Milla Aaltonen

Viharikosten ja vihapuheen vastaista työtä tehostetaan

Vihapuhe ja viharikokset ovat yhteiskuntaamme vaivaava ongelma monista toimista huolimatta. Oikeusministeriön koordinoimassa Against Hate -hankkeessa on kehitetty työkaluja tunnistamiseen, puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä lisätty koordinaatiota ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Kuva: Riikka Kostiainen


Viharikoksissa uhri ei joudu teon kohteeksi sattumalta, vaan valikoituu uhriksi oman henkilökohtaisen ominaisuutensa vuoksi. Viharikokset ovat erityisen vahingollisia, koska yksittäinen teko toimii viestinä koko ryhmälle, johon teko kohdistuu. Viharikoksilla ja vihapuheella on tämän vuoksi laajoja vaikutuksia. Selvitysten mukaan viharikosten uhreiksi joutuvat usein etenkin sellaiset ryhmät, jotka erottuvat ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan väestön enemmistöstä.

Poliisin jo yli 20 vuotta toteuttama vuosittainen viharikosraportti on tärkeä tiedon lähde viharikosten ja vihapuheen ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Raportti perustuu poliisin rikosilmoitustietoihin. Tuoreimman raportin mukaan poliisille tehtiin vuonna 2017 yhteensä 1 165 rikosilmoitusta epäillyistä viharikoksista. Tämä on noin 8 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Suurin osa ilmoituksista sisälsi etniseen tai kansalliseen taustaan kohdistuvia piirteitä, ja yleisin rikosnimike oli pahoinpitely. Eri selvitysten mukaan viharikokset jäävät kuitenkin usein raportoimatta poliisille.

Syrjinnän seurantaryhmä julkaisi vuonna 2016 selvityksen vihapuheen vaikutuksista. Selvityksen mukaan vihapuhetta ja häirintää kohdataan erityisesti kaduilla, parkkipaikoilla, puistossa ja muissa julkisissa paikoissa. Toiseksi yleisin paikka oli internet, erityisesti yleiset keskustelupalstat ja sosiaalinen media. Kolmanneksi yleisimpiä tapahtumapaikkoja olivat kahvilat, ravintolat ja baarit ja neljänneksi yleisimpänä olivat julkiset kulkuneuvot.

Suurin osa häirintää ja vihapuhetta kokeneista ei ollut ilmoittanut tapahtumista, sillä he eivät uskoneet, että asialle olisi tehty mitään tai että asialle olisi voitu tehdä mitään.

Selvityksen mukaan vihapuhe ja häirintä ovat vaikuttaneet vahvimmin yleiseen turvallisuuden tunteeseen ja psyykkiseen terveyteen. Lähes kolmanneksella ne ovat vaikuttaneet myös viranomaisluottamukseen. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista kertoi välttävänsä joitain paikkoja siinä pelossa, että joutuu häirinnän tai vihapuheen kohteeksi vähemmistöryhmään kuulumisensa takia.

Against Hate -hanke lisää koordinaatiota ja yhteistyötä

Oikeusministeriö koordinoi Against hate -hanketta, jonka tavoitteena on viharikosten ja vihapuheen vastaisen työn tehostaminen. Hanke keskittyy viharikosraportoinnin kehittämiseen sekä viranomaisten, erityisesti poliisin, syyttäjän, tuomareiden viharikosten ja vihapuheen vastaisten toimintavalmiuksien vahvistamiseen sekä viharikosten uhrien tukemiseen.

Eri toimijoiden välinen yhteistyö on usein tehokkain keino viharikosten ja vihapuheen ehkäisemiseen, tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Yhteistyötä on hankkeessa lisätty perustamalla verkosto, jonka tehtävänä on kartoittaa viharikosten ja vihapuheen vastaisia toimia ja työn aukkoja sekä tehdä kartoituksen pohjalta ehdotuksia viharikosten ja vihapuheen vastaisen työn tehostamiseksi. Tietoisuus muiden tekemästä työstä voi auttaa kohdentamaan omaa työtään paremmin.

Verkostossa on mukana eri toimijoita, sekä viranomaisia että järjestöjä. Ministeriöistä ovat oikeusministeriön lisäksi mukana sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Lisäksi verkostoon kuuluvat mm. tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuusvaltuutettu, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Poliisihallitus, Poliisiammattikorkeakoulu, Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI, Rikosuhripäivystys, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI.

Kartoitus vihapuheen ja viharikosten vastaisista toimista julkaistiin lokakuussa 2018. Kartoituksen mukaan viharikoksiin ja vihapuheeseen liittyvä toiminta on monimuotoista. Viharikosten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi tehdään monia toimia, mutta kokonaiskoordinaatio puuttuu, eikä näiden toimien vaikuttavuutta ole arvioitu.

Kartoituksen ja hankkeen muiden toimintojen pohjalta annetaan suosituksia viharikosten ja vihapuheen vastaiseen työhön. Suositukset on tarkoitettu tuottamaan tietoa nyt käynnissä oleviin prosesseihin viharikoksista ja vihapuheesta ja mahdollisista ratkaisukeinoista. Suosituksia voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi hallitusohjelmaan sisältyvän rasismin ja syrjinnän vastaisen toimintaohjelman laatimisessa.

Koulutusta, keskustelutilaisuuksia, työvälineitä ja selvityksiä

Viharikosten ja vihapuheen ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi on hankkeessa koulutettu poliiseja, syyttäjiä ja tuomareita. Koulutuksia on järjestetty ammattilaisille sekä yhdessä että erikseen. Erityisen hyvää palautetta saimme poliiseille, syyttäjille ja tuomareille järjestetyistä yhteisistä koulutuksista, jotka järjestettiin toukokuussa 2019 viidellä eri paikkakunnalla (Oulu, Joensuu, Mikkeli, Helsinki ja Tampere). Näiden koulutusten pohjalta tehty materiaali julkaistaan loppuvuodesta.

Viharikosten vastaisen työn tehostamiseksi on tärkeää kuulla eri alojen ammattilaisten ja eri taustaisten henkilöiden näkemyksiä. Hankkeessa on järjestetty monelle eri kohderyhmälle keskustelutilaisuuksia, joissa on pohdittu eri näkökulmista ennaltaehkäisevän työn mahdollisuuksia ja viharikosten tunnistamista. Esimerkiksi syyttäjille järjestetyssä tilaisuudessa keskusteltiin mm. maalittamiselta suojautumisesta ja siihen puuttumisesta. Tutkijoille järjestetyssä tilaisuudessa keskusteltiin mm. siitä, miten luodaan ja tuetaan rakentavaa keskustelua verkossa.

Keskustelutilaisuuksia järjestettiin myös viharikoksista sukupuolittuneena ilmiönä sekä erilliset tilaisuudet romaneihin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin sekä vammaisiin henkilöihin kohdistuvista viharikoksista. Näissä tilaisuuksissa tuli erityisesti esiin tarve kohdentaa viestintää tarkemmin eri väestöryhmille, jotta se tavoittaa ja puhuttelee kohderyhmää. Viestinnässä pitäisi erikseen mainita eri väestö- ja vähemmistöryhmiä sen sijaan että todetaan palveluiden olevan kaikille avoimia. Viestinnän lisäksi palveluiden toteuttamisessa pitäisi olla sensitiivinen.

Osa toimittajista kertoo joutuvansa vihapuheen ja vihakampanjoiden uhriksi työnsä vuoksi. Erityisen usein ns. maalittamisen kohteena ovat vähemmistöihin kuuluvat tai tiettyjen teemojen kanssa työskentelevät, kuten maahanmuutosta tai tasa-arvosta kirjoittavat toimittajat. Hankkeessa on tuotettu materiaalia journalisteille siitä, miten toimia, jos joutuu vihakampanjan uhriksi.

Suuren yleisön tavoittamiseksi kampanjoimme alkuvuonna 2019. Monissa vihapuhekampanjoissa on painotettu rakentavaa vuorovaikutusta. Halusimme omalla kampanjallamme tuoda esiin, että verkossa pätevät samat lait kuin muuallakin ja vihapuhe voi olla myös rangaistavaa. Kampanjalla haluttiin lisätä tietoisuutta siitä, millainen sisältö on rangaistavaa vihapuhetta. Kampanjaan liittyvät videot näkyivät sosiaalisen median lisäksi myös Ylen kanavilla, ja ne näki 1,6 miljoonaa katsojaa viikon aikana.

Hankkeessa on kehitetty viharikosraportointia syyttäjän ja tuomioistuinten osalta, ja julkaistu tietoa viharikosseurannan nykytilasta ja haasteista, vuosina 2013–2018 tuomioistuimissa käsitellyistä viharikoksista sekä tiivistelmiä tuomioista. Ensi vuoden alussa Poliisiammattikorkeakoulu aloittaa pilottitutkimuksen, jossa seurataan vuonna 2017 poliisille viharikoksista tehtyjä rikosilmoituksia syyttäjälle ja tuomioistuimiin.

Lisäksi osana hanketta on julkaistu raportti, jota varten on kerätty uhrien kokemuksia viharikoksista. Tämä raportointi tarjoaa virallisille tilastoille täydentävää, laadullista tietoa kokemuksista. "Uhrien kokemuksia viharikoksista Suomessa vuosina 2014–2018" -raportista selviää, että vain pieni osa vastaajista oli ilmoittanut tapahtumasta poliisille. Merkittävimpänä syynä olla ilmoittamatta poliisille esiintyi epäilys poliisin toimintaa kohtaan viharikostapauksissa. Monissa vastauksissa näkyi myös turhautuminen ja turtuminen sekä pelko ja ahdistus.

Hankkeen päättyessä eri viranomaisilla on enemmän tietoa viharikoksista ja vihapuheesta ja parempia välineitä niihin puuttumiseksi.

Työtä tarvitaan jatkossakin

Against Hate -hankkeen lisäksi monia toimia viharikosten ja vihapuheen vastaisen työn vahvistamiseksi on parhaillaan käynnissä. Esimerkiksi hallitusohjelmaan on kirjattu monia viharikoksiin ja vihapuheeseen liittyviä toimia, kuten poikkihallinnolliset toimenpiteet järjestelmälliseen häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen puuttumiseksi, syrjintä- ja viharikostilanteen seurannan edistäminen ja rasismin ja syrjinnän vastaisen toimintaohjelman laatiminen.

Lisäksi sisäministeriön, oikeusministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä esitti toukokuussa 2019 julkaistussa raportissa yhteensä 13 suositusta vihapuheen ja nettikiusaamisen vastaisten toimien tehostamiseksi.

Työryhmän näkemys oli, että vihapuhe on niin vakava ongelma, että se edellyttää hallitusohjelman tasoisia linjauksia ja vihapuheen vastaisen toimintaohjelman laatimista.

Työ jatkuu myös uuden hankkeen muodossa. Joulukuussa 2019 alkavassa jatkohankkeessa kehitetään edelleen viharikosraportointia ja paikallistason yhteistyötä. Hankkeessa luodaan järjestöverkostot Suomessa, Irlannissa ja Kroatiassa varjoraportoinnin toteuttamiseksi. Lisäksi annetaan tietoa potentiaalisille uhreille. Tässä keskitytään erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja vammaisiin henkilöihin, jotka raportoivat viharikoksista poliisille harvoin verrattuna uhritutkimuksista saatuihin tietoihin. Lisäksi hankkeessa koulutetaan paikallispoliitikkoja vihapuheesta ennen kunnallisvaaleja.

Vaikka hankkeessa on lisätty tietoisuutta viharikosten ja vihapuheen ennaltaehkäisyn keinoista ja tehostettu puuttumisen keinoja, myös tekemistä jää. Edelleen tarvitaan monia eri keinoja viharikosten ja vihapuheen vastaisen työn vahvistamiseksi, kuten tietoisuuden lisäämistä viharikoksista ja vihapuheesta sekä ammattilaisten koulutusta.

Kirjoittaja työskentelee hankepäällikkönä oikeusministeriössä.

 
Julkaistu 27.9.2019
Sivun alkuun |