Henrik Linderborg

Teatteri valmentaa vankeja vapauteen ja rikoksettomuuteen

Porttiteatteri samoin kuin muutkin vankiteatteriprojektit ovat osoittaneet, että taidepohjaisella kuntoutuksella on tarvetta myös Suomessa.

Katri Vilenius

Kuva on Helsingissä toimivan Porttiteatterin harjoituksista keväältä 2017.


Vankiteatterin rooli vankien kuntoutustoiminnassa on jo vakiintunut. Erityisesti Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat olleet suunnan näyttäjiä siinä, miten teatteria voidaan hyödyntää ammatillisesti rikosseuraamusasiakkaiden kuntouttamisessa ja kiinnittämisessä yhteiskuntaan. Ensimmäinen vankiteatterikokeilu käynnistyi San Quentinin vankilassa Kaliforniassa jo vuonna 1957. Samuel Becketin teokseen Huomenna hän tulee (Waiting for Godot) pohjautuva näytelmä esitettiin 1400 vangille. Vankiteatteritoiminta ryhtyi laajentumaan hyvin nopeasti. Nykyään Yhdysvalloissa ja Britanniassa toimii suuri määrä ammattilaisryhmien perustamia ja vetämiä teatteriryhmiä. Myös muissa maissa vankiteatteritoiminta on vilkasta. Esimerkiksi Italiassa toimii tällä hetkellä yli sata vankiteatteria. Italia onkin Euroopan johtava maa vankiteatterin kuntouttavassa käytössä. (Landy & Montgomery 2012)

Vankiteatterin toiminta tapahtuu yleensä ammattilaisten vetämissä työpajoissa, joissa työskentely on tasa-arvoista ja epämuodollista. Osallistujia rohkaistaan ja tuetaan työskentelemään terapeuttisista yhteisöistä tutuilla menetelmillä.

Vankiteatteriin liitetään monia sellaisia hyötyvaikutuksia, joita vankiloiden normaaleissa kuntoutustoiminnoissa ei uskota saavutettavan. Vangit voivat teatterissa suunnitella ja toteuttaa ammattilaisten ohjaamina omaan elämäänsä pohjautuvia näytelmiä. Näytelmien tekeminen yhdessä kohtalotovereiden kanssa opettaa vangeille yhteistyötaitoja, joustavuutta ja muiden huomioimista. Vankien sosiaaliset taidot lisääntyvät heidän saadessaan vastuuta teatteriprojektien läpiviemisestä. Näytelmien tekeminen kehittää myös vankien kielellisiä ja kirjallisia taitoja sekä opettaa heille samalla pitkäjänteisyyttä, itsekuria ja kärsivällisyyttä, mikä ei kaikille vangeille ole helppoa. (Brewster 2014)

Monissa maissa teatteria käytetään myös pedagogisessa tarkoituksessa kirjallisen esittämisen vahvistamiseksi. Teatterissa vangit voivat myös puhua turvallisesti ja ohjatusti traumaattisista kokemuksistaan sekä lainvastaiseen elämäntapaan liittyvistä tuntemuksistaan. Samalla he oppivat hallitsemaan kielteisiä tunteitaan ja reaktioitaan. Lisäksi he voivat yhdessä kehittää uusia toimintamalleja lainvastaisesta elämästä irtaantumiseksi ja pukea ne näytelmän kielelle. He voivat rakentaa itselleen uusia myönteisempiä luonteenpirteitä ja rooleja. Tämä vaikuttaa tutkimusten mukaan siihen, että vangit ovat valmiimpia omaksumaan myönteisiä rooleja myös oikeassa elämässä sen sijaan, että jatkaisivat vanhan toimintamallinsa mukaisesti. (Brewster 2014)

Myös vankiloiden yleinen ilmapiiri paranee sen myönteisen vaikutuksen kautta, joka teatterilla on vankien sosiaaliseen ja emotionaaliseen kontrolliin. Lisäksi teatterin uskotaan lisäävän suuren tavallisten kansalaisten tietoutta vankien ongelmista sekä siitä, miten vaikeata vankilasta vapautuneiden on hyvästä tahdostaan huolimatta kiinnittyä tavanomaiseen elämäntavan rooleihin ja identiteettiin. (Brewster 2014)

Suomessa vankiteatteria työpajoissa

Kiinnostus vankiteatteria kohtaan on herännyt myös Suomessa 2000-luvun puolella. Ensimmäiset teatterikokeilut käynnistyivät Vanajan vankilassa vuonna 2008. Vuonna 2014 käynnistyi Vapauden kauhuksi nimetty projekti, jossa teatteri- ja taidealan ammattilaiset vetivät neljää työpajaa vapautuvien vankien kuntoutusyhteisöissä Helsingin Diakonia-opistossa, Kylmäkosken vankilassa, Kriminaalihuollon tukisäätiön (Krits) vertaistuki Rediksessä ja Sillanpirtin pienyhteisössä. Nimi Vapauden kauhu viittaa niihin pelon ja epävarmuuden tuntemuksiin, joita jokaisella vangilla on vapautumisestaan: Miten tulen selviytymään vapaudessa? Miten minun suhtaudutaan? Kuinka perheen jäseneni ja muut läheiset ottavat minut vastaan? Kuinka voin pysyä erossa päihteistä ja siihen liittyvästä elämäntavasta ja miten löytäisin lainvastaiselle elämäntavalle vaihtoehtoisen roolin ja toimijaidentiteetin.

Työpajoissa näitä vapautumisen haasteita ryhdyttiin työstämään teatterin keinoin yhdistämällä teatteri- ja taideammattilaisten sekä ”kokemusasiantuntijoiden” yhteinen osaaminen niin, että vankilasta vapautuvien ihmisten tarinat saataisiin julki mahdollisimman todentuntuisesti ja ammattimaisesti. Työpajojen harjoiteltiin itsensä ilmaisua, visualisointia sekä improvisaatiota ja tarinankerrontaa. Musiikilla ja keskustelulla oli työpajoissa suuri osuus.

Työpajojen työskentelyn tuloksena syntynyt Vapauden kauhu -näytelmä sai ensi-iltansa marraskuussa 2015 modernin taiteen museo Kiasmassa. Näytelmästä tuli menestys ja sitä esitettiin tämän jälkeen useita kertoja eri yleisötilaisuuksissa. Porttiteatterissa on tuotettu myös Paavo Haavikon tekstiin pohjautuva Kullervo, jossa käsitellään usealle vangille tärkeätä aihetta vihan tunteista. Kullervo sai ensiesityksensä Kansallisteatterin lavaklubilla Porttiteatteri-festivaaleilla toukokuussa 2016. Tästäkin esityksestä tuli menestys ja festivaaleja on tarkoitus jatkaa vuosittain.

Vapauden kauhu -projektin puitteissa perustettiin Porttiteatteri vuonna 2015 turvaamaan vankiteatteritoiminnan jatkumisen. Porttiteatterista muodostettiin rekisteröity yhdisty vuonna 2016.

Porttiteatteri osoittanut tarpeellisuutensa

Porttiteatteri samoin kuin muutkin vankiteatteriprojektit ovat osoittaneet, että taidepohjaisella kuntoutuksella on tarvetta myös Suomessa. Kuten muissakin maissa teatteriin osallistuminen on antanut vangeille mahdollisuuden pohtia aikaisemmalle elämänkululle vaihtoehtoisia malleja, jotka kantavat myös vapautumisen jälkeen. Vapauden kauhu -projektiin osallistuneet vangit ovatkin kertoneet, kuinka teatteri on auttanut heitä käsittelemään erilaisia vapauteen liittyviä ahdistuksen ja pelon tunteita kuten retkahtamista päihteisiin ja rikoksiin tai sitä, miten hajonneet perhesuhteet voidaan rakentaa uudestaan. Se on myös vahvistanut monen osallistujan pyrkimystä irtaantua lainvastaisesta elämäntavasta ja löytää sellaisia toimintamalleja, jotka mahdollistavat elämisen vapaudessa rikoksiin syyllistymättä.

