Minna Piispa

Rikollisryhmien monet muodot

Järjestäytynyt rikollisuus -termiä käytetään usein pohtimatta, millaisia ryhmiä, ryhmittymiä ja verkostoja termi pitää sisällään ja millaisia valtarakenteita, rikollisuutta ja rikosmarkkinoita niihin liittyy. Tässä artikkelissa termiä avataan Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston (Brå) 2016 julkaiseman raportin pohjalta. Keskeistä on kuvata ryhmien välisiä eroja, uusien jäsenten rekrytointia, sisäisten ja ulkoisten konflikteja ratkomista sekä pelon hyväksikäyttöä.

Daniel Vesterhav ja Lars Korsell (2016) luokittelevat rikolliset verkostot neljään ryhmään. Ensimmäisenä ovat sisältäpäin määritellyt ryhmät, joissa ryhmä itse määrittelee sen nimen, tunnukset ja jäsenyyden edellytykset – esimerkkinä moottoripyöräjengit. Ryhmän jäsenyys vahvistaa henkilön meriittiä rikollisten keskuudessa ja takaa jäsenen uskottavuuden. Tästä on etua uusien rikosmahdollisuuksien hankkimisessa mutta myös rikollispiirien ulkopuolella. Toinen luokka on poliisin tai tiedotusvälineiden määrittelemät ryhmät. Tällaiset ulkoisesti määritellyt ryhmät voivat olla lähiö- ja kaupunginosakohtaisia tai perustua perhe- ja sukulaisuussuhteisiin. Kolmantena ovat ei-nimetyt ryhmät, jotka myös ovat alueellisia tai rakentuvat sukulaisuussuhteiden pohjalle. Viimeisenä luokkana ovat projektipohjaiset kokoonpanot, jotka rakennetaan voittoa tavoittelevaa rikollista toimintaa varten, kuten huumeiden salakuljetusta tai laajamittaisten varkauksien tai petosten tekemistä varten. Jokaisella on oma roolinsa projektissa eivätkä kaikki toimintaan osallistuvat ole välttämättä ammattirikollisia. Järjestäytyneen rikollisuuden ryhmiä yhdistää yksi tekijä: niiden herättämä pelko.

Jäsenten hankinnassa ryhmillä eri keinot

Täysjäsenyyden saaminen moottoripyöräjengiin on pitkä prosessi ja voi kestää vuosia. Siinä on useita vaiheita ja prosessi etenee portaittain. Rekrytoinnista vastaavat pienryhmät ja ansioituneet ryhmän jäsenet. Kaikki jäsenet eivät koskaan saa täysjäsenyyttä: osa siksi että heillä ei ole tarvittavia ominaisuuksia ja osa siksi että kiinnostus jäsenyyteen laimenee pitkänä kokelasaikana. Muissa sisäisesti määritellyissä ryhmissä rekrytointi ei ole yhtä pitkä ja portaistettu prosessi kuin moottoripyöräjengeissä. Jotkut näistä ryhmistä toimivat pyramidipelin mukaisesti eli johtoportaan liikeideana on ansaita rahaa jäsenten maksuista. Jäsenet voivat joutua maksamaan aloitusmaksun jäsenyydestään, kuukausittaiset jäsenmaksut ja lopulta suuren erorahan. Lisäksi johtoporras saattaa sakottaa jäseniä erinäisistä rikkeistä. Liiketoimintajärjestelystä johtuen rekrytointiprosessi voi olla muita ryhmiä hyökkäävämpi.

Lähiöiden ja kaupunginosien rikollisryhmiin rekrytointi ei ole useinkaan aktiivista ja kohdennettua, vaan ryhmään liittyminen tapahtuu vähitellen liukumalla. Vanhemmat rikolliset toimivat roolimalleina nuorille. Riskialttiita ovat koulunsa kesken jättäneet nuoret tai nuoret, joilla ei ole tulevaisuuden näkymiä perinteisessä yhteiskunnassa. Useilla on kontakteja sosiaaliviranomaisiin. Myös ulkopuolisuuden tunne, nuoren kohtaama syrjintä sekä epävakaa ja segrekoitunut asuinalue voivat lisätä rikollisryhmien vetovoimaa. Kaikki haavoittuvilla asuinalueilla asuvat eivät kuitenkaan päädy rikollisryhmiin.

Perhe- ja sukulaisuussuhteisiin perustuviin rikollisryhmiin synnytään ja vähitellen nuoret saavat kokemusta rikollisesta toiminnasta ja asteittain enemmän vastuuta. Kynnys liittyä ryhmään on matalampi, jos perheenjäsenet tai sukulaiset ovat ryhmän jäseniä. Näihin ryhmiin voidaan rekrytoida myös perheen tai suvun ulkopuolisia henkilöitä tekemään kaikkein vaarallisimpia tehtäviä.

Sisäiset konfliktit ovat yleisiä

Järjestäytyneen rikollisuuden alaryhmät eivät useinkaan ole niin homogeenisia ja jäsenet ryhmälle uskollisia kuin ulospäin halutaan esittää. Ryhmän jäsenet voivat toimia omista intresseistään käsin ja ajaa omia etujaan. Lisäksi jäsenillä voi olla huumeiden tai alkoholin väärinkäyttöä.

Moottoripyöräjengeissä ryhmän koossapitämiseksi on selkeä hierarkia jäsenten välillä ja jäseniä sitovat yhteiset säännöt. Ryhmän sääntöjen rikkomisesta rangaistaan ja rikkomukset saattavat johtaa ryhmästä erottamiseen ja pahimmallaan jopa väkivaltaiseen kuolemaan. Ryhmän antama turvallisuuden tunne voi kääntyä turvattomuudeksi, kun jäsen rikkoo ryhmän sääntöjä.

Lähiöiden ja kaupunginosien rikollisryhmät eivät yleensä ole yhtä organisoituneita kuin moottoripyöräjengit, vaan ne toimivat pikemminkin joidenkin johtohenkilöiden ympärille rakentuneina verkostoina. Kirjattuja sääntöjä ja rangaistusperiaatteita ei yleensä ole, vaan johtajat laativat ne tapauskohtaisesti. Ryhmän johtajille on tyypillistä, että he haluavat nopeasti statusta ja kunnioitusta. Jäsenillä puolestaan voi olla päihderiippuvuutta ja lojaliteettiongelmia. Ryhmissä on yleensä paljon keskinäisiä konflikteja ja valtataistelua. Niiden rakenne on löyhä ja muuttuu helposti, kun johtajuutta haastetaan ja ryhmästä erotaan. Ryhmä voi hajota esimerkiksi johtajan vankeustuomioon.

Väkivallan käyttö ulkopuolisia kohtaan

Brån haastattelemien asiantuntijoiden mielestä rikollisryhmät taistelevat harvoin markkinaosuuksista; vain muutamia tapauksia on liitetty reviiriristiriitoihin. Sen sijaan ampumisvälikohtaukset liittyvät useimmiten yksittäisten henkilöiden keskinäisiin konflikteihin. Rikollispiireihin kuuluu paljon henkilöitä, joiden sietokyky erilaisille ristiriitatilanteille on heikko, mistä seuraa väärinymmärryksiä ja konflikteja. Ristiriidan laukaiseva tekijä voi olla vähäpätöinen, mutta asian ratkaisemisesta syntyy arvovaltakiistoja ja tarve kunnian palauttamiseen.

Raportin mukaan rikollisympäristö on Ruotsissa koventunut ja rikolliset kokevat, että tarvitsevat aseita turvallisuutensa vuoksi. Aseiden säilytys on kuitenkin tarkkaa, eikä niitä säilytetä rikollisten omissa kodeissa tai moottoripyöräjengien kerhotiloissa, vaan niitä piilotetaan tilojen ja asuntojen läheisyyteen tai aseet annetaan säilytettäviksi sellaisille tuttaville tai muille ihmisille, joilla ei ole rikosrekisteriä.

Moottoripyöräjengit toimivat kurinalaisesti eivätkä siksi käytä väkivaltaa yhtä impulsiivisesti kuin muut ryhmät, vaikka niidenkin jäsenet voivat tehdä ennalta suunnittelematonta väkivaltaa taistelun tiimellyksessä. Normaalisti väkivallan käyttöä harkitaan etukäteen ja sen seuraukset sekä omalle ryhmälle että kansainväliselle verkostolle arvioidaan tarkasti. Väkivaltaiset konfliktit voivat olla kalliita ja aiheuttaa ei-toivottua huomiota. Väkivallan käyttö ulkopuolisiin on suunniteltua ja tehtävä annetaan ihmisille, jotka ovat alemmassa hierarkiassa, esimerkiksi alaryhmissä. Uudet ryhmät ovat alttiimpia käyttämään väkivaltaa kuin vakiintuneet ryhmät. Niillä on tarve rakentaa pelottavaa imagoa ja saada kunnioitusta rikollisessa ympäristössä. Peloteuhkaa voidaan hyödyntää myös oman tai ryhmän etua ajettaessa tai viranomaisten kanssa toimittaessa. Uhkailu on yleensä hienovaraista ja sitä on raportin mukaan vaikea todistaa.

Lähiö- ja kaupunginosaryhmät ryhmät ovat spontaanimpia ja tapahtumasidonnaisempia väkivallan käytössään, koska päätöksenteko ei ole niin strukturoitua. Ampumisia ei välttämättä suunnitella, vaan yksilöiden impulsiivisuus voi johtaa välikohtauksiin. Kun kilpailija on haastettu, ei ole mahdollista peräytyä menettämättä uskottavuutta. Ruotsissa joissakin lähiöissä ryhmien väkivalta ja häiriköinti kohdistuvat alueelle hälytystehtäviin tuleviin viranomaisiin, kuten poliiseihin, palo- ja pelastushenkilökuntaan. Tämä johtuu siitä, että näissä lähiöissä rikosryhmillä on negatiivinen ja etäinen asenne viranomaisia kohtaan ja jäsenet provosoituvat helposti.

Perhe- ja sukulaisuussuhteisiin pohjautuvat ryhmät turvautuvat lähiöryhmiä helpommin törkeään väkivaltaan. Joidenkin ryhmien ydintä ympäröivät perinteiset normit. Normit edellyttävät, että epäoikeudenmukaisuuksiin ja rikkomuksiin on vastattava ryhmän kunnian ja maineen säilyttämiseksi. Pienetkin konfliktit voivat johtaa vakavaan väkivaltaan ja ampuma-aseiden käyttöön. Perhe- ja sukulaisuussuhteisiin pohjautuvissa ryhmissä voi olla virallisen yhteiskuntajärjestyksen rinnalla vaihtoehtoinen oikeusjärjestelmä, jossa joillekin ryhmän jäsenille on annettu valta käyttää oikeutta. Valta voi perustua uskontoon. Järjestelmän piirissä voidaan määrätä tuomioita, esimerkiksi sakkoja. Vaihtoehtoinen oikeusjärjestelmä yhdistettynä ryhmän omaan toiminnan rahoitusjärjestelmään vaikeuttaa viranomaisten toimia rikollisuuden kitkemiseksi.

Rikoksentorjunnan kannalta on tärkeää tunnistaa järjestäytyneen rikollisuuden erilaiset muodot ja suunnitella, mihin erityiseen ongelmaan toimet kohdennetaan.

Vesterhav, Daniel & Korsell, Lars (2016) Kriminella nätverk och grupperingar. Polisers bild av maktstrukturer och marknader. Brå rapport 2016:12.

Kirjoittaja on rikoksentorjuntaneuvoston pääsihteeri.

 
Julkaistu 28.9.2018
Sivun alkuun |