Markus Kaakinen

Vihaa verkossa

Verkkovihan taustalla on yksilöllisiä, yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä

Riitta Veijola / Lehtikuva


Sosiaalisessa mediassa ilmaisun vapauden ja yksityisyyden suojan välinen suhde on jännitteinen. Tästä kumpuaa moni aikamme polttavista ongelmista. Yksi ilmaisun vapauden kielteisistä seurauksista on verkkoviha, eli yksilöitä tai sosiaalisia ryhmiä loukkaava ja uhkaava verkkosisältö. Verkkovihasta on tullut globaalisti tunnistettu ongelma, jonka on pelätty uhkaavan yksilöiden ja yhteisöjen turvallisuutta ja haittaavan yhteiskuntien demokraattista toimintaa. Toisaalta kansalliset lainsäädännöt eroavat huomattavasti siinä, minkä verran ilmaisun vapauteen ollaan valmiita puuttumaan vihamielisen viestinnän vähentämiseksi. Myös sosiaalisen median palveluntarjoajat ovat olleet melko haluttomia puuttumaan vihasisältöihin alustoillaan, joskin tämä on alkanut muuttua viimeaikaisten kohujen myötä.

Sosiaalisessa mediassa vihaa on helppoa levittää

Verkkovihailmiön torjuminen on hankalaa, sillä sosiaalisen median tekniset ja psykososiaaliset lähtökohdat ovat vihalle varsin otolliset. Sosiaalisessa mediassa käyttäjät voivat viestiä laajoille verkostoille ajasta ja paikasta riippumatta. Näin vihamieliset sisällöt voivat saavuttaa nopeasti suhteettoman suuren yleisön. Esimerkiksi vuonna 2013 vain neljä prosenttia suomalaisista nuorista ja nuorista aikuisista oli loukannut tai uhannut toista käyttäjää tai sosiaalista ryhmää verkossa. Toisaalta joka kymmenes oli ollut verkkovihan kohteena ja puolet kaikista käyttäjistä oli kohdannut sitä sosiaalisessa mediassa edellisen kolmen kuukauden aikana.

Verkkoviha oli siis osa sosiaalisen median valtavirtaa jo vuonna 2013, ja sen näkyvyys on sittemmin vain kasvanut. Vuoden 2015 lopussa nuorista ja nuorista aikuisista jo kolme neljäsosaa oli kohdannut verkkovihaa, ja lukemat ovat pysytelleet korkealla myös sen jälkeen. Ilmiön näkyvyys voikin synnyttää harhakäsityksen siitä, että vihamielinen viestintä edustaisi enemmistöä sosiaalisen median käyttäjistä.

Verkkovihaa tuottavat muita todennäköisemmin miehet sekä pahoinvoivat ja impulsiiviset yksilöt. Verkkovihan taustalla näkyy siis samoja yksilötekijöitä, jotka selittävät myös perinteisempiä aggressiivisuuden muotoja. Sosiaalinen media vain tarjoaa aggressiivisuudelle uuden kanavan. Verkkovihan uhrina ovat muita useammin sosiaalisen median aktiiviset ja näkyvimmät käyttäjät. Lisäksi vihan kohteeksi joutuvat useammin ne, jotka ovat aggression uhreja myös verkon ulkopuolella.

Somen ryhmädynamiikka ja yhteiskunnalliset jännitteet ruokkivat verkkovihaa

Sosiaalinen media kokoaa tyypillisesti käyttäjiä jaettujen identiteettien ympärille. Verkkoyhteisöissä jaettu identiteetti ja ajatusmaailma vahvistuvat ja samalla erot eri yhteisöjen välillä kasvavat. Tämä ryhmädynamiikka näkyy myös verkkovihan taustalla. Verkkovihaa tuottavat ja sen kohteeksi joutuvat muita useammin verkkoyhteisöihin vahvasti sidoksissa olevat yksilöt. Vihamielisten sisältöjen tuottajat myös suosivat muita enemmän samanmielisiä verkostoja ja samastuvat vahvemmin ryhmäidentiteetteihin verkkovuorovaikutustilanteissa. Sen sijaan käyttäjät, joilla on vahvat sidokset verkon ulkopuolisiin yhteisöihin, ovat muita harvemmin verkkovihan tuottajia ja sen kohteita. Tämä tukee näkemystä siitä, että sosiaalinen media on tuottanut uudenlaista ja muista yhteisöistä poikkeavaa ryhmädynamiikkaa.

Verkkovihassa tulevat näkyviksi myös ajankohtaiset yhteiskunnalliset jännitteet. Tämä näkyy suomalaisen verkkoviha muutoksessa vuoden 2015 seurauksena. Vuotta 2015 leimasivat pitkittyneen taloudellisen taantuman ja niin sanotun turvapaikanhakijakriisin aiheuttama yhteiskunnallinen kuohunta sekä vuoden aikana tapahtuneet terrori-iskut Euroopassa ja muualla maailmassa. Nämä teemat näkyvät myös tuon vuoden aikana lisääntyneessä verkkovihassa. Erityisesti etnisyyteen tai kansallisuuteen, uskonnolliseen vakaumukseen, poliittisiin mielipiteisiin ja terrorismiin liittyvä viha lisääntyi voimakkaasti. Sen sijaan samanlaista kasvua ei nähty muihin ominaisuuksiin kuten sukupuoleen tai ulkonäköön liittyvässä vihassa.

Verkkovihaan puuttuminen vaatii moninäkökulmaisuutta

Verkkoviha on moninainen ilmiö, ja näin ollen myös siihen puuttuminen vaatii moninäkökulmaista tarkastelua. Verkkoviha selittyy osin impulsiivisuuteen taipuvaisten nuorten miesten pahoinvoinnilla. Lisäksi verkkovihan tuottajilla on tyypillisesti heikot sosiaaliset suhteet verkon ulkopuolella. Tästä näkökulmasta verkkovihaan voidaan vaikuttaa samalla sosiaalipolitiikalla, jolla ehkäistään laajemmin sosiaalista syrjäytymistä ja eriarvoisuutta.

Toisaalta verkkovihan taustalla ovat myös sosiaaliselle medialle tyypilliset ryhmäilmiöt. Verkkovihan tuottajilla on muita tiiviimmät suhteet verkkoyhteisöihin, he suosivat muita enemmän samanmielisiä verkostoja ja samastuvat vahvemmin verkkoryhmiin. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka sosiaalisen median yhteisödynamiikka kytkeytyy verkkovihaan, eivät verkkoyhteisöt itsessään ole ongelma. Verkkoyhteisöt ovat yhä tärkeämpiä samastumisen, yhteenkuulumisen tunteen ja sosiaalisen tuen lähteitä. Ja niiden merkitys korostuu, jos yksilöllä ei ole mielekkäitä sosiaalisia suhteita verkon ulkopuolella. Sosiaalisen median yhteisöjen kauhistelun sijaan keskeistä on se, miten sosiaalista monimuotoisuutta saataisiin jatkossa tuettua sosiaalisessa mediassa.

Verkkoviha ei rajoitu sosiaaliseen mediaan, vaan se on yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan. Ajankohtaiset yhteiskunnalliset jännitteet siirtyvät sosiaaliseen mediaan ja verkkovihaan, mutta polarisaatio sosiaalisessa mediassa voi myös luoda yhteiskuntaan uusia jännitteitä. Tästä esimerkki on vaikkapa sosiaalisen median turvapaikkapoliittinen keskustelu. Siinä luodaan terminologiaa ja identiteettejä, jotka ovat siirtyneet määrittämään todellisuutta myös internetin ulkopuolella. Tästä näkökulmasta yhteiskunnallisten jännitteiden ennaltaehkäisy on myös verkkovihan ehkäisemistä.

Kirjoittaja on YTT ja yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa.

 
Julkaistu 28.9.2018
Sivun alkuun |