Timo Ojala

Urheilun kurinpidon ja rikosoikeuden välinen suhde

Urheilun kurinpidolla on monta yhtymäkohtaa rikosoikeuteen. Molemmilla on samankaltaiset tavoitteet ja molemmissa noudatetaan laillisuusperiaatetta ja menettelyiltä vaaditaan korkeaa oikeusturvatasoa.

Urheilun oikeusturvalautakunta on vuonna 1991 tuolloisten urheilun keskusjärjestöjen perustama puolueeton ja riippumaton valituselin, jossa käsitellään urheiluelämän piirissä annetuista päätöksistä tai määrätyistä sanktioista tehtäviä valituksia. Lautakunnan perustamisen taustalla oli dopingin vastaisen Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksyminen. Tämän yleissopimuksen mukaan urheilijalla on oikeus valittaa häntä koskeneessa dopingasiassa annetusta päätöksestä. Samassa yhteydessä lautakunnalle annettiin tehtäväksi käsitellä muitakin urheiluelämän piirissä tehtyihin päätöksiin liittyviä valituksia. Valittajana lautakunnassa voivat olla yksittäinen urheilija, toimihenkilö, seura tai muu yhdistys, jota päätös koskee tai jonka etuun ratkaisu vaikuttaa.

Lautakunnassa tulee olla sääntöjen mukaan puheenjohtaja ja tarpeellinen määrä varapuheenjohtajia sekä vähintään 17 jäsentä. Lautakunnan toimikausi on neljä vuotta. Lautakunnassa on nykyisin puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa sekä 20 jäsentä. Jäsenmäärä on suhteellisen suuri, mutta yksittäiset valitusasiat ratkaistaan tyypillisesti viiden jäsenen kokoonpanossa siten, että puheenjohtajana on lautakunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Lautakunnan jäsenet ovat kaikki lakimiehiä ja toimivat päätyökseen muun muassa tuomareina, professoreina, syyttäjinä, ministeriön virkamiehinä, asianajajina tai muissa lakimiestehtävissä. Päätyöhön liittymättömällä aikaisemmalla kokemuksellaan jäsenet ovat tavanomaisesti hankkineet myös hyvän asiantuntemuksen urheilua koskevista oikeudellisista kysymyksistä. Lautakunnassa on myös kaksi lakimiessihteeriä, jotka huolehtivat asioiden valmistelusta.

Lautakunta ratkaisee vuosittain 25–40 valitusasiaa. Suurin osa valituksista koskee erilaisia kurinpitoasioita. Toinen suuri asiaryhmä on erilaiset päätöksen sääntöjen vastaisuutta koskevat valitukset. Lautakunnan ratkaisut julkaistaan lautakunnan internetsivuilla (www.oikeusturvalautakunta.fi), jossa on myös muuta hyödyllistä tietoa lautakunnan toiminnasta.

Urheilun kurinpidon tarkoitus

Valtion ylläpitämän rikosoikeudellisen järjestelmän tarkoituksena on rangaistusuhkien avulla motivoida kansalaisia käyttäytymään toivotulla tavalla sekä välttämään haitallista ja moitittavaa käyttäytymistä. Rikosoikeudellisella järjestelmällä tavoitellaan ensinnäkin yleisestävyyttä ja rangaistuksen uhalla pyritään vaikuttamaan yksittäisen henkilön motivaatioon siten, että tämä jättäisi epätoivottavan käyttäytymisen tekemättä ja loukkaamatta suojattavaa oikeushyvää. Yksittäisellä rangaistuksella on myös erityisestävä vaikutus. Vain valtiolla on oikeus määrätä rikosoikeudellisista sanktioista ja niihin liittyvästä pakkovallan käyttämisestä.

Urheilun kurinpidolla tarkoitetaan puolestaan yksityisoikeudellista rankaisutoimintaa, jolla tavoitellaan yleis- ja erityisestävyyttä yksittäisen yhdistyksen tarkoituksen turvaamiseksi tai urheilulajin sisällä urheilulajia koskevan rehdin ja asianmukaisen urheilusuorituksen tai kilpailutoiminnan turvaamiseksi. Rikosoikeudelliset ja kurinpidolliset päämäärät ovat siten samankaltaiset ja merkittävänä erona on mittakaava sekä sanktioiden laatu. Valtio tavoittelee rikosoikeudellisella järjestelmällä tiettyjä päämääriä yhteiskunnan tasolla. Urheilun kurinpito rajoittuu kyseisen lajin piirissä toimiviin tahoihin ja kurinpidolla tavoitellaan tiettyjä päämääriä urheilulajin sisällä.

Urheilun kurinpidon lähtökohtia

Urheilun kurinpidon oikeutus perustuu yhdistysoikeuteen. Yhdistysautonomiaan kuuluu oikeus määrätä kurinpidollisia seuraamuksia jäsenilleen. Yksittäisen lajiliiton kurinpitovalta yksittäisen urheilulajin piirissä kilpaileviin urheilijoihin perustuu sitouttamiseen eli urheilija tavanomaisesti kilpailulisenssin lunastamisella sitoutuu samalla noudattamaan lajin sääntöjä ja tunnustaa lajiliiton kurinpitovallan. Urheilun kurinpito edellyttää siten sitä, että urheilija liittymällä seuraan ja hankkimalla kilpailulisenssin sitoutuu kurinpidon pelisääntöihin.

Kurinpitovallan käyttäminen edellyttää sitä, että kurinpidosta on annettu lajin piirissä määräykset. Kurinpitomääräyksissä tulee olla määriteltynä ainakin rangaistavat teot eli ne rikkomukset, joista kurinpitoseuraamus voidaan määrätä. Lisäksi niissä tulee olla määriteltynä ne seuraamukset, joita kurinpidossa voidaan käyttää. Tältä osin urheiluoikeuden piirissä puhutaan vakiintuneesti kurinpidollisesta laillisuusperiaatteesta, joka on sisällöltään samankaltainen kuin rikosoikeudellinen laillisuusperiaate (ei rangaistusta ilman lakia).

Urheilun piirissä käytetään tavanomaisesti kolmenlaisia kurinpitoseuraamuksia: varoitus/huomautus, kilpailu- tai toimintakielto ja rahallinen kurinpitosakko. Myös muunlaisia seuraamuksia voi olla käytössä ja kurinpitoseuraamukset ovat urheilun lajiliiton vapaasti valittavissa, kunhan ne eivät ole luonteeltaan kohtuuttomia, nöyryyttäviä eivätkä oikeusjärjestelmän perusteiden vastaisia.

Urheilun kurinpidossa esiintyviä tilanteita

Urheilun piirissä rangaistavat teot riippuvat paljolti siitä, mistä urheilulajista on kysymys. Tavanomaisesti kysymys on sellaisista yhteiskunnan mittakaavassa vähäisistä rikkomuksista, jotka eivät voisi tulla käsiteltäviksi rikosoikeudellisessa järjestelmässä. Kysymys voi olla lajin mainetta vahingoittavasta toiminnasta, kuten päihtyneenä esiintymisestä kilpailumatkalla tai vilpillisestä menettelystä kilpailusuorituksessa. Toisaalta kysymys voi olla myös teoista, jotka ovat samalla rikoslain vastaisia toimenpiteitä, kuten esimerkiksi pahoinpitelyn täyttävissä teoissa tai ottelumanipulaatiotilanteessa kysymys voi olla samalla myös lahjomasta elinkeinotoiminnassa.

Yksilölajeissa tavanomaisesti käsiteltävät tapahtumat liittyvät kilpailusuorituksen ulkopuolisiin tapahtumiin, kuten esimerkiksi urheilijan käyttäytymiseen vapaa-ajalla tai kilpailumatkalla. Joukkuelajeissa käsiteltävät tapahtumat liittyvät usein myös itse ottelutapahtumaan eli siihen, onko joukkueen pelaaja menetellyt vastustajajoukkueen pelaajaa vastaan sillä tavoin moitittavasti, että tapahtumasta tulee määrätä vielä erillinen kurinpitoseuraamus. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa jääkiekko-ottelussa pelaaja kohdistaa jääkiekon lajin sääntöjen vastaisen toimen vastustajajoukkueen pelaajaan. Tällainen tilanne voi tulla ottelun jälkeen arvioitavaksi kurinpitomenettelyssä ja pelaajalle määrätään pelikieltoa. Tällainen tilanne oli esimerkiksi Urheilun oikeusturvalautakunnan ratkaisussa (UOL 44/2015), jossa liigapelaaja oli kohdistanut päähän kohdistuneen taklauksen (sääntöjen vastainen toimenpide) vastustajajoukkueen pelaajaan. Pelaajalle määrättiin ottelun jälkeen yhdeksän ottelun pelikielto. Tällaisissa tilanteissa liigapelaajalle koituu myös taloudellinen sanktio, koska työnantajana oleva joukkue on velvollinen vähentämään palkasta tietyn osuuden, joka määräytyy pelikiellon keston perusteella.

Urheilun kurinpito ja rikosoikeus voivat tulla sovellettavaksi samaan tapahtumaan; esimerkiksi tilanteessa, jossa pelaaja kohdistaa pahoinpitelynä arvioitavan teon toiseen pelaajaan. Tällainen tilanne voi tulla eteen kaikissa urheilulajeissa, mutta tyypillisesti joukkuelajeissa. Tietyt tilanteet voivat täyttää esimerkiksi pahoinpitelyn tunnusmerkistön ja tällöin teko voidaan arvioida myös rikosoikeusjärjestelmän piirissä. Pahoinpitelyn täyttävä teko voi olla myös urheilulajin sääntöjen vastainen toimenpide ja tulla arvioitavaksi kurinpitomenettelyssä. Siinä arvioitavana on fyysinen väkivalta, jollainen kielletään lajin säännöissä. Tästä voidaan määrätä kurinpidollinen seuraamus. Kilpailutilanteessa voi tapahtua myös toisen kilpailijan nimittelyä tai haukkumista ja tällainen voi tