Minna Piispa

Kuulumisia Euroopan perheväkivaltakonferenssista

Euroopan perheväkivaltakonferenssi (ECDV) järjestettiin toisen kerran Portossa syyskuussa. Konferenssiin osallistui laajasti tutkijoita, virkamiehiä ja käytännön työntekijöitä. Teemat kattoivat lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen väkivallan, lapsiin, vanhuksiin ja etnisiin vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan, väkivallan ehkäisyn, uhrien, väkivallan tekijöiden ja lasten kanssa tehtävän työn sekä oikeusjärjestelmän toimenpiteet unohtamatta valtion politiikkaa perheväkivallan ehkäisemiseksi. Seuraavassa muutamia poimintoja kiinnostavista esityksistä:

Länsi-Virginian yliopiston professori Walter S. DeKeseredy nosti luennossaan esille maaseudun naisten väkivallan kokemukset. Tilastot osoittavat, että henkirikokset ovat Yhdysvaltain maaseudulla yleisempiä kuin kaupungeissa. DeKeseradyn mukaan miesten verkostot ja metsästyksen ympärille rakentunut alakulttuuri selittävät tätä pitkälti. Aseiden omistamista pidetään tärkeänä, maaseudun miehet kannattavat useammin patriarkaalisia arvoja, asenteet hyväksyvät naisten pahoinpitelyn ja miesten verkosto suojelee pahoinpiteleviä kavereita. Toisaalta pitkät etäisyydet johtavat siihen, että uhreilla on vähemmän sosiaalisia kontakteja ja tukea ja huono julkinen liikenne vaikeuttaa avun hakemista. Myös uskonnollisuus voi olla este uhrille hakea apua tai irtautua suhteesta.

Euroopassa on yhdeksän toimivaa perheoikeuskeskusta (Family Justice Center), Pohjoismaissa Malmössa ja Reykjavikissa. Bert Groen Euroopan perheoikeuskeskusten liitosta kertoi, että keskusten tavoitteena on auttaa väkivallan uhreja ja heidän lapsiaan löytämään palvelut yhdestä paikasta. Keskuksiin on koottu moniammatillista apua kuten terveydenhuollon henkilökuntaa, sosiaalityötä, asianajajia, perheneuvojia, syyttäjiä ja poliiseja. Toiminnan perusajatuksena on, että uhrin ei tarvitse matkustaa eri viranomaisten välillä eikä kertoa tarinaansa kerta toisen jälkeen, vaan alkuhaastattelun jälkeen hänen asioitaan hoitaa yksi työntekijä, joka järjestää tapaamiset ja huolehtii asioiden etenemisestä. Groenin mukaan lähisuhdeväkivallan uhrin itsetunto on usein mennyt ja keskuksella on tärkeä tehtävä sen palauttamisessa. Antwerpenin keskuksen johtaja Pascale Franck korosti, että väkivallan uhrin voimavarat ovat usein heikot, eikä hän jaksa järjestellä asioitaan. Tästä seuraa, että uhrit jättävät usein saapumatta varaamilleen ajoille.

Isossa-Britannissa on käynnistynyt laaja poikkitieteellinen tutkimus uhrien käsityksistä oikeusjärjestelmästä. Tutkimuksen aineistona ovat poliisille tehdyt rikosilmoitukset raiskauksista ja perheväkivallasta sekä 250 uhrin haastattelut. Yhdessä osiossa selvitetään etnisten vähemmistöjen kokemuksia. Nadia Aghtaien tutkimuksessa haastattelemat naiset kertoivat kokemuksistaan lähisuhdeväkivallan käsittelystä sharia-neuvostoissa. Naiset kokivat, ettei käsittely ollut läpinäkyvää ja puheissa tuli esiin, miten uskonnolliset johtajat tulkitsivat tekstejä omien halujensa mukaan. Liz Batesin rikosilmoitusaineistoon perustuva tutkimus taas osoitti, että mustien ja etnistä vähemmistöä edustavien naisten (BME) kokemukset tulevat selvästi useammin poliisin tietoon, mutta oikeuteen nämä tapaukset johtavat harvemmin.

Tapahtuman esityksiä saatavilla osoitteesta: http://www.fpce.up.pt/iiecdv/

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |