Haaste 3/2019

Vihapuhe 2.0

Artikkelit

Haastateltavana on arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen. Hän sanoo, että on tärkeä ymmärtää, millaista inhimillistä ja yhteiskunnallista vahinkoa vihapuhe voi aiheuttaa. Vihapuhe on tuhoisaa uhrin lisäksi koko demokraattiselle yhteiskunnalle, oikeusvaltiolle ja sananvapaudelle.

Verkkovihasta on tullut hyvin yleistä. Taustalla on sosiaalisen median nousu. Verkkoviha on sekä yksittäisille uhreille että yhteiskunnille vahingollinen ilmiö, jolla on monia negatiivisia pitkäkestoisia seurauksia. Yhteiskunnallisesti on tärkeää löytää tapoja säädellä ja ehkäistä sosiaalisen median haitallisia ilmiöitä.

Demokraattisessa oikeusvaltiossa on välttämätöntä reagoida ihmisarvoa loukkaavaan vihapuheeseen. Rangaistavaksi vihapuheeksi ei kuitenkaan tule määritellä kaikkia vihanilmauksia.

Vihapuheen sääntely on sananvapauden rajoittamista, mutta myös sananvapauden turvaamista estämällä äänekkäimpiä ja aggressiivisimpia viemästä kaikkea puhetilaa.

Poliittiset päättäjät kohtaavat vihapuhetta henkilökohtaisesti ja välillisesti huolestuttavan paljon. Vihapuheen laajuus selvisi tutkimuksesta Viha vallassa – Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttamaan pyrkivä vihapuhe.

Silloin, kun lainvastaista sisältöä on jaettu verkon kautta, arvioitavaksi tulee kirjoituksen kirjoittaneen tai tiedoston jakaneen henkilön vastuun ohella kuitenkin myös se, missä määrin rikosoikeudellinen vastuu koskee myös verkkoalustan ylläpitäjää.

Vihapuhe ja viharikokset ovat yhteiskuntaamme vaivaava ongelma monista toimista huolimatta. Oikeusministeriön koordinoimassa Against Hate -hankkeessa on kehitetty työkaluja tunnistamiseen, puuttumiseen ja ennaltaehkäisyyn sekä lisätty koordinaatiota ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken.

Maalittamisella pyritään vaikuttamaan kohteen toimintaan esimerkiksi solvaamalla, levittämällä perätöntä tai uhkailemalla tätä. Eri kyselyjen mukaan tällaista toimintaa kohdituu paljon oikeusviranomaisiin.

Väkivalta- ja uhkatilanteet ovat yleisiä kunta-alan työssä. Vuonna 2018 tehdyssä Kunta10-kyselyssä 46 % kuntatyöntekijöistä oli kokenut väkivalta- tai uhkatilanteita asiakkaiden taholta viimeisen 12 kuukauden aikana.

Artikkelissa käsitellään vartijoihin ja järjestyksenvalvojiin kohdistunutta väkivaltaa, joka on tilastotiedon perusteella varsin yleistä. Lisäksi kerrotaan uudesta tutkimuksesta, joka valaisee heidän tekemäänsä väkivaltaa.

Artikkelissa tarkastellaan uhka-arvioinnin käyttöä ja sen haasteita erityisesti radikalisoitumisprosessin kuvaamisessa. Rikostutkinnan painopiste on yhä enenevässä määrin siirtymässä rikosten selvittämisestä niiden ennalta estämiseen ja torjuntaan.

Suomessa on 8000–12 500 alaikäistä lasta, jonka vanhempi on vankilassa. Kun äiti tai isä on pitkään poissa perheen arjesta, voi tilanne olla lapselle vaikea ja pelottava. Ensi- ja turvakotien liiton Vanhempi vankilan portilla -hankkeessa on selvitetty, miten rikosseuraamusasiakkaan lapsen arki on erilaista ja mitä erityistä turvaa lapsi tarvitsee, kun hänen vanhempansa on vankilassa.

Sijaishuoltopaikasta poistutaan luvatta vuosittain yli 3000 kertaa. Erityisen pitkät sekä toistuvat luvattomat poissaolot erottuvat riskiryhmänä. Poissaoloissa näyttää tapahtuvan samankaltaista kasautumista kuin nuorisorikollisuudessa. Toistuvasti luvattomasti poistuvat lapset esimerkiksi ajautuvat muita herkemmin rikosten uhreiksi ja tekijöiksi.

Rikoksentorjunta-palstan aiheena ovat rikoksilla oireilevat ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret. Oikeusministeriön työryhmä on ehdottanut uutta toimintamallia nuoren tilanteeseen puuttumiseksi.

Kriminologia-palstalla esitellään tutkimus, jonka mukaan rikosuutisten seuraaminen sosiaalisesta mediasta ja vastamedioista lisää rikospelon kokemisen riskiä. Lisäksi uusien medioiden seuraajat kokevat herkemmin väkivallan määrän olevan kasvussa verrattuna perinteisen median käyttäjiin.

Kyberrikokset-palstalla pohditaan, millaisia keinoja sosiaalisen median palveluilla on ehkäistä vihapuhetta.

 
Julkaistu 27.9.2019
Sivun alkuun |