Elina Kervinen, Monika Peltola & Anniina Jokinen

Radikalisoitumisen ehkäisyä kehitetään vankiloissa

YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) on mukana kansainvälisessä FAIR-hankkeessa. Osana hanketta HEUNI on kartoittanut vankilahenkilökunnan näkemyksiä ja koulutustarpeita sekä lupaavia käytäntöjä väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen ehkäisemiseksi Suomen vankiloissa.

FAIR (Fighting Against Inmates’ Radicalisation) on Euroopan komission oikeussektorin rahoittama hanke, joka alkoi vuonna 2017. Hankkeeseen osallistuvan yhdeksän maan kokemukset väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisaation ehkäisystä vaihtelevat laajasti. Esimerkiksi Suomessa ja Hollannissa teemaan liittyvät haasteet ovat tutumpia, kun taas Portugalissa ja Sloveniassa teema on vieraampi. Hankekumppaneina on koulutusasiantuntijoita, järjestöjä ja yliopistoja.

FAIR-hankkeella on kolme päätavoitetta: ennaltaehkäistä vankien väkivaltaista radikalisoitumista, edistää irtautumista väkivaltaisista liikkeistä ja helpottaa vankien yhteiskuntaan palautumista. Hanke keskittyy erityisesti uskonnolliseen radikalisoitumiseen, mutta myös poliittiset radikalisoitumisen muodot (esim. äärioikeisto ja -vasemmistoliikkeet) huomioidaan. Suomessa hankkeen keskiössä on vankilahenkilökunnan tietoisuuden ja osaamisen lisääminen, jotta radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin merkit voidaan havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kaksivuotinen hanke lähestyy puoliväliään. Jälkimmäinen osio keskittyy koulutuksen kehittämiseen, ja siitä päävastuussa on Maltan yliopisto.

HEUNI on selvittänyt Suomen vankilahenkilökunnan tietoisuuden tasoa perehtymällä aihetta käsittelevään kirjallisuuteen sekä asiantuntijahaastattelujen ja vankilahenkilökunnalle suunnatun verkkokyselyn avulla. Kesän aikana HEUNI on keskustellut kyselyn tuloksista suomalaisten yhteistyötahojen kanssa kattavan kokonaiskuvan muodostamiseksi. Tapaamisissa on ideoitu mm. sitä, millaista koulutusta vankilatyöntekijöille voitaisiin tarjota yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen kanssa.

Radikalisoitumisen tunnistamisessa haasteita

FAIR-hankkeessa toteutettiin kysely väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemisestä ja siihen liittyvistä koulutustarpeista vankiloissa. Kysely levitettiin Rikosseuraamuslaitoksen kautta kaikkiin Suomen vankiloihin sähköpostitse ja siihen vastasi 67 vankien kanssa työskentelevää ammattilaista, pääosa vartijoita ja rikosseuraamusesimiehiä. Kyselyn tulokset eivät ole tilastollisesti edustavia, mutta ne tuovat esiin ajankohtaisia näkökulmia kentän käytännöistä. Monivalintakysymysten ja väittämien lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus perustella näkemyksiään avovastauksissa. Moni tarttui tähän mahdollisuuteen ja kysely tuotti paljon myös tekstiaineistoa.

Kyselyn perusteella on ilmeistä, että vankilahenkilökunta on motivoitunut työskentelemään radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja tarve asianmukaiselle tiedolle ja koulutukselle on suuri. Pelkät indikaattorilistat ilman koulutusta eivät ole riittäviä tunnistamisen tueksi. 41 prosenttia vastaajista ajatteli, että indikaattorit voivat itse asiassa toimia päinvastoin leimaten vankeja.

”Kaikki indikaattorit voivat aiheuttaa stigmatisoitumista, jos niitä käytetään ymmärtämättömästi ja epäammatillisesti ja tehdään ylitulkintoja.”

”Indikaattorien taustalle pitäisi löytää syy ja sitä kautta muodostaa arvio. Leimaamista tulee välttää.”

Radikalisoitumisen tunnistaminen koettiin haastavaksi, sillä usein se ei näy vangista päällepäin. Vuorovaikutuksen puutteen henkilökunnan ja vankien välillä nähtiin vaikeuttavan tunnistamista.

”Vaikka pyrimme näkemään ja kuulemaan kaiken niin silti tätä tapahtuu. Vankiyhteisössä ei aktiivisesti olla puheyhteydessä henkilökunnan kanssa.”

Lisäksi vastaajien mukaan voi tapahtua tunnistamiseen liittyvää yli- ja väärintulkintaa. Vangin radikalisoituminen voi tapahtua monin eri tavoin, ja liiallinen tunnusmerkkien tulkinta voi johtaa harhaan tai vääriin johtopäätöksiin.

”Radikalisaatio-tulkintojen tekemisessä tulisi siis olla hyvin tarkka ja niiden tulisi perustua sellaisiin faktoihin, joilla radikalisoituminen voitaisiin myös tieteellisesti osoittaa.”

Vankiloissa tarve kuntouttavalle ohjelmatoiminnalle

Suurin osa kyselyn vastaajista (81 %) kannatti radikalisoitumista ehkäisevän ohjelmatoiminnan tarjoamista vangeille. Tällä hetkellä Rikosseuraamuslaitoksella ei ole käytössä mitään erillistä teemaan liittyvää ohjelmaa. Sekä varhaista puuttumista että väkivallasta luopumista pidettiin tärkeinä kuntouttavan toiminnan elementteinä. Ajattelutaidon ja etenkin kriittisen ajattelun kehittäminen sekä uskonto- ja kulttuuritietouden vahvistaminen, suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksynnän tukeminen nähtiin tarpeellisena.

”Ajatusvääristymiä tulisi käsitellä vankeusaikana, kuten esim. väkivaltarikollisillakin tehdään.”

”Kaikki ajatustapaa kyseenalaistavat aktiviteetit ovat hyödyllisiä kaikille vangeille”

Ryhmäpaineen nähtiin vaikuttavan radikalisoitumisen syntyyn, minkä vuoksi juuri ajattelutapoja muokkaava toiminta olisi hyödyllistä.

”Vangit voivat olla hyvinkin alttiita muiden vankien näkemyksille, mielipiteille, ideologioille ym. Myös radikalisoitumisen osalta tilanne voi olla tämä.”

Osallistuminen kuntouttavaan toimintaan tulisi kuitenkin vastaajien mukaan olla vapaaehtoista. Pakko tai painostus ei useinkaan johda myönteiseen lopputulokseen vaan muutos edellyttää omaa motivaatiota.

”Yleensä täytyy olla oma tahto, jos halutaan jonkun muuttavan ajattelutapaansa.”

”Pakko herättää tyypillisesti vastustusta, joka vahvistaa aiempaa positiota.”

Kyselyn mukaan kannustaminen ja vangin motivaation tukeminen ovat edellytys kuntoutuksen onnistumiselle. Vankilassa oloaika tulisi nähdä mahdollisuutena vaikuttaa vankien asenteisiin ja ennaltaehkäistä radikaalia ajattelua yhtä lailla kuin mitä tahansa muuta haitallista käyttäytymistä.

Lupaavia käytäntöjä kartoitettu

Suomessa tehdään tällä hetkellä aktiivisesti töitä väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi. Tätä toimintaa kartoitettiin FAIR-hankkeessa verkkokyselyn lisäksi asiantuntijahaastatteluilla ja ryhmäkeskusteluin keväällä ja kesällä 2018. Haastatteluissa keskityttiin syventämään kyselyn teemoja keräämällä lupaavia käytäntöjä ja asiantuntijoiden näkemyksiä erityisesti kuntouttavasta ohjelmatoiminnasta ja koulutustarpeista.

Suomen kartoituksessa tunnistettiin kolme lupaavaa käytäntöä: Vantaan vankilassa toteutettu Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen projekti väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen tunnistamiseksi, Vuolle Setlementin Radinet-toiminta ja HelsinkiMission Aggredi-työ. Ne tarjoavat palveluja myös vankiloiden ulkopuolella. Moniammatillinen yhteistyö on näiden hankkeiden myötä lisääntynyt, mutta ohjelmien todellista vaikutusta ei juuri ole arvioitu.

Vaikka irtautumiskäytäntöjen kehittäminen Suomessa on melko alussa, aihetta pidetään enenevässä määrin tärkeänä. Toimintamallien ja hankkeiden kehittämisen myötä riskitekijöitä ja -indikaattoreita tunnistetaan paremmin, mikä mahdollistaa tehokkaan varhaisen puuttumisen. Onnistunutta exit-työskentelyä mittaamaan ei ole vielä kehitetty luotettavia mittareita; monen hankkeen kohdalla kehitystyö on kuitenkin käynnissä. Myös irtautujan oma motivaatio on merkittävä onnistumiseen vaikuttava tekijä. Haasteena niin vankilassa kuin sen ulkopuolisessa työskentelyssäkin on usein kielimuuri, joka vaikeuttaa huomattavasti sujuvaa työskentelyä.

Koulutusta ja yhteistyötä tarvitaan

FAIR-hankkeen selvityksen mukaan Suomessa vankilahenkilökunta tarvitsee lisää tietoa ja käytännön taitoja väkivaltaisen ekstremismin kohtaamiseen. Aikainen tunnistaminen ja mahdolliseen radikalisoitumiseen puuttuminen ovat avainasemassa tehokkaan exit-työskentelyn varmistamiseksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa vangin riskit radikalisoitua tunnistetaan ja dynaamisen vankilaturvallisuuden periaatteita voidaan soveltaa, sen parempia tuloksia voidaan odottaa. Lisäksi tulisi edelleen vahvistaa moniammatillista yhteistyötä, joka vaikuttaa FAIR-hankkeen tulosten perusteella lupaavalta. Yhteistyötä tulisi kehittää paitsi vankiloissa, mutta myös palveluita tarjoavien järjestöjen ja vankiloiden välillä.

FAIR-hankkeen verkkosivut ovat osoitteessa http://fair-project.eu/en/

Elina Kervinen on tutkija ja Anniina Jokinen erikoissuunnittelija HEUNIssa. Monika Peltola on psykologian kandidaatti, joka työskenteli korkeakouluharjoittelijana HEUNIssa keväällä 2018.

 
Julkaistu 28.9.2018
Sivun alkuun |