Saija Sambou

Sähköiset hyvinvointikertomukset rikoksenehkäisyn välineenä

Rikoksentorjunta-palstan aiheena on kuntien rikoksenehkäisytyön kehittäminen.

Kuntalaisten hyvinvoinnista huolehtiminen on kunnan perustehtävä (Kuntalaki 2015/410). Turvallisuus ja turvallisuuden tunne ovat keskeisiä asukkaiden hyvinvoinnille, ja niitä voidaan parantaa useilla rikoksentorjunnan keinoilla. Rikoksentorjunta ja turvallisuussuunnittelu eivät kuitenkaan ole lakisääteistä toimintaa, vaikka niillä on tärkeä rooli kuntalaisen arjessa. "Turvallisesti yhdessä" -kansallisen rikoksentorjuntaohjelman (2016) yhtenä tavoitteena on kytkeä rikoksenehkäisy kunnan muihin suunnitelmiin ja strategioihin ja parantaa yhteistyötä viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten kanssa.

Kunnille vuonna 2017 tehdyn kyselyn mukaan erikokoisissa kunnissa rikoksentorjuntaa ja siihen liittyvää yhteistyötä tehdään hyvin vaihtelevilla tavoilla. Kehittämistarpeetkin ovat erilaisia (Sambou & Piispa 2017). Kuvio 1 osoittaa, että osa kunnista laati oman turvallisuussuunnitelman ja osa hyödynsi sähköistä hyvinvointikertomusta. Lähes kolmannes kunnista toteutti rikoksenehkäisyä muulla tavoin tai vastaaja ei tiennyt, miten. Pienissä kunnissa rikosten ehkäisy ja turvallisuuden suunnittelu oli yleisemmin sisällytetty osaksi hyvinvointisuunnittelua tai sähköistä hyvinvointikertomusta; isoissa kunnissa se oli osa paikallista turvallisuussuunnittelua.

Kuvio 1. Miten rikosten ehkäisyä toteutetaan kunnassasi tällä hetkellä, %.


Hyvinvointikertomus on tärkeä osa kunnan strategisen toiminnan ja talouden suunnittelua, johtamista ja arviointia. Se on lakisääteinen, valmistellaan valtuustokausittain ja täsmentää kuntastrategian hyvinvoinnin edistämisen näkökulmia. Siksi myös rikoksentorjunnan tulisi näkyä kuntien strategisessa suunnittelussa ja hyvinvointi- ja turvallisuustyössä. Sähköisen hyvinvointikertomuksen hyödyntäminen turvallisuussuunnittelussa ja rikoksentorjunnassa sisältyy sekä rikoksentorjuntaohjelman (2016) että sisäisen turvallisuuden strategian (2017) tavoitteisiin. Sähköisen hyvinvointikertomuksen hyöty on siinä, että se tarjoaa valmiita indikaattoreita. Suomen Kuntaliitto vastaa työvälineen kehittämisestä.

Rikoksentorjunta sähköisissä hyvinvointikertomuksissa

Rikoksentorjuntaohjelmaan liittyy selvitys siitä, miten kunnat käyttivät sähköisen alustan valmiiksi tarjoamia rikoksentorjuntaan ja turvallisuuteen liittyviä indikaattoreita valtuustokaudella 2013–2016. Janina Arkon (2018) opinnäytetyön aineisto kerättiin Kuntaliiton ylläpitämältä hyvinvointikertomus.fi-sivustolta ja rajattiin laajoihin hyvinvointikertomuksiin (151 kpl). Sähköisestä hyvinvointikertomusten alustasta löytyi 105 rikoksentorjuntaan suoraan tai epäsuorasti liittyvää indikaattoria. Ne luokiteltiin aihe-alueiden perusteella seuraavasti: lapset ja nuoret, työikäiset, seniorit, rikollisuus, lastensuojelu, päihteet, asunnottomat ja turvallisuus.

Kuvio 2 osoittaa, että lapsia ja nuoria koskevia indikaattoreita oli käytetty kaikkein eniten: 64 prosentissa aineiston sähköisistä hyvinvointikertomuksista. Lasten ja nuorten indikaattorit painottuivat syrjäytymiseen, päihteisiin, koulukiusaamiseen sekä nuorten kokemaan vanhemmuuden puutteeseen. Monet niistä olivat kouluterveyskyselystä. Nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa käsiteltiin sähköisissä kertomuksissa harvoin.

Kuvio 2. Rikoksentorjuntaan liittyvien aihealueiden käsittely kunnissa (N=151).


Vaikka lasten ja nuorten kategorian indikaattorit olivat suosittuja, lastensuojelukategorian indikaattoreita oli käytetty vain 38 prosentissa kertomuksista. Kategorian suosituimpia olivat kodin ulkopuolelle sijoitukset, avotukitoimien piirissä olevat ja kasvatus- ja perheneuvonnan asiakkuudet.

Työikäisten kategorian indikaattoreita oli käytetty hieman yli puolessa (56 %) aineiston sähköisistä hyvinvointikertomuksista, ja ne painottuivat vahvasti syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmiin. Päihdekategorian indikaattoreita oli saatavilla runsaasti alustalla, mutta niitä oli käytetty suhteellisen vähän, vain 29 prosentissa kertomuksista. Yleisemmin indikaattoreilla kuvattiin päihdehuollon asiakkuuksia sekä alkoholin myyntiä alueella.

Rikollisuuskategorian indikaattoreita ei oltu käytetty edes puolessa (44 %) sähköisistä hyvinvointikertomuksista. Ne sisälsivät pelkästään rikollisuustasoa kuvaavia indikaattoreita, kuten poliisin tietoon tulleita henkeen ja terveyteen kohdistuneita rikoksia, huumausaine- ja omaisuusrikoksia sekä liikennerikkomuksia. Mielenkiintoista oli, että vain yhdessä kunnassa oli käytetty katuturvallisuusindeksiä kuvaamaan paikallista turvallisuustilannetta.

Turvallisuuskategorian indikaattoreita oli käytetty vain joka neljännessä (23 %) aineiston sähköisistä hyvinvointikertomuksista. Kategoria sisälsi tapaturmien ja asuinalueeseen tyytyväisten osuuksien indikaattoreita. Näistä käytettiin lähes pelkästään tapaturmia kuvaavia indikaattoreita. Ainoastaan yhdessä sähköisessä hyvinvointikertomuksessa kuvattiin asuinalueen turvallisuuteen tyytyväisten osuutta.

Arkon opinnäytetyöstä ilmenee myös, että asunnottomuutta ja senioreiden turvallisuutta kuvaavia indikaattoreita käytettiin kaikkein vähiten. Asunnottomuutta kuvaavia indikaattoreita oli kategoriassa vain kaksi ja senioreita kuvaavia viisi. Senioreiden indikaattoreita oltiin pääosin käytetty kuvaamaan yksinäiseksi itsensä tuntevien osuutta. Indikaattoreiden vähyys voi olla yksi syy siihen, miksi aiheita ei käsitelty sähköisissä hyvinvointikertomuksissa. Jatkossa ikääntyneiden turvallisuutta kuvaaviin indikaattoreihin kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä he ovat yksi haavoittuva uhriryhmä.

Koulutusta ja tietoa indikaattoreista tarvitaan

Kuntaliiton tavoitteena on ottaa sähköinen hyvinvointikertomus käyttöön kaikissa kunnissa, ja rikoksentorjuntaneuvostokin painottaa sen hyödyntämistä rikoksenehkäisyssä. Tilanne vuosilta 2013–2016 osoittaa, että rikoksentorjuntaa ja turvallisuutta koskevien indikaattoreiden hyödyntäminen on vielä melko vähäistä. Turvallisuusindikaattoreiden vähäinen käyttö saattaa selittyä myös erillisillä turvallisuussuunnitelmilla, joita tehdään erityisesti isoissa kunnissa.

Janina Arkko tarkasteli opinnäytetyössään myös sähköisen hyvinvointikertomuksen laatijatyöryhmien kokoonpanoja. Vuosina 2013–2016 hyvinvointikertomuksia tekivät usein sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Vain 11 kunnassa aineiston 151:stä oli mukana turvallisuusalan ammattilainen kuten poliisi tai riskienhallintapäällikkö. Kunnille vuonna 2017 tehdyn kyselyn mukaan hieman alle neljässä kunnassa kymmenestä oli rikosten ehkäisyä ja turvallisuutta edistäviä asioita varten oma työryhmä. Kahdeksan kymmenestä kunnasta vastasi, ettei heillä ole koordinaattoria, jolle rikosten ehkäisy kuuluu (Sambou &Piispa 2017).

Tällä hetkellä täytyy kysyä, osataanko monia ensisijaisesti hyvinvointia kuvaavia indikaattoreita hyödyntää turvallisuuden kuvaamisessa. Alkoholin käyttö ei esimerkiksi ole pelkästään terveyttä vaarantava indikaattori, vaan se ennakoi ilmiöitä, jotka liittyvät kiinteästi rikoksentorjuntaan: väkivaltaa, järjestyshäiriöitä, huostaanottoja, turvattomuutta ja pelkoa asukkaiden keskuudessa. Rikoksentorjunnassa hyödynnettävän tiedon ei pitäisi rajoittua siihen, että kuvataan poliisin tietoon tullutta rikollisuutta.

Kunnissa ja rikoksentorjuntaohjelman toimeenpanossa kannattaa siis edelleen lisätä tietoa sähköisen hyvinvointikertomuksen mahdollisuuksista rikosten ehkäisyssä. Kunnissa tilannetta helpottaisi, jos niissä olisi rikoksentorjunnan ja turvallisuustyön monialainen työryhmä, jossa vuoropuhelu turvallisuuden vaikutuksista hyvinvointiin olisi mahdollista. Parhaimmillaan sähköinen alusta parantaa monialaisten työryhmien välistä yhteistyötä.

Laurean ja rikoksentorjuntaneuvoston järjestämissä koulutuksissakin näitä aiheita voisi ottaa laajemmin esille ja lisätä myös rikoksenehkäisyä kuvaavien indikaattoreiden tunnettavuutta. Rikoksentorjuntaohjelman toimeenpano päättyy vasta vuonna 2020, joten tavoitteita sähköisen alustan kehittämisestä olisi hyvä jatkossakin edistää yhteistyössä Suomen Kuntaliiton, THL:n, poliisin ja muiden toimijoiden kanssa. Rikoksentorjuntatyössä tehtävä nykytilan ja toimintaympäristön kartoitus hyötyisi sähköisen hyvinvointikertomuksen turvallisuuteen liittyvistä indikaattoreista.

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija oikeusministeriössä.

LÄHTEET:

Arkko Janina (2018): Rikoksentorjunta kuntien sähköisissä hyvinvointikertomuksissa. Laurea Ammattikorkeakoulu. Turvallisuusalan koulutus (AMK).

Hyvä elämä – turvallinen arki. Valtioneuvoston periaatepäätös sisäisen turvallisuuden strategiasta 5.10.2017. Sisäministeriön julkaisuja 15/2017.

Sambou, S. & Piispa, M. (2017). Paikallinen tahtotila kuntoon. Kysely rikoksentorjuntatyöstä kunnissa vuonna 2017. Oikeusministeriö. Selvityksiä ja ohjeita. 54/2017.

Turvallisesti yhdessä. Kansallinen rikoksentorjuntaohjelma . Oikeusministeriö. Selvityksiä ja ohjeita. 30/2016.

 
Julkaistu 28.9.2018
Sivun alkuun |