Atte Oksanen

Verkkoviha koskettaa kaikkia

Verkkovihasta on tullut hyvin yleistä. Taustalla on sosiaalisen median nousu. Verkkoviha on sekä yksittäisille uhreille että yhteiskunnille vahingollinen ilmiö, jolla on monia negatiivisia pitkäkestoisia seurauksia. Yhteiskunnallisesti on tärkeää löytää tapoja säädellä ja ehkäistä sosiaalisen median haitallisia ilmiöitä.

Kuva: Riitta Veijola / Lehtikuva


Tunteet kuumentuvat helposti internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Verkko- tai nettiviha (englanniksi cyberhate tai online hate) on ilmiö, jossa toisia ihmisiä tai ihmisryhmiä vastaan hyökätään erilaisilla loukkaavilla tavoilla. Monimuotoista ilmiötä kutsutaan myös internetin vihapuheeksi.

Oikeudellisesti rikoslaki säätelee verkossa ilmeneviä vihan purkauksia eri tavoin, esimerkiksi kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Monia rikoslaissa määriteltyjä kohtia voidaan myös soveltaa verkkokontekstiin.

Verkossa tapahtuvat vihan purkaukset vaihtelevat laajalla skaalalla yksittäisistä loukkauksista pitkäkestoiseen ja kohdennettuun maalittamiseen, joka voi pitää sisällään vakavia uhkauksia. Pahimmillaan verkkoviha kannustaa väkivaltaan tai on väkivaltaa itsessään, esimerkkinä Isiksen kurkunleikkausvideot YouTubessa vuosina 2014–2017.

Artikkeli perustuu tutkimushankkeideni tuloksiin vuosilta 2013–2019. Hankkeissa on tutkittu eri näkökulmista sosiaalisen median käyttöä, ja verkkoviha on ollut joko pää- tai sivuteemana. Hankkeita ovat rahoittaneet muun muassa Koneen Säätiö (2013–2016), Alkoholitutkimussäätiö (2017–2019), Työsuojelurahasto (2019–2020) ja Norjan tutkimusneuvosto (2015–2017). Tutkimusten tulokset on raportoitu useissa kansainvälisissä artikkeleissa ja kirjoissa.

Verkkovihan arkipäiväistyminen

Vihaa ja aggressiota on esiintynyt verkossa ja tietokonevälitteisessä viestinnässä aina. Ensimmäiset sosiaalipsykologiset huomiot tietokoneita käyttävien ihmisen laittamista vihaviesteistä on tehty jo 1980-luvun alussa. Yhdysvalloissa erilaiset organisoituneet viharyhmät käyttivät esimerkiksi purkkeja (BBS eli Bulletin Board System) jo 1980-luvulla ja ottivat sittemmin internetin käyttöön. Ennen sosiaalista mediaa verkkoviha rajoittui kuitenkin yksittäisiin kotisivuihin.

Sosiaalinen media on mullistanut maailmaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Facebook ja vastaavat sosiaalisen median alustavat ovat tarjonneet ihmisille nopean kanavan tavoittaa uusia ystäviä ja ryhmäytyä. Sosiaalisessa mediassa kaveriverkostot välittävät viestejä eteenpäin ilman moderointia tai sensuuria. Sosiaalinen media on yksittäiselle käyttäjälle valtava megafoni, jolla omaa aatemaailmaa tai elämäntyyliä voidaan levittää taukoamatta.

Suurin osa internetin käyttäjistä on kohdannut materiaalia, jolla hyökätään toisia ihmisiä tai ihmisryhmiä vastaan. Kyselytutkimusten mukaan viha ottaa eri muotoja ja koskee esimerkiksi ulkonäköä, sukupuolta, uskonnollista tai poliittista ideologiaa, seksuaalista suuntautumista ja etnisyyttä tai kansallisuutta. Ilmiö on moniulotteinen eikä se pelkisty esimerkiksi rasismiin. Yhteiskunnallinen tilanne vaikuttaa verkkovihan ilmenemismuotoihin.

Koneen säätiön rahoittamassa Hate Communities -hankkeessa teimme huomion siitä, että suomalaiset 15–30-vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset kohtasivat verkkovihaa 2013 lähes yhtä paljon kuin yhdysvaltalaiset nuoret ja paljon enemmän kuin esimerkiksi saksalaiset ja englantilaiset nuoret. Sama havainto on toistunut myöhemmin. Yksiselitteistä selitystä on vaikea löytää, mutta historiallisista syistä esimerkiksi Saksassa on puututtu lainsäädännöllisesti tiukemmin verkkovihaan.

Tutkimustemme mukaan verkkoviha yleistyi Suomessa 2015 vuoden maahanmuuttokriisin jälkeen ja on pysynyt sen jälkeisissä kyselyissä korkealla tasolla. Nuoret väestöryhmät kohtaavat verkkovihaa vanhempia väestöryhmiä yleisemmin.

Verkkoviha ulottuu lisäksi myös eri yhteiskunnan sektoreille. Olemme uudessa hankkeessa tutkineet työpaikkakiusaamista somealustoilla. Työkontekstissa suomalaisesta työväestöstä vajaa viidennes (17 %) on joutunut vähintään kuukausittain kiusaamisen uhriksi. Pahimmat kiusaamisen muodot koskevat suoraa uhkailua tai loukkaavien viestien lähettämistä: viidelle prosentille on lähetetty vähintään kuukausittain perhettä tai ystäviä uhkaavia viestejä ja kahdesta prosentista on julkaistu kuukausittain loukkaavia kuvia tai videoita sosiaalisessa mediassa.

Vihan taustalla on henkilökohtaisia ongelmia

Miehet lähettävät vihamielisiä ja aggressiivisia viestejä naisia useammin. Tutkimukseemme osallistuneet 15–30-vuotiaat vihaviestijät raportoivat muita nuoria useammin psyykkisiä ongelmia ja impulsiivisuutta. He kokevat verkkoyhteisöt läheisiksi itselleen ja pitävät verkkoviiteryhmän tukea tärkeänä. Sen sijaan perinteisissä kasvokkaisissa vuorovaikutussuhteissa on potentiaalisia ongelmia.

Tuloksemme verkkovihaajista on samansuuntainen kuin tutkimusnäyttö nettitrolleista, joilla on todettu psykopaattisia ja narsistisia persoonallisuuden piirteitä. Vihaajilla on ongelmia psykologisesti ja sosiaalisesti ja he purkavat pahanolon netissä kiusaamalla ja häiriköimällä muita.

Voimakkaasti ideologisesti tai uskonnollisesti suuntautuvat henkilöt kertovat vihaviestivänsä muita useammin. Tulos on toistunut useammassa eri maassa, eri ajankohdissa ja eri aineistoilla. Tulokset antavat perusteen todeta, että toisia ihmisiä loukataan myös uskonnon tai poliittisen ideologian varjolla.

Verkkovihaajat raportoivat muita useammin uhrikokemuksista. Ilmiö on tuttu kriminologisesta tutkimuksesta, josta käy usein ilmi, että esimerkiksi väkivaltarikolliset ovat usein itsekin uhreja. Netissä vihaajat saattavat kommenteillaan altistaa ja ärsyttää toisia henkilöitä ja joutuvat lopulta loukatuiksi.

Verkkovihan nuorilla uhreilla on yhteisiä piirteitä, jotka toistuvat eri maista kerätyissä aineistoissa. He käyttävät runsaasti erilaisia verkkopalveluita ja he kokevat tiivistä yhteisöllisyyttä verkkoyhteisöihin. Heillä on erilaisia häirinnän ja väkivallan uhrikokemuksia, jotka eivät rajoitu verkkoon. Erilaiset riskikokemukset näyttäisivätkin kasaantuvan samoille nuorille. Näyttö koskee toistaiseksi vain 15–30-vuotiaita ja olisi tärkeää tietää lisää verkkovihan uhreista väestössä yleensä.

Viha vahingoittaa yksilöitä ja yhteisöjä

Verkkoviha on kohteilleen ahdistavaa. Pahimmillaan erilainen viha, häirintä ja uhkailu on päivittäistä ja pitkäkestoista. Vihaajien pyrkimyksenä on usein tarkoituksellisesti loukata uhreja, joten hyökkäykset ovat myös hyvin henkilökohtaisia. Nuoret naiset arvioivat kohtaamansa verkkovihan miehiä häiritsevämmäksi ja heihin kohdistetaan enemmän yksilöivää vihaa, kuten loukkauksia ulkonäöstä.

Tutkimuksessamme nuoret verkkovihan uhrit raportoivat matalampaa itsetuntoa, onnellisuutta ja luottamusta kuin nuoret, jotka eivät ole olleet vihan uhreina. Viha ja häirintä jättävät jälkensä uhreihin, kuten mikä tahansa vastaava kiusaamisen tai väkivallan muoto. Viha vaikuttaa lisäksi erilaisiin asiantuntijatehtäviä tekeviin ihmisiin, kuten toimittajiin, tutkijoihin ja virkamiehiin.

Yhteiskunnallisesti verkkoviha lietsoo pelkoja ja haurastuttaa luottamusta toisiin ihmisiin. Vain kuukausi Pariisin 2015 terroristi-iskujen jälkeen toteutetussa kansainvälisessä vertailussa verkkovihan seurauksena olivat näkyvissä. Verkkovihaa kohdanneet suomalaiset, norjalaiset, amerikkalaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset kokivat muita useammin, että heidän yhteiskuntaansa leimaa pelon ilmapiiri.

Erilaiset tunnetilat tarttuvat tutkimusten mukaan sosiaalisessa mediassa, joka yhdistää ihmisiä ja mahdollistaa erilaisten tunteiden välittämisen. Myönteisten tunteiden lisäksi myös kielteiset pelon ja vihan tunteet tarttuvat, ja negatiiviset tunteet toimivat verkkokeskusteluiden polttoaineena. Globaalisti verkkovihaan on myös vaikea tarttua, koska erilaisille vihaa lietsoville yhteisöille avautuu uusia alustoja, vaikka heidät suljettaisiin pois jostain yksittäisestä sosiaalisen median palvelusta.

Oikeudelliset ja yhteiskunnalliset ratkaisut tarpeen

Verkkoviha on yleistynyt nopeasti. Negatiivinen viestintä on normalisoitunut osaksi käyttäjäkulttuuria ja osa isoista teknologiayrityksistä, kuten Facebook, on vasta viime aikoina alkanut kohdistaa toimia vihaongelman ratkaisuun osin vasta kansainvälisen painostuksen jälkeen.

Saksassa astui 2018 alussa voimaan laki, joka velvoittaa sosiaalisen median jättiläiset poistamaan lainvastaiset viestit 24 tunnissa. Viimeksi myös Ranska seurasi Saksan esimerkki vihapuhelainsäädännössä. Sakkorangaistukset sosiaalisen median jäteille ovat erityisen suuria.

Verkkovihan ongelmakenttä on kuitenkin laaja eikä pelkisty yksinomaan vihaviestien näkyvyyteen. Lainsäädännöllisesti ja oikeustieteellisesti olisi tärkeä tutkia, miten nykyinen lainsäädäntö suojelee yksilöitä. Häirinnän, uhkailun ja vihan muotoja on paljon. Vihapuheeseen puuttuminen on mainittu pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelmassa, mutta saa nähdä seuraako asiasta käytännön toimenpiteitä.

Verkkovihan oikeudellista, yhteiskunnallista ja kansainvälistä säätelyä koskeva keskustelu on kesken ja erityisesti oikeustieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä otetta yhdistäviä tutkimuksia tarvittaisiin aiheesta lisää.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professori.


VALIKOIDUT LÄHTEET:

Hawdon, J., Oksanen, A., & Räsänen, P. (2017). Exposure to online hate in four nations: A Cross-National Consideration. Deviant Behavior, 38(3), 254–266. DOI: 10.1080/01639625.2016.1196985.

Kaakinen, M., Oksanen, A. & Räsänen, P. (2018). Did the Risk of Exposure to Online Hate Increase After the November 2015 Paris Attacks? A Group Relations Approach. Computers in Human Behavior, 78(January), 90–97. DOI: 10.1016/j.chb.2017.09.022.

Keipi, T., Näsi, M., Oksanen, A., & Räsänen, P. (2017). Online Hate and Harmful Content: Cross-National Perspectives. Abingdon & New York: Routledge.

Näsi, M., Räsänen, P., Hawdon, J., Holkeri, E., & Oksanen, A. (2015). Exposure to online hate material and social trust among Finnish youth. Information Technology & People, 28(3), 607–628. DOI: 10.1108/ITP-09-2014-0198.

Oksanen, A., Kaakinen, M., Minkkinen, J., Räsänen, P., Enjolras, B., & Steen-Johnsen, K. (2018). Perceived societal fear and cyberhate after the November 2015 Paris Terrorist Attacks. Terrorism & Political Violence, DOI: 10.1080/09546553.2018.1442329.

Räsänen, P., Hawdon, J., Holkeri, E., Näsi, M., Keipi, T., & Oksanen, A. (2016). Targets of online hate: Examining determinants of victimization among Young Finnish Facebook Users. Violence & Victims, 31(4), 708–726. DOI: 10.1891/0886-6708.VV-D-14-00079.


AIHETTA KÄSITTELEVÄT JA SIVUAVAT HANKKEET:

Oksanen, Atte: Vihan ja väkivallan verkko? Kartoituksia virtuaalisesta sukupolvesta ja nuorisokulttuurisesta muutoksesta 2010-luvun Suomessa (Nuoret ja sukupolvet -tutkimusohjelma, Nuorisotutkimusverkosto/Opetus- ja kultuuriministeriö 2012–2013).

Oksanen, Atte & Räsänen, Pekka: Hate Communities: A Cross-National Comparison (Koneen säätiö 2013–2016).

Oksanen, Atte: Vihan verkko: Äärimmäiset nettiyhteisöt tutkimuksen ja tutkivan journalismin valossa (Koneen säätiö, Jakautuuko Suomi? -ohjelma, 2014–2015).

Oksanen, Atte: Disruption, Social Capital and Resilience: A Longitudinal and Comparative Approach (yhteishanke Institute for Social Researchin kanssa; rahoitus Norjan tutkimusneuvosto 2015–2017).

Oksanen, Atte: Rahapeliongelmat ja verkkoyhteisöt: sosiaalipsykologinen tutkimus nuorten toiminnasta sosiaalisen median peliyhteisöissä (Alkoholitutkimussäätiö 2017–2019).

Hawdon, James; Ryan, John; Oksanen, Atte; Räsänen, Pekka; Blaya, Catherine; Llorent, Vincent & Zych, Izabela: Online Extremism in a Cross-National Context: Risk, Exposure and Participation. (Institute for Society, Culture and Environment, Yhdysvallat 2018–2019).

Oksanen, Atte: Ammatillinen sosiaalisen median käyttö ja nuorten aikuisten työn imu (Työsuojelurahasto 2018–2020).

 
Julkaistu 27.9.2019
Sivun alkuun |