Sonja Tanttari

Tukholman kriminologian symposiumin satoa

Kriminologisen tutkimuksen ja keskustelun vuosittaisen tapahtuma Tukholman kriminologian symposiumi järjestettiin kesäkuussa. Tämän vuoden pääteemana oli väkivallan varhaiset syyt ja väkivallan ehkäisy, mutta tapahtumassa kuultiin laajasti rikollisuuteen ja turvallisuuteen liittyviä puheenvuoroja ympäri maailmaa. Symposiumi on järjestetty vuodesta 2006 ja sen järjestelyistä vastaa Ruotsin rikoksentorjuntaneuvosto Brå.

Kriminologian palkinto 2017 ihmisen kehityksen tutkijalle

Tukholman kriminologian palkinto myönnetään vuosittain kriminologisen tutkimuksen vaikuttajalle, joka on työllään vaikuttanut rikollisuuden vähentämiseen ja tuonut tietoa ammattilaisten käyttöön. Symposiumin yhteydessä jaettavan palkinnon sai tänä vuonna kanadalainen professori Richard E. Tremblay. Psykiatrian, psykologian ja pediatrian saralla ansioitunut Tremblay on tutkinut erityisesti lasten kehitystä ja sen rinnalla mm. aggressiota ja väkivallan purkautumista. Palkinnon voittanutta Tremblayta kiiteltiin eri tieteenalojen teorioiden yhdistämisestä rikollisuutta vähentävien keinojen löytämiseksi.

Luennossaan Tremblay käsitteli aggressiota: se on ihmiselle tyypillinen, normaali tapa ilmaista tunteita ja keskeinen osa yhteiskuntaamme. Aggressiivinen käytös on opittua ja malleja siihen omaksutaan esimerkiksi perheenjäseniltä tai televisiosta. Lapset harjoittelevat aggression ilmaisemista, ja he monesti kokeilevat rajojaan aggression ilmaisemisessa. Joillakin aikuisilla aggressio voi purkautua toistuvana väkivaltana. Sekä ympäristö että geenit vaikuttavat aggression ilmaisuun: geenit voivat lisätä aggressiivisuutta, mutta geenien aktivoituminen edellyttää ympäristön suotuisaa vaikutusta.

Vanhempien käytös voi vaikuttaa lapsen geeneihin ja aggression purkautumiseen. Tremblayn mukaan olisi hyvin tärkeää muistaa tukea rikoksentekijöiden lapsia ja perheitä, eikä suinkaan satsata kaikkia resursseja rikoksentekijän käytöksen muuttamiseen. Tremblay huomautti, että jossain määrin väkivaltaa lisää se, että ihmisillä on tapana hakeutua kaltaistensa seuraan: esimerkiksi kaksi mielenterveysongelmista kärsivää tai väkivaltaa käyttävää henkilöä päätyvät muita todennäköisemmin elämään yhdessä. Eräät tekijät, kuten köyhyys, masennus ja päihteidenkäyttö, voivat olla varhaisia jatkuvan fyysisen aggression eli väkivallan ennusmerkkejä. Toisaalta monet tekijät, kuten perhe ja työ, suojaavat yksilöitä rikoksiin syyllistymiseltä.

Kyberkiusaaminen ja -häirintä

Kyberkiusaamista ja internetin häirintää käsittelevässä työpajassa puhuttiin ilmiöistä erityisesti nuorten näkökulmasta. Anna Constanza Baldry Italiasta esitteli tutkimustietoa nettikiusaamisesta ja sen uhriksi joutumisesta. Kiusaaminen netissä ja sen ulkopuolella vaikuttavat jossain määrin noudattavan samoja kaavoja, mutta molemmissa ilmiöissä ei välttämättä ole samoja uhreja ja tekijöitä. Riskitekijöitä nettikiusaamisen uhriksi joutumiselle ovat esimerkiksi nuoren nettiriippuvuus ja ns. tavallisen koulukiusaamisen kohteeksi joutuminen aiemmin.

Alankomaiden turvallisuus- ja oikeusministeriön edustaja Josja Rokven kertoi, että maassa nuorisorikollisuus on vähentynyt selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta määrä käsittää vain ns. perinteisen rikollisuuden. 12−17-vuotiaiden kyberkiusaamista kartoittaneen tutkimuksen perusteella on arvioitu, että kyberrikoksiin syyllistyvät nuoret ovat Alankomaissa uusi tekijäryhmä, joka poikkeaa aiemmin tunnistetusta nuorisorikollisten ryhmästä. Suurin riski syyllistyä rikoksiin ylipäänsä on niillä, jotka tekevät rikoksia sekä netissä että sen ulkopuolella. Ainoastaan netin ulkopuolella rikoksiin syyllistyneillä nuorilla on suurempi riski syyllistyä rikoksiin kuin pelkästään netissä toimivilla tekijöillä.

Tutkijat Gulsah Bostanci Bozbayindir ja Yildiz Sekban Turkista arvioivat ilmiötä myös kriminalisoinnin näkökulmasta. He toivat esiin, että kyberkiusaaminen ei ole tänä päivänä vain nuorten keskinäinen ilmiö: myös esimerkiksi opettajat joutuvat sen kohteeksi. Kyberhäirinnän erityispiirteenä on, että sen uhri ei ole turvassa mihinkään aikaan tai missään paikassa, vaan häirintä seuraa uhria laitteiden mukana kotiin. Tutkijat arvelivat, että kyberkiusaamisen tai -häirinnän kriminalisoinnilla voi olla varoittava vaikutus, mutta aiheesta kaivataan empiiristä tutkimusta.

Muuttoliike ja rikokset

Muuttoliikettä, rikollisuutta ja karkotuksia käsittelevässä sessiossa kuultiin ensimmäiseksi maahanmuuttajien tekemistä rikoksista Norjassa. Synøve Andersen Norjan Tilastokeskuksesta kertoi, että yleisesti ottaen maahanmuuttajat ovat rikostilastoissa yliedustettuina, mutta syyt tähän ovat hyvin moninaisia. Eri maahanmuuttajaryhmien ja eri lähtömaista tulleiden rikosmäärissä on eroja. Norjassa on tarkasteltu myös maahanmuuton syyn yhteyttä rikoksiin syyllistymiseen: esimerkiksi työ- ja perhesyistä muuttavilla ei ole erityistä riskiä syyllistyä rikoksiin. Tilastokeskuksen aineistossa ei vielä näkynyt tuoreimman muuttoliikkeen ja turvapaikanhakijoiden määrän vaikutusta.

Tutkijat Laura Treskow ja Dominick Kudlacek esittelivät tutkimusta Saksaan tulleiden turvapaikanhakijoiden uhrikokemuksista. Saksaan on tullut viime vuosina suuri määrä turvapaikanhakijoita, joista suuri osa on nuoria miehiä. Maahantulijoilla on monentyyppisiä uhrikokemuksia matkalta kohti Eurooppaa. Uhrikokemusten laatu vaihteli lähtömaiden mukaan: esimerkiksi Pohjois-Afrikasta tulleet olivat usein matkansa varrella joutuneet varkauksien ja petosten uhreiksi, Afganistanista lähteneissä taas oli eniten seksuaalirikoksia kohdanneita. Myös traumaattisia kokemuksia oli tilastoitu: yleisimpiä näistä kokemuksista olivat kaikilla turvapaikanhakijoilla väkivallan kokeminen tai sivustaseuraaminen, ruumiiden näkeminen ja väkivallan tai kidutuksen kokeminen.

Professori Martin Killias Sveitsistä esitteli tutkimusta uskonnon, maahanmuuton ja nuorisorikollisuuden yhteyksistä. Sveitsissä maahanmuuttajataustainen väestö on kasvussa ja eri uskontoja on Sveitsissä paljon. Tutkimuksessa on verrattu Sveitsissä asuvia nuoria, joiden perhetausta on entisestä Jugoslaviasta sekä syntyperäisiin sveitsiläisnuoriin että niihin nuoriin, jotka asuvat perheineen edelleen entisen Jugoslavian maissa. Tutkijat havaitsivat, että sekä syntyperäiset sveitsiläisnuoret että juurilleen entisen Jugoslavian maihin jääneet nuoret syyllistyvät rikoksiin harvemmin kuin jugoslavialaistaustaiset. Uskonnolla on vaikutusta: tutkimuksen mukaan musliminuoret syyllistyvät harvoin rikoksiin entisen Jugoslavian maissa, mutta Sveitsissä he tekevät useammin rikoksia kuin muihin uskontoihin kuuluvat nuoret.

Tapahtuman esityksiä saatavilla osoitteessa www.criminologysymposium.com.

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |