Paulina Tallroth

Vankiloiden yliasutus ongelmana Euroopassa

Euroopan neuvosto (EN) järjesti yhteistyössä EU:n komission kanssa vankilayliasutusta koskevan konferenssin huhtikuussa Strasbourgissa. Konferenssissa etsittiin ratkaisuja vankilayliasutukseen ja heikkoihin vankilaoloihin Euroopassa, ja kohderyhmänä olivat tuomarit, syyttäjät ja lainvalmistelijat. Suomi oli tiiviisti mukana konferenssin järjestelyissä, koska oli tuolloin EN:n ministerikomitean puheenjohtajamaa.

Vankilayliasutusta on ainakin kolmanneksessa Euroopan neuvoston jäsenvaltioista ja sitä voidaan tarkastella niin ihmisoikeuksien kuin eurooppalaisen rikosoikeudellisen yhteistyön näkökulmasta.

Euroopan neuvoston varapääsihteeri Gabriella Battaini-Dragoni totesi, että vaikka vankilayliasutus on suurelle yleisölle näkymätön ongelma, sen käytännön vaikutukset vangeille ovat varsin kouriintuntuvia. Vangeilla on vähemmän tilaa ja yksityisyyttä kuin mitä kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet edellyttävät, ja hygieniaolot heikkenevät yliasutuissa vankiloissa. Muita seurauksia ovat heikentynyt turvallisuus ja järjestys, kasvavat itsemurhatilastot ja vankien tai vankien ja vankilahenkilökunnan välinen väkivalta.

Euroopan kidutuksen vastaisen komitean presidentti Mykola Gnatovskyy lähestyi teemaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisen kidutuksen, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun näkökulmasta. Komitea edellyttää, että yksilösellissä asuvalla vangilla on oltava vähintään kuusi neliömetriä tilaa ja jaetussa sellissä asuvalla vähintään neljä neliömetriä. Useat EN:n jäsenvaltiot ovatkin muuttaneet lainsäädäntöään vastaamaan näitä vaatimuksia. Samalla on havaittavissa päinvastaistakin kehitystä, sillä sellit ovat joskus vain neliömetrin kokoisia. Tilanahtaus johtaa ihmisoikeusloukkausten lisäksi muun muassa vankien väliseen väkivaltaan. Myös rikosoikeusjärjestelmän kehitys on keskeisessä asemassa, sillä ankarimmista seuraamuksista seuraavat pidemmät vankeusajat täyttävät vankiloita. Vankilayliasutus on myös eräissä maissa johtanut tilapäisten ratkaisujen etsimiseen, joissa ihmisoikeudet ovat ohitettu ainakin tilapäisesti.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Síofra O'Leary kertoi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaissut jo 1 300 vankilaoloihin liittyvää tapausta, jotka liittyivät kidutuksen vastaiseen kieltoon, ja juttujonossa on edelleen jopa noin 12 000 tapausta. Ihmisoikeustuomioistuin on useassa ns. pilottituomioissa määrittänyt vankila- ja tutkintavankilaolojen hyväksyttävyyttä suhteessa ihmisoikeussopimuksen vaatimuksiin. Päämääränä on, että nämä ratkaisut antavat tulkinta-apua myös uusissa tapauksissa. Ihmisoikeustuomioistuimen haasteena on kuitenkin, ettei sen tehtävä rajoitu vain esimerkiksi sellien kokoon, vaan sen on otettava huomioon kaikki osatekijät, jotka voivat vaikuttaa ihmisoikeusloukkauksiin. Siedettävien sellien lisäksi vangeille on turvattava esimerkiksi riittävästi sellin ulkopuolista aikaa ja tarkoituksenmukaista toimintaa.

Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosaston pääjohtaja Tiina Astola totesi vankilayliasutuksen ja heikkojen vankilaolojen olevan ongelma myös EU:n valmistelemien rikosoikeudellista yhteistyön instrumenttien, eurooppalainen pidätysmääräyksen ja EU:n vankien siirtoa puitepäätöksen, käytännön toimintaedellytysten kannalta. Yhteistyön lähtökohtana on vastavuoroinen tunnustaminen, joka edellyttää luottamusta toisen jäsenvaltioon ja sen oloihin. Yliasutetut vankilat kuitenkin johtavat pitkiin odotusaikoihin ennen kuin epäilty tai tuomittu voidaan siirtää toiseen jäsenvaltioon ja vankilaolot vaihtelevat suuresti EU:ssa ja jopa jäsenvaltioiden sisällä. EU:n tuomioistuin onkin todennut, etteivät tuomarit automaattisesti voi luottaa toisen EU-maan vankilaoloihin. Astola piti ongelmallisena, että tuomarit joutuvat arviomaan sitä, voivatko he soveltaa EU:n lainsäädäntöä vai voisiko epäillyn luovuttaminen toiseen EU-maahan johtaa kidutukseen tai epäinhimilliseen kohteluun. Hän kiinnitti myös huomiota vankeuden vaihtoehtojen merkitykseen. EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet hyväksymään vaihtoehtoja vankeudelle, mutta käytäntö vaihtelee.

Suomalaisista alustajista professori Tapio Lappi-Seppälä esitteli vankilukujen kehitystä Pohjoismaissa ja kertoi, miten lukuja on tietoisilla päätöksillä saatu vähennettyä. Yhdyskuntaseuraamuksien lisääminen on ollut merkittävä tekijä vankiluvun hallinnassa. Yhdistelmäyksikön johtaja Kaisa Tammi-Moilanen kertoi valvotusta koevapaudesta onnistuneena vankeusaikaa lyhentävänä ja ehdonalaista vapauttamista tukevana mahdollisuutena.

Konferenssin esitelmät herättivät runsaasti keskustelua. Tärkeä johtopäätös oli, että vankilayliasutus on kaikkien rikosoikeusketjuun osallistuvien yhteinen asia. Syyttäjillä ja tuomareilla on oltava riittävästi tietoa eri rangaistusten vaikutuksista tuomitsemisvaiheen jälkeen, jotta näitä voidaan harkita ajoissa. Syyttäjien, tuomareiden, rikosseuraamusviranomaisten ja lainvalmistelijoiden välinen vuoropuhelu käytännön ongelmista on myös tärkeä, jotta valmistelijat voivat viestiä niistä poliittisille päätöksentekijöille.

Suomi jatkaa konferenssin teemaa EU-puheenjohtajakaudellaan syksyllä 2019 pitämällä yllä keskustelua vankeudelle vaihtoehtoisten seuraamusten tärkeydestä.

 
Julkaistu 27.9.2019
Sivun alkuun |