Riikka Kostiainen

Portugalissa huumeidenkäyttäjien hoito ensisijaista

Portugali dekriminalisoi huumeidenkäytön vuonna 2001 ja lähti hoidon tielle. Huumeidenkäyttö on kuitenkin yhä kiellettyä ja siitä seuraa sanktioita, muttei rikosoikeudellisia. Portugalin malli muodostuu ns. ehkäisevästä puuttumisesta, ennaltaehkäisystä, haittojen vähentämisestä sekä huumeidenkäyttäjien kuntoutuksesta ja hoidosta.

Lääkäri Rodrigo Sousa Coutinho (kesk.) kertoo suomalaisille matalan kynnyksen liikkuvan hoitoyksikön toiminnasta. Päivittäisten lääke- ja metadoniannosten hakemisen ohessa ongelmakäyttäjät saavat vaunusta terveydenhoitoa, sosiaalista tukea ja erilaisia perustarvikkeita. Monet asuvat kadulla.

Kansallista huumekoordinaattoria João Goulãota pidetään Portugalin 2000-luvun vaihteessa luodun huumepolitiikan arkkitehtinä. Hän kertoi A-klinikkasäätiön seminaarissa, että Portugali oli ollut vuoden 1974 vallankumoukseen saakka varsin eristäytynyt ja valmistautumaton vastaamaan uuteen ja nopeasti edenneeseen ilmiöön, huumeidenkäyttöön ja huumeisiin liittyvään rikollisuuteen. Valtio oli kyllä jo 70-luvulla tarjonnut vastaukseksi ongelmaan rangaistusten lisäksi ennaltaehkäisyä ja hoitoa, mutta 90-luvun loppuun mennessä Portugalista oli tullut huumeiden suhteen ongelmamaa EU:n tasollakin; uusia keinoja oli siis löydettävä.

Vuonna 1999 hyväksytyssä kansallisessa huumestrategiassa ongelman hoito siirrettiin kriminaalipolitiikasta sosiaali- ja terveyspolitiikan kentälle. Huumeidenkäyttö alettiin nähdä sairaudeksi. Tämän mukaisesti päätettiin panostaa hoitoon ja haittojen vähentämiseen ja annettiin uusi laki, joka dekriminalisoi huumeidenkäytön ja hallussapidon omaan käyttöön. Keskustelua käytiin paljon siitä, poistetaanko pelkästään kannabiksen käytön rangaistavuus vai kaikkien huumeiden, ja päädyttiin jälkimmäiseen.

– Huumeidenkäyttö on yhä kiellettyä ja poliisi pidättää käyttäjän, mutta seuraamukset perustuvat hallintolakiin eivätkä rikoslakiin. Ensisijaista on kuitenkin ohjata huumeidenkäyttäjät hoidon piiriin. Hoitolaitoksia on perustettu lisää ja uusia hoitomuotoja otettu käyttöön; esimerkiksi metadoniohjelmat ovat saatavilla ympäri maata. Myös ongelmakäyttäjien kuntouttaminen yhteiskunnan jäseneksi sosiaalihuollon keinoin on tärkeää. Jos tämä ei onnistu, pyritään ainakin parantamaan huumeriippuvaisten elämänlaatua ja samalla suojelemaan muita yhteiskunnan jäseniä tartuntataudeilta ja muilta huumehaitoilta. Erityisesti panostetaan vankien huumehoitoon, Goulão kertoi.

– Portugalin huumepolitiikan malli on 15 vuoden aikana saavuttanut kattavan hyväksynnän ja siitä on tullut hyvä käytäntö EU:n tasollakin. Dekriminalisointiin liittyneet pelot eivät ole toteutuneet. Politiikan toteuttamisen ongelmana on kuitenkin viime vuosina ollut maan huono taloustilanne ja suuri työttömyys. Näin ollen huumehoitoon ei ole saatu riittävästi resursseja.

Seuraamuslautakunnat keskeisiä

Lissabonin seuraamuslautakunnan (Dissuasion Comission) jäsen, sosiologi Nuno Capaz kertoi huumeidenkäytön seuraamuksista. Poliisi ohjaa huumeidenkäytöstä kiinni jääneet seuraamuslautakuntaan, jossa arvioidaan hoidon tarve ja rikkeeseen nähden sopiva seuraamus. Lautakuntia on maan eri alueilla 20. Kolmihenkiset seuraamuslautakunnat nimittää terveysministeriö ja oikeusministeriö. Lautakunnan tukena on moniammatillinen tiimi, joka koostuu psykologeista, sosiaalityöntekijöistä, lakimiehistä ja hallintovirkamiehistä. Lautakunnat pyrkivät rakentamaan alueelliset verkostot myös esimerkiksi järjestökenttään erilaisen tuen järjestämiseksi huumeongelmaisille.

Ensimmäiseksi huumeidenkäytöstä kiinnijääneellä on edessä psykologin tai sosiaalityöntekijän haastattelu sekä psykologinen ja sosiaalinen arviointi. Capazin mukaan esihaastattelussa pyritään selvittämään huumeongelman laatu, sillä huumeriippuvaisille ja kokeilevalle viihdekäyttäjälle on tarjolla erilaisia toimenpiteitä. Jos kyse on nuoresta, pyritään selvittämään myös mahdollisia koulu- ja perheongelmia. Suurin osa lautakunnan käsittelemistä tapauksista koskee alle 25-vuotiaita. Lautakunnan määräämiä seuraamuksia voivat olla esimerkiksi hoitoonohjaus, varoitus, yhdyskuntapalvelu, tiettyjä paikkoja koskeva lähestymiskielto, matkustuskielto, sosiaalitukien menetys tai rahallinen sakko (ei määrätä huumeriippuvaisille). Ennen kaikkea pyritään ehkäisevään varhaiseen puuttumiseen ongelmaan ja hoidon tarjoamiseen.

– Huumeidenkäyttäjiin eivät tehoa rangaistuspelotteet, koska huumeidenkäytön motiivina on oma nautinto. Näin ollen ongelman hoito ei kuulu rikosoikeusjärjestelmään. Erityisen merkityksellistä on, että hallinnollisessa prosessissa käyttäjä ei leimaannu rikolliseksi ja hänelle tule rikosrekisterimerkintää, joka vaikeuttaa elämää jatkossa monin tavoin, Capaz perusteli mallia.

Poliisin näkökulmaa valotti Portugalin keskusrikospoliisin rikostutkimuskoordinaattori Artur Vaz. Hänen mukaansa huumepolitiikan mallilla on 15 vuoden jälkeen poliisin vahva kannatus. Vuoden 2001 jälkeen poliisi on voinut keskittyä enemmän huumekaupan tutkintaan ja torjuntaan kuin käyttäjien kontrollointiin. Silti käyttäjät ovat edelleen poliisille tärkeitä tiedonlähteitä huumekauppiaiden kiinni saamiseksi ja heidät voidaan pidättää ja kohdella todistajina. Rajanvetoa käydään aina myös omaan käyttöön tarkoitetun aineen määristä.

Portugali on huumekaupan kohde- ja kauttakulkumaa. Vazin mukaan Portugalin pitkän rannikon kautta tulee paljon huumeita Euroopan markkinoille sekä Marokosta ja Länsi-Afrikasta että Etelä-Amerikasta. Maassa toimien rikollisliigojen pääpaikka on yleensä Espanjassa tai Amerikassa. Tuomiot huumekaupasta ovat Portugalissa kovat, jopa 15 vuotta ja oheisrangaistuksineen 25 vuotta.

Huumepolitiikassa on yhä kehitettävää

Portugalin huumepolitiikkaan ei ole valtion tasolla suunnitteilla mitään isompia muutoksia. Päihdeongelmaisia tukevan järjestön toiminnanjohtaja José Quiros arvioi kuitenkin, että eri alojen ammattilaiset tarvitsivat paljon lisää koulutusta huumehoidosta ja haittojen vähentämisestä. Lisäksi vertaistukea pitäisi kehittää. Portugalista puuttuu myös mm. neulojen vaihdon mahdollisuus vankilassa, huumausaineiden analyysipalvelu käyttäjille ja turvalliset huumeidenkäyttötilat.

Huumeidenkäyttäjäyhdistyksen edustajat näkivät, että Portugalin taloustilanteen vuoksi nykyään on vaikea päästä kuntoutusohjelmiin. Heidän mielestään yhteiskunnallinen ilmapiiri on samaan aikaan koventunut huumeidenkäyttäjiä kohtaan. Rikollisen leimasta ei ole päästy vielä kokonaan eroon eikä voimakas sairaaksi leimaaminen ole mitenkään parantanut asemaa yhteiskunnassa.


Portugalin huumepolitiikan malliin tutustui kolmisenkymmentä suomalaisasiantuntijaa A-klinikkasäätiön järjestämässä päihdetiedotusseminaarissa kesäkuussa Lissabonissa. Seminaarissa kuultiin niin portugalilaisten virkamiesten, poliisin, lääkäreiden kuin huumeidenkäyttäjien näkemyksiä mallin toimivuudesta. Lisäksi seminaarissa käsiteltiin Euroopan huumetilannetta ja kerrottiin ajankohtaisesta suomalaisesta päihdetutkimuksesta.

Seminaarin esitykset saatavilla www.a-klinikka.fi/ammattilaisille/tapahtumat/paihdetiedotusseminaari

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |