Sakari Melander

Julkisuusalennus tuomioon?

Viime vuosina on käyty aktiivistakin keskustelua asian julkisuuden vaikutuksesta rikostuomiota lieventävänä perusteena. Vaikuttaa siltä, että asian saamaan julkisuuteen vedotaan aikaisempaa useammin. Toisaalta julkisuuden mahdolliseen rangaistusta alentavaan vaikutukseen on suhtauduttu myös kriittisesti. Lisäksi muutoksia on tapahtunut rikosasioiden saamassa julkisuudessa yleisemmin. Klikkihakuiset otsikot, sosiaalinen media ja valtamedian ulkopuoliset toimijat ovat merkittävällä tavalla vaikuttaneet rikosasioita koskevan julkisuuden laajuuteen samoin kuin rikosasioiden käsittelyn tapaan.

Voimassa olevan rikoslain lähtökohta on selvä. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana on otettava huomioon tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus. Vakiintuneesti on katsottu, että rikoksen saama poikkeuksellinen julkisuus voi olla säännöksessä tarkoitettu tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jonka perusteella rangaistusta voidaan kohtuullistaa.

Säännöksessä on kysymys rangaistuksen kohtuullistamisperusteesta. Kohtuullistamisperusteilla tarkoitetaan tilanteita, joissa tekijälle tuomittavaa seuraamusta on syytä alentaa seuraamuksen tekijälle aiheuttaman kohtuuttoman vaikutuksen välttämiseksi. Kysymys ei siis ole tekijän tekoon tai häneen kohdistettavaan moitearvosteluun liittyvästä arvottamisesta vaan nimenomaan pyrkimyksestä välttää tekijälle koituvaa kohtuutonta lopputulosta.

Säännös lisättiin rikoslakiin 1970-luvun puolivälissä rangaistuksen mittaamista koskevaa sääntelyä uudistettaessa (HE 125/1975 II vp). Pyrkimyksenä oli minimoida rikoksentekijää kohtaavien virallisluonteisten seuraamusten ja rikoksesta johtuvien tosiasiallisten seurausten kohtuutonta kasautumista. Rikoksen saama julkisuus mainittiin esityksessä nimenomaisesti mahdollisena rangaistuksen kohtuullistamisen perusteena (HE 125/1975 II vp, s. 16). Säännös oli jo tuolloin tarkoitettu poikkeuksellisesti ja varovaisesti sovellettavaksi. Toisaalta esityksessä todetaan, että vähäisenkin rikoksen saama julkisuus voi tuhota rikoksentekijän koko tulevaisuuden, minkä vuoksi kohtuullistamiselle voi olla perusteita (HE 125/1975 II vp, s. 16/II).

Rikoslain yleisiä oppeja koskevien säännösten uudistamisen (HE 44/2002 vp, L 515/2003) jälkeen kohtuullistamisperusteista on säädetty rikoslain 6 luvun 7 §:ssä. Säännöksen lähtökohta on edelleen sama. Rikoksen moitearvosteluun kuulumattomat kohtuusperusteet voivat tietyissä tilanteissa perustella rangaistuksen lieventämisen.

Julkisuuden osalta on edellytetty, että rikoksen saaman julkisuuden tulee olla poikkeuksellista (HE 44/2002 vp, s. 200/I). Säännöksen lähtökohtana siis on, että rikosasioita käsitellään julkisuudessa ja että tavanomaisen julkisuudessa tapahtuvan rikosasian käsittelyn ei tulisi johtaa rangaistuksen kohtuullistamiseen. Rikoksen saaman säännönmukaisen mediajulkisuuden ei tulisi vaikuttaa rangaistukseen lieventävästi, vaan edellytetään, että rikoksen saama julkisuus nousee kohtuuttomiin mittasuhteisiin.

Tämänkaltaisella julkisuudella on usein myös muita vaikutuksia tekijän tai joskus jo rikoksesta epäillyn elämään. Saattaa hyvin olla, että tekijä menettää rikoksesta seuraavan julkisuuden vuoksi työpaikkansa, kokee ongelmia perhe-elämässä ja ystävyyssuhteissa tai joutuu jopa hänelle entuudestaan tuntemattomien ihmisten epäasiallisten reaktioiden kohteeksi. Tällöin kysymys voi olla keskimääräistä huomattavasti tuntuvammasta seuraamusten ja seurausten kasautumisesta ja säännös voi tulla sovellettavaksi.

Julkisuus kohtuullistamisperusteena oikeuskäytännössä

Oikeuskäytännössä asian saaman poikkeuksellisen julkisuuden lieventävään vaikutukseen on suhtauduttu melko pidättyväisesti. Keskeinen ratkaisu on KKO 2006:44, jossa oli kysymys SM-sarjassa jalkapalloa pelanneen joukkueen luottamustoiminnassa toimineiden henkilöiden tekemistä verorikoksista. Korkein oikeus katsoi, että tällaiseen toimintaan liittyy säännönmukaisesti julkisuutta ja että toimintaan liittyviä sekä myönteisiä että kielteisiä seikkoja käsitellään julkisuudessa valtakunnallisellakin tasolla. Asiaa ei KKO:n mukaan ollut käsitelty julkisuudessa poikkeuksellisia mittasuhteita saavalla tavalla eikä tekijöiden rangaistuksia kohtuullistettu.

Viimeksi julkisuuden ja muiden seuraamusten kasautumista on tarkasteltu ratkaisussa KKO 2017:31, jossa oli kysymys asianajajana toimineen henkilön syyllistymisestä lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. KKO:n mukaan asian saama julkisuus ei ollut poikkeuksellisen laajaa, minkä lisäksi tekijä oli ollut tietoinen siitä, että seksuaalirikokseen syyllistyminen vaikuttaa kielteisesti asianajajan ammatin harjoittamiseen. Merkitystä ei annettu myöskään läheisiin kohdistuneiden suhteiden heikentymiselle.

Säännöksen varovaista soveltamista ilmentävä lähtökohta on sinänsä perusteltu. Rikosasiat ovat usein yleistä kiinnostusta herättäviä eikä yllättävää useinkaan ole, että rikosasioita käsitellään julkisuudessa joko tiedotusvälineiden toimesta tai asia saa julkisuutta muulla tavalla. Tietyissä tilanteissa asian saama julkisuus on kuitenkin syytä ottaa huomioon rangaistusta mitattaessa. Rikoksesta aiheutunut julkisuus voi tekijän näkökulmasta merkitä jopa tuntuvampaa seurausta kuin tuomioistuimen langettama rikosoikeudellinen rangaistus. Kuten edellä on todettu, julkisuus saattaa johtaa myös muihin seurauksiin, kuten työpaikan menetykseen ja vakaviin ongelmiin yksityiselämässä.

Rikosoikeudellisen järjestelmän toiminnassa tulee olla sijaa kohtuusarvioinnille, jossa tarkoituksena on tekijälle aiheutuvien tarpeettomien haittojen välttäminen. On luonnollista, että asian saamalle poikkeukselliselle julkisuudelle tulee tarvittaessa voida antaa rangaistusta lieventävää vaikutusta. On myös syytä huomata, että poikkeuksellisen julkisuuden vaikutus rikostuomioon on melko harvinaista. Kaikkia vakaviakaan rikoksia ei välttämättä juuri käsitellä julkisuudessa.

Asian saaman poikkeuksellisen julkisuuden merkitys kohtuullistamisperusteena saattaa olla hieman muuttumassa. Esimerkiksi niin sanotussa Töölön pyöräturmaa koskevassa asiassa KKO on myöntänyt valitusluvan (VL 2016-138) ennen muuta asian saaman julkisuuden vaikutukseen liittyen. Myös niin sanotussa Tapanilan raiskausta koskevassa asiassa on osin kysymys asian saaman julkisuuden vaikutuksesta tekijöille tuomittuihin rangaistuksiin (VL 2016-86).

Rikosjulkisuuden muutokset

Rikosasian saaman julkisuuden vaikutuksen tietylle uudelleentarkastelulle on löydettävissä rikosuutisoinnin muutoksiin sekä sosiaalisen median yleistymisen vaikutukseen liittyviä perusteltuja syitä. Rikosasioista uutisointi ei välttämättä ole nykyisin laajempaa tai enemmän sensaatiohakuista kuin aikaisemmin. Muutoksia on pikemmin tapahtunut siinä, miten uutiset – olivat ne rikosuutisia tai muita uutisia – leviävät.

Uutisia jaetaan sosiaalisessa mediassa hyvin yleisesti ja uutiset leviävät tämän vuoksi huomattavasti aikaisempaa nopeammin. Julkisuus saattaa näin olla laajempaa kuin aikaisemmin, minkä lisäksi rikosasioita koskeviin uutisiin voi niitä sosiaalisessa mediassa jaettaessa liittää omia näkemyksiä. Rikosuutisoinnin laajuus yleisesti samoin kuin julkisuuteen kontribuoivien tahojen piiri on kasvanut. Erityisesti sosiaalisen median vaikutuksen merkittävä nousu on samalla tehnyt rikosasian saamasta julkisuudesta aiempaa hallitsemattomampaa.

Rikosuutisoinnin kenttä on muuttunut myös eräällä varsin valitettavalla tavalla. Vastuullisen journalismin sääntöjen mukaan toimivan valtamedian ohella toimii nykyisin myös vastuuttomia toimijoita. Nämä toimijat kirjoittavat usein aktiivisesti ja värittyneesti rikosasioista. Kirjoituksissa usein esitetään epäillyn nimi ja valokuva jo varsin varhaisessa vaiheessa ja kirjoitus saattaa olla muotoiltu täysin syyttömyysolettama sivuuttaen. Myös näitä "uutisia" jaetaan paljon sosiaalisessa mediassa, mikä on edelleen omiaan lisäämään ainakin tiettyjen rikosasioiden saaman julkisuuden hallitsemattomuutta. Ajoittain näissä julkaisuissa julkaistaan rikosasioista myös rasistisesti värittyneitä kirjoituksia.

Jatkossa, kun tuomioistuimissa pohditaan julkisuuden vaikutusta kohtuullistamisperusteena, rikosuutisoinnin muuttunut kenttä joudutaan ottamaan huomion. Tuomioistuimissa joudutaan esimerkiksi pohtimaan, mikä merkitys on annettava laajalle asiaa koskevalle sosiaalisessa mediassa käydylle keskustelulle, jossa ei välttämättä ole pysytty kaikilta osin maltillisuuden rajoissa. Myös vastuuttomasti toimivien julkaisujen kirjoitusten merkitystä on pohdittava. Saattaa hyvin olla, että julkisuudelle tullaan jatkossa antamaan aiempaa useammin merkitystä tuomiota kohtuullistavana perusteena.

Rikostuomiota ei silti tulisi jatkossakaan lieventää tavanomaisen rikosuutisoinnin perusteella. On luonnollista, että rikoksista uutisoidaan eikä tavanomainen rikosuutisointi ole rikoksentekijöille yllätyksellistä tai kohtuutonta. Tapauskohtaisesti tuomioistuimella tulee kuitenkin olla mahdollisuus arvioida, mikä merkitys tekijän kannalta on asian saamalla poikkeuksellisella julkisuudella. Rikosuutisoinnin muuttunut kenttä, sosiaalisen median vaikutus ja vastuuttomien "mediatoimijoiden" rooli saattaa jatkossa kuitenkin vaikuttaa kohtuullistamisperusteen arviointiin. Selvää on, että rikosoikeuden pitää kyetä sopeutumaan tilanteeseen ja arvioimaan muuttunutta rikosuutisoinnin kenttää ottaen huomioon vakiintuneet rangaistuksen määräämistä koskevat lähtökohdat.

Kirjoittaja on rikosoikeuden apulaisprofessori Helsingin yliopistossa.

 
Julkaistu 29.9.2017
Sivun alkuun |