Mikael Albrecht

Sosiaalisen median rooli vihapuheen torjunnassa

Kyberrikokset-palstalla pohditaan, millaisia keinoja sosiaalisen median palveluilla on ehkäistä vihapuhetta.

Sosiaalinen media on mullistanut tavat, joilla muodostamme kuvan yhteiskunnan tilasta. Ennen vanhaan valitsimme muutaman mieluisan median, ja seurasimme niiden tuottamia uutisia. Nyt sosiaalinen media on tullut meidän ja uutislähteiden väliin ja valinnanvapaus on siirtymässä meiltä alustojen algoritmeille. Altistumme yhä enemmän epäluotettaville lähteille ja valinnan manipulaatioille, mikä jättää pelikentän avoimeksi vihapuheelle ja tarkoituksenhakuiselle valeuutisoinnille.

Ihmiset saattoivat ennen elää paljon vahvemmassa kuplassa kuin nykyään. Kodin ainoa sanomalehti saattoi olla vahvasti poliittisesti värittynyt ja televisiosta tuli vain yksi virallinen uutislähetys. Nämä vanhan ajan kuplat sijoittuivat yhteiskunnan hyväksyttyjen raamien sisällä. Vastuullinen päätoimittaja vastasi jokaisen kuplan sisällöstä, eikä niissä esiintynyt vihapuhetta tai valeuutisointia, ainakaan siinä muodossa kuin nykyään ne tunnemme.

Nykyajan sosiaalinen media toimii eri tavalla. Päätoimittajan rooli on siirtynyt algoritmeille, joiden tehtävä on tarjota jokaiselle käyttäjälle juuri häntä kiinnostavaa sisältöä. Algoritmit eivät ymmärrä sisällön yhteiskunnallista merkitystä, eivätkä välitä siitä. Kuplia voi syntyä minkä tahansa käyttäjiä kiinnostavan aiheen ympärille, olipa se "sisäsiisti" tai ei. Sosiaalinen media on siis oivallinen ympäristö vihapuheen ja valeuutisten levitykseen.

xxx

Yhteiskunnan paine sosiaalisen median yhtiöitä vastaan kovenee koko ajan. Monessa maassa viranomaiset painostavat niitä rajoittamaan vihapuheen ja valeuutisten levittämistä. Yhtiöt vastaavat ilmiantojärjestelmillä ja tekoälyyn perustuvalla analyysilla. Askel on oikeaan suuntaan, vaikka ratkaisu tuo muita ongelmia.

Sosiaalinen media on nykyään tärkein ilmaisuvapauden kanava. Alan jätit ovat kasvaneet isoiksi osittain sen takia, että ne ovat tarjonneet käyttäjille kanavan ilmaista itseään, vapaasti ja ilman sensuuria – ennen kaikkea ilman vastuullista päätoimittajaa, joka arvioi, onko mielipide poliittisesti korrekti vai ei. Tämä on tärkeä rooli yhteiskunnassa, jossa ilmaisuvapaus on perusoikeus. Yhteiskunta ei kuitenkaan aseta sosiaaliselle medialle vaatimuksia tämän tehtävän suhteen, eikä sanktioita sen laiminlyönnistä. Sen sijaan vihapuheen rajoittamisen vaatimukset tulevat sanktioiden kera. Tämä luo epäsymmetriset kannustimet: kannattaa rajoittaa puhetta mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän.

Toinen ongelma on se, että kulttuuri ja arvot vaihtelevat paljon maittain, mutta internet on globaali. Sosiaalisessa mediassa syntyy sekä kansallisia että rajat ylittäviä yhteisöjä. Tarkkojen sääntöjen asettaminen ja sopimattoman aineiston suodattaminen on haastavaa näin heterogeenisessa ympäristössä. Sosiaalisen median jätit tuntuvat sen takia soveltavan oman kotimaansa arvoja globaalisti – siis yhdysvaltalaisia arvoja länsimaissa yleisten palveluiden osalta. Esimerkki tästä ovat Facebookin sensuroimat kuvat imettävistä naisista, vaikkemme me suomalaiset ole yhtä herkkiä alastomuudelle.

Kontrollin läpinäkyvyys on kolmas haaste. Tavallinen käyttäjä ei voi tietää, mitä hänelle on jätetty näyttämättä. Hän ei voi tietää, onko järjestelmä säästänyt hänet järjettömältä sonnalta vai muokannut hänen uutisvirtaansa tarkoituksenhakuisella tavalla. Käyttäjä, jonka sisältö on estetty, huomaa sen kyllä, mutta hänellä on olemattomat mahdollisuudet saada oikaisu, jos esto oli aiheeton. Yhtiöillä kun ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta vaalia hänen ilmaisuvapauttaan. Sosiaalinen mediajärjestelmä voisi torjua sopimatonta aineistoa myös vähentämällä sen näkyvyyttä, mutta se olisi vielä salakavalampi tapa toimia. Julkaisija ei edes huomaisi, että hänen aineistonsa on tunnistettu haitalliseksi ja sen levitystä haitataan. Muut käyttäjät pystyisivät toki hakemaan ja lukemaan hänen aineistoaan nimellä, mutta harva olisi ylipäätänsä tietoinen tällaisesta julkaisijasta, jonka aineiston levitystä järjestelmä haittaisi.

xxx

Näistä syistä tulisi olla varovainen vaatimuksissa lisätä kontrollia sosiaalisen median järjestelmiin. Tällaiset kontrollivaatimukset tarkoittavat sitä, että yhdysvaltalaiset yritykset rajoittavat kommunikointiamme niiden arvoihin perustuvilla säännöillä ja ilman läpinäkyvyyttä kontrollin tavoitteista. Tämä on pelottava skenaario maailmassa, jossa sosiaalinen media on nousemassa uutisvirran vahvan kuraattorin rooliin.

Järkevä balanssi ilmaisuvapauden ja sopimattoman aineiston torjunnan välillä vaatisi yhteisen länsimaisen eettisen normiston. Sitä sovellettaisiin sosiaalisen median alustoihin riippumattoman tahon valvonnan alla. Yhtiöille pitäisi luoda tasapainoiset kannustimet olla levittämättä sopimatonta aineistoa ja olla loukkaamatta käyttäjien ilmaisuvapautta. Tällaisen tilanteen saavuttaminen vaatisi pitkän ja vaikean poliittisen prosessin. Toinen vaihtoehto on olla rajoittamatta sisältöä ja odottaa, että ihmiset oppivat kantapään kautta, että kaikkeen netissä luettuun ei kannata uskoa. Pitkä ja vaivalloinen tie sekin, mutta ehkä realistisempi?

 
Julkaistu 27.9.2019
Sivun alkuun |