Saija Sambou

Rikoskierteen katkaisu vaatii tukea ja tietoa nuoren tarpeista

Rikoksentorjunta-palstan aiheena ovat rikoksilla oireilevat ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Oikeusministeriön työryhmä on ehdottanut uutta toimintamallia nuoren tilanteeseen puuttumiseksi.

Rikoksia ja syrjäytymistä ehkäisevien palveluiden kehittämisen vaatimus tunnistettiin Sisäisen turvallisuuden strategiassa (SM 2017). Haikkolan ym. (2019) tuore tutkimus nuorten rikoksiin puuttumisen käytännöistä osoitti, että Suomessa systematisoidut mallit keskittyvät varhaiseen puuttumiseen ja ensikertalaisten puhuttamiseen. Rikosten uusijoiden ja vakavammin oireilevien nuorten rikosten uusimista ehkäiseviä ja päihteiden jättämistä tukevia menetelmiä ja palveluja ei ole kehitetty riittävästi. Rikosoikeuden ja lastensuojelun prosesseja ei myöskään soviteta yhteen nuoren edun mukaisesti ja nuoren palvelukokonaisuudelta puuttuu selkeä vastuutaho.

Erityisen tuen kohdistuttava rikoksia toistuvasti tekeviin

Vaikka nuorten tekemät rikokset ovat tällä vuosikymmenellä vähentyneet, osoittavat kyselyt, että huomattava osa nuorista syyllistyy elämänsä aikana johonkin kiellettyyn tai lainvastaiseen tekoon (Näsi 2016). Useimmille nuorille lainvastaiset teot ovat kuitenkin satunnaisia, ja ne tehdään esimerkiksi ajattelemattomuutta, näyttämisen paineesta tai jännityksen tavoittelemiseksi.

Nuorista vain harvat syyllistyvät vakaviin rikoksiin, toistuvasti ja pitkäkestoisesti (Nuorten kokonaisrikollisuus 1996–2016; Näsi 2016). Kun lainvastaiset teot alkavat kasautua ja syrjäytymisen riski kasvaa, taustalla on yleensä nuoren ongelmallinen elämäntilanne laajemminkin. Riski kasvaa edelleen, kun nuori putoaa koulusta ja kuvaan tulevat päihteet. Toistuva rikosten tekeminen on monella tavalla yhteydessä kasautuviin ongelmiin. Ristikari ym. (2016, 2018) osoittivat, että lastensuojelun toimenpiteenä kodin ulkopuolelle sijoitetut tai sijaishuollossa olleet nuoret ovat muita ryhmiä taipuvaisempia rikollisuuteen niin nuoruudessa kuin aikuisiällä.

Oikeusministeriön asettama työryhmä etsi uusia ratkaisuja ja ehdotti toimintamallia juuri niille nuorille, joille vakavat ja toistuvat rikokset kasautuvat. Ristikarin ym. (2018) tutkimuksen mukaan vuonna 1997 syntyneiden kohortissa 5,2 prosenttia tytöistä ja 19,5 prosenttia pojista oli saanut joko tuomion tai rangaistusmääräyksen 18 vuoden ikään eli vuoden 2015 loppuun mennessä. Tämän tutkimuksen pohjalta työryhmä arvioi rikoksilla oireilevia nuoria olevan noin 7000.

Kokonaisvastuu yhdelle työntekijälle ja palvelut yhdestä yksiköstä

Työryhmä ehdotti kesäkuussa raportissaan (OM 2019) rikoksilla oireilevan nuoren tilanteeseen puuttumiseksi mallia, jonka tarkoitus on välttää päällekkäinen työ ja jättää ensikertaa rikoksia tehneiden nuorten kohtaaminen Ankkuri-mallille (SM 2019). Koska Haikkolan ym. (2019) tutkimuksen mukaan nuorten palvelut ovat pirstaleisia ja puuttuminen kunnissa useiden ammattilaisten ja hallinnonalojen vastuulla, etsi työryhmä vastauksia myös tämän haasteen ratkaisemiseksi. Varsinkaan nuorelle itselle ei aina ollut selvää, keitä kaikki ympärillä pyörivät, nuorta ja perhettä eri tahoista auttamaan pyrkivät työntekijät ovat ja mikä on heidän roolinsa (OM 2015, Sambou 2015).

Toimintamalli tarttuu siis vain niiden nuorten tilanteeseen, joita on epäilty syyllisiksi useampiin ja vakavampiin rikoksiin ja joiden tilanteesta nuoren kohdanneella viranomaisella tai muulla toimijalla on herännyt erityinen huoli päihteiden käytöstä tai muusta syrjäytymisen riskistä. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15-vuotiaana, mutta rikoksilla oireilevat nuoret voivat olla myös alle 15-vuotiaita.

Ehdotetulla toimintamallilla tuetaan nuoria kohti rikoksetonta ja päihteetöntä elämää. Mallin etuna on, että nuori saa tuen ja palvelut yhdestä paikallisesta tai alueellisesta yksiköstä. Lisäksi nuoren tilanteen kokonaisvastuu kuuluu yhdelle rikoksilla oireilevan nuoren asioihin erikoistuneelle työntekijälle, jolla pitää olla osaamista rikosprosessin etenemisestä ja rikoksilla oireilevien nuorten erityisistä tarpeista. Vastuutyöntekijän täytyy hallita yhteistyö, verkostotyö ja ymmärtää jatkuvuuden tärkeys, koska hän kulkee nuoren rinnalla koko prosessin ajan, ja varmistaa nuorelle tarvittavat moniammatilliset ja poikkihallinnolliset palvelut. Yksiköstä löytyvät ainakin rikosseuraamusalan, sosiaalityön, mielenterveys- ja päihdetyön osaaminen. Muut nuoren tilannetta tukevat palvelut on kytketty malliin, sillä tukea voidaan tarvita myös peruskoulun päättämiseen, koulunkäyntiin ja mahdollisen lastensuojelun jälkihuollon järjestämiseen. Myös järjestöjen tekemä tärkeä työ mahdollistetaan paikallisilla yhteistyösopimuksilla.

Nuorelle tarpeen mukaiset palvelut ja tukea myös perheelle

Ehdotetun toimintamallin lähtökohtana on nuoren tilanteen selvittäminen ja yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen. Tilanteen arvioon ehdotetaan esimerkiksi BAROfi-menetelmää, sillä systemaattisen arvioinnin etuna on vähentää arviointiin liittyvää sattumanvaraisuutta. BAROfi-arviointi mahdollistaa sen, että kriteerit ovat dokumentoitavissa ja ehdotettu tuki pystytään perustelemaan nuorelle. Arviointityökalua kannattaisi hyödyntää jo ennen kuin syyttäjältä tulee seuraamusselvityspyyntö, jotta arviointityömenetelmä palvelisi nuoren etua oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäisevästi.

Toimintamallissa työntekijät käyttävät monipuolisia näyttöön perustuvia työmenetelmiä hyvän asiakassuhteen luomiseksi tavoitteena saada rikoksilla oireileva nuori vastaanottamaan tukea. Esimerkiksi päihteitä käyttävä tarvitsee erityistä motivointia ja tukea palveluihin sitoutumiseen. Työskentelyä tehdään nuorilähtöisesti, mutta tukea annetaan koko perheelle. Nuori voi saada myös tukihenkilön, joka toimii tukena tarvittaessa myös virka-ajan ulkopuolella. Hyvän luottamussuhteen nuoreen omaavan tukihenkilön tarve voi olla keskeinen nuoren rikoksettomaan ja päihteettömään elämään tukemisen kannalta. Järjestön tukihenkilö saattoi hakea retkahtaneita nuoria kadulta takaisin kuntoutukseen (OM 2015, Sambou 2015). Tukihenkilö voidaan järjestää yhteistyössä esimerkiksi järjestösektorin kanssa.

Mallin järjestäminen ja kustannussäästöt

Työryhmä ehdottaa järjestämislakia, jossa säädettäisiin poikkihallinnollisen viranomaismallin toimivalta, yhteistyö ja velvollisuudet. Tiedonvaihtoa koskevia sääntelyjä on ehdotettu siksi, että tiedonvaihto voidaan varmistaa silloinkin, kun nuori ja hänen vanhempansa eivät olisi antaneet tähän lupaa. Toimeenpanoa johtaisi, ohjaisi ja kehittäisi sosiaalihuoltoon liittyvien asioiden osalta sosiaali- ja terveysministeriö, rikosseuraamuksiin liittyvien asioiden osalta oikeusministeriö ja toimeenpanon osalta Rikosseuraamuslaitos. Opetus- ja kulttuuriministeriö olisi mukana koulutus- ja nuorisotyön palveluiden osalta. Toimintamallissa jokaisen viranomaisen työtä ohjaisi oman ammattikunnan taustalainsäädäntö ja eettiset ohjeet. Kokonaisvastuuta ja poikkihallinnollista yhteistyötä korostavan työotteen implementoinnin varmistamiseksi tarvitaan koulutusta ja erityisosaamista nuorten rikoksentekijöiden seuraamuksia ja tukemista tekevästä Rikosseuraamuslaitoksesta (päihde- ja elämänhallintaohjelmat ja motivoivat haastattelut).

Jatkon valmistelussa tulisi huomioida myös lastensuojelun jälkihuollon uudistamistyöryhmän ehdotukset, koska syrjäytymisen vähentäminen edellyttää uudenlaista eri sektoreiden kokonaisvaltaista ja koordinoitua yhteistyötä eri hallinnonalojen irrallisten palvelujen sijaan. Myös jälkihuollon asiakkaille on suunniteltu tavoitteellista ja räätälöityä nuorten aikuistumisen ja itsenäistymisen tukea. Mallia ehdotetaan kokeiltavaksi aluksi vähintään kolmella paikkakunnalla tai alueella, jolloin toteutusta ja vaikutuksia arvioitaisiin tutkimuksella. Työryhmä arvioi toimintamallin tuovan selviä säästöjä rikosoikeusjärjestelmälle ja yhteiskunnalle vähentämällä nuorten syrjäytymistä.

Halua jatkokehittämiseen löytyy

Oikeusministeriö lähetti kehittämistyöryhmän ehdotuksen lausuntokierrokselle. Lausuntoja saatiin yli 30 ja alustava tarkastelu osoittaa, että periaatteita kokonaisvaltaisesta nuoren ja perheen auttamiseen tähtäävästä, yhdessä yksikössä toimivasta mallista pidettiin kannatettavina. Lähes kaikki lausunnon antaneet tahot olivat kiinnostuneita osallistumaan oman roolinsa puitteissa jatkokehittämiseen ja myös halukkaita kokeilupaikkakuntia ilmoittautui. Useilla oli kiinnostusta osallistua myös oman osaamisensa jakamiseen, yhteiskehittämiseen ja seurannan suunnitteluun. Kaikki lausuneet tahot pitivät tärkeänä sitä, että toimintamallilla tavoitellaan myös alle rikosoikeudellisen vastuuikärajan olevia eli alle 15-vuotiaita nuoria. Myöskään ohjautumista malliin ei pitäisi rajoittaa, vaan sen tulisi tapahtua monikanavaisesti, sieltä käsin missä nuoren tilanne havaitaan.

Myös Rinteen hallitus on nostanut esille rikosten uusimisen ehkäisemisen. Hallitusohjelmasta ilmenee, että jo poliisin, syyttäjän ja tuomioistuinten tulisi ohjata kohtaamansa henkilöt tarvitsemiensa palveluiden piiriin, kuten talous- tai velkaneuvontaan, päihdehuoltoon tai väkivallan katkaisuohjelmiin. Myös vankila- tai yhdyskuntaseuraamusrangaistuksen saanut henkilö tulee ohjata sosiaali- ja terveyspalveluihin ja rikollisuutta ehkäiseviin kuntoutusohjelmiin.

Lokakuussa julkaistavassa lausuntoyhteenvedossa tuodaan esille tarkemmat ideat ja jatkokehittämisen tarpeet liittyen nuorten rikoksilla oirehtivien toimintamallin järjestämiseen, sen edellyttämään tietojen jakamiseen ja yhteistyön varmistamiseen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuori saa tukea rikos- ja päihdekierteen katkaisuun, sitä vähemmän syntyy inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia.


LÄHTEET:

Haikkola, Lotta, Hästbacka, Noora & Elina Pekkarinen (toim.) (2019): Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin.Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:34.

Hyvä elämä – turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 5.10.2017. Sisäministeriön julkaisuja 2017:15.

Moilanen Tanja ym: Ankkuritoiminnan käsikirja. Sisäministeriön julkaisuja 2019:16.

Nuorille miehille suunnattujen rikoksia ennaltaehkäisevien palveluiden kehittäminen -työryhmä. OM:n kriminaalipoliittinen osasto 2015.

Näsi, Matti: Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 18/2016.

Ristikari, Tiina ym.: Suomi nuorten kasvuympäristönä. 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Raportti 9/2016.

Ristikari, Tiina ym.: Suomi lasten kasvuympäristönä : Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 7/2018. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 210.

Sambou, Saija: Nuoren lainrikkojan tilanne palveluihin ohjaamisen pohjana, Haaste lehti 4/2015.

Toimintamalli rikoksilla oireileville nuorille. Kehittämistyöryhmän ehdotus, Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2019:26.


 
Julkaistu 27.9.2019
Sivun alkuun |