. Nuoret miehet voivat olla kiinnostuneita nuorista naisista ja vasta murrosiän loppuvaiheessa olevista tytöistä. Rikokseen he syyllistyvät, jos ryhtyvät seksuaalisuhteeseen alle 16-vuotiaan kanssa. Se ei kuitenkaan tee heistä pedofiilejä.

Silloin kun kyse on alle 16-vuotiaista mutta lähellä tuota ikää olevista nuorista, voidaan seksistä alaikäisen kanssa olla rankaisematta, jos osapuolten iässä ja henkisessä ja fyysisessä kehityksessä on vain vähäinen ero. Asia on jätetty viime kädessä tuomioistuimen ratkaistavaksi kunkin tapauksen erityispiirteiden mukaan.

Termejä käytetään laajemmassa merkityksessä

Pedofilia-termiä käytetään helposti myös muista aihetta sivuavista ilmiöstä ehkä hieman liian herkästi. Eräs tällainen ilmiö saattaa olla murrosikäisten poikien ja nuorten miesten halu hätkähdyttää mauttomalla pilailulla. Pedofilia tarjoaa tähän oivallisen mahdollisuuden nykyään, kun monet aiemmin tabuina pidetyt asiat, kuten homoseksuaalisuus, eivät niiden tabuluonteen haihduttua enää hätkäytä ketään.

Pieni kohu nousi internetissä Vauva-lehden sivuja pedofiliaohjeineen häiriköineistä kirjoituksista. Toisaalta puhuttiin pedofiilistä, joka antaa hyväksikäyttöohjeita, toisaalta poliisi epäili kyseessä olevan ilkivallan. Samantapaista tahallista vedätystä ilmeisesti harjoitettiin soittelemalla Pekka Saurin Yöradio-ohjelmaan seksuaalisiin häiriöihin liittyvistä aiheista. Poliisin arvio voi siis hyvinkin osua oikeaan. Haluaisiko oikea pedofiili ottaa riskin jäädä kiinni moisesta kirjoittelusta ja paljastua viranomaisille?

Pedofiili-termin lisäksi laajennettuun käyttöön ovat aikanaan joutuneet myös insesti ja pedofiilirinki. Ringillä ei tarkoitettukaan pedofiilejä yhteistoiminnassa niin kuin voisi luulla, vaan sillä voitiinkin tarkoittaa yhtä pedofiiliä, joka oli hyväksikäyttänyt useita lapsia. Tätä kutsuttiin sooloringiksi. Termien merkitysalan tahallinen venyttäminen on tuttua kaikille, jotka ovat tekemisissä erilaisen yhteiskunnallisen keskustelun ja kampanjoinnin kanssa. Ongelmaa saatetaan suurennella, jotta omalla sanomalla olisi enemmän huomioarvoa.

Insesti-termi tarkoittaa lähisukulaisten sukupuolisuhteita. 1980-luvun hyväksikäyttökeskustelussa jotkut intressiryhmät alkoivat käyttää insestiä tarkoittamaan kaikkea lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Esimerkiksi Oslossa toimiva insestin vastainen tukikeskus määrittelee edelleen "insestin seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, jonka tekijä on joku johon lapsi luottaa. Hyväksikäyttäjä voi olla vanhempi, sisarus, muu perheenjäsen, naapuri, opettaja tai joku muu." Tällainen termien merkityksen hämärtäminen haittaa täsmällistä keskustelua aiheesta.

Myös saatananpalvontaan on viitattu kovin helposti. Ruotsissa nousi viime keväänä valtava kohu Suomessakin tänä syksynä lyhennettynä nähdystä dokumentista Sukupuolisota (Könskriget), jossa Uppsalan yliopiston professori Eva Lundgren ilmeisen vakavissaan väitti, että hyvässä asemassa olevat ruotsalaismiehet surmaavat Ruotsin metsissä satoja lapsia vuosittain satanistisissa menoissaan. Lundgrenin mukaan miehillä on vallassaan naisia, joiden tehtävänä on varta vasten synnyttää lapsia uhrattavaksi. Todisteita ei tietenkään ole löytynyt. Kohu ei tällä kertaa koskenutkaan satanistien kauheutta vaan naisliikkeen ideologina tunnetun professorin ja hänen salaliittoteorioidensa uskottavuutta.

Alussa viitattiin korkeimman oikeuden taannoiseen päätökseen (KKO:2005:93). Asia koski siis lasten suutelua ja se käsiteltiin hyväksikäyttösyytteinä. Korkein oikeus vapautti miehen. Jutun asiakirjoista käy ilmi, että väitetty hyväksikäyttö oli jatkunut täysin salailematta, lasten äidin ja ulkopuolisten nähden kokonaista viisi vuotta ja kolme kuukautta. On vaikea välttyä ajatukselta, että tapausten sattuessa hyväksytty käyttäytyminen haluttiin riitaisessa avioeroprosessissa jälkikäteen tulkita hyväksikäytöksi. Hyväksikäyttöväitteiden käyttäminen välineellisesti taas on ihan eri asia kuin insesti tai pedofilia.

Kirjoittaja on tutkija Lastensuojelun Keskusliitossa.

KIRJALLISUUS

Groth, A.N., Hobson, W.F. & Gary, T.S. (1982). The Child Molester: Clinical observations. In: Conte, J.R., Shore, D. A. & Co-editors (1982). Social Work and Child Sexual Abuse. Journal of Social Work & Human Sexuality, Vol 1 numbers, 1/2.

Hellweg-Larsen, K. & Böving-Larsen H. (2002). Unges Trivsel år 2002. Statens Institut for Folkesundhed. Köbenhavn.

Kontula, O. & Meriläinen, J. (1988). Nuorten kypsyminen seurusteluun ja seksuaalisuuteen. Lääkintohallituksen julkaisuja, sarja tutkimukset 9/1988.

Sariola, H. & Uutela, A. (1994). The Prevalence of Child Sexual Abuse in Finland. Child Abuse & Neglect, Vol 18, No. 10.

Sariola, H. (2005). Onko lasten seksuaalinen hyväksikäyttö lisääntynyt? Duodecim. 2005;121(20).

 
Julkaistu 15.12.2005