Vankiteatterin vahvuus on myös siinä, että se toimii foorumina, jossa vangit tuntevat itsensä hyväksytyiksi sellaisena kuin he ovat, vailla heihin lyötyjä leimoja ja toiseuden tunnetta. Vankiteatterissa ei myöskään ole samankaltaisia hierarkkisia raja-aitoja ja rooleja, jotka ovat tavalla tai toisella sisäänrakennettuina vankiloiden muuhun kuntoutustoimintaan. Teatterissa vangit ovat tasavertaisessa asemassa siinä mielessä, että he pääsevät itse osallistumaan käsikirjoitusten tekoon omien elämänkokemustensa ja kulttuurinsa pohjalta. Tämä on päinvastaista niille usein kielteisille kokemuksille, joita useilla vangeista on esimerkiksi koulusta ja muista institutionaalisen sopeuttamisen muodoista. Näissä vangit ovat usein tunteneet itsensä epäonnistuneiksi ja ei-toivotuiksi toisiksi.

Vankiteatteri on Suomessa muihin maihin verrattuna vielä melko marginaalisessa asemassa. Vankiteatterin samoin kuin muidenkaan taiteen muotojen merkitystä vankiloiden kuntouttavassa toiminnassa ei ole myös mietitty tarpeeksi. Tutkimuksen mukaan vankiteatterilla on vaikutuksia uusintarikollisuuteen. Jo lyhytkin osallistuminen vankiteatteriin näkyy emotionaalisen kontrollin muutoksissa ja sitä kautta sosiaalisen pätevyyden lisääntymisenä ja joustavuutena uusille toiminta- ja ajattelumalleille. Tämä vaikuttaa siihen, että vangit ovat valmiita omaksumaan uusia myönteisempiä rooleja myös oikeassa elämässä eivätkä pitäydy niin jäykästi totutussa toimintamallissa. (Linderborg 2016)

Suomessa pitäisikin selvittää tarkemmin, miten vankiteatteriin sisältyvää potentiaalia voitaisiin hyödyntää tehokkaammin uusintarikollisuuden vähentämisessä. Samalla tulisi pohtia sitä, miten teatterin luonne nimenomaan taiteen keinoin vaikuttavana kuntoutustoimintana voidaan säilyttää. Kokemukset muista maista ovat osoittaneet tämän olevan haastavaa. Esimerkiksi Britanniassa on esitetty vaatimuksia sen suhteen, että teatteria ja muuta taidekuntoutusta on arvioitava yleisten tehokkuus- ja vaikuttavuuskriteerien mukaisesti. Tämän on pelätty johtavan teatterin välineellistymiseen ja latistumiseen yhdeksi vaikuttavuusohjelmaksi muiden joukossa. Teatterin voima on kuitenkin luovuudessa ja siinä, että sallii osallistujille mahdollisuuden on toimijuuden korostumiseen ja löytämiseen.

Kirjoittaja on erityisasiantuntija Rikosseuraamuslaitoksessa ja Porttiteatterin johtoryhmän jäsen.

Lähteet:

Brewster, Larry. The Impact of Prison Arts Programs on Inmate Attitudes and Behavior: A Quantitative Evaluation. Justice Policy Journals 11 (2)/2014.

Landy, Robert & Montgomery, David T. Theatre for Change. Education, Social Action and Theory. Palgrave McMillan 2012.

Linderborg, Henrik. Vankilateatteri rikoksettoman toimijaidentiteetin muodostamisessa. Artikkeli teoksessa Lehtonen, Jussi & Mykkänen, Pirje (toim.) Vapauden kauhu. Kirjoituksia vankilasta vapautuvien teatterista. Kansallisteatterin julkaisusarja 70. Suomen Kansallisteatteri ja Rikosseuraamuslaitos 2016.

Porttiteatterin seuraava ensi-ilta on KOKO-Teatterissa joulukuussa. Lisätietoja www.facebook.com/porttiteatteri/

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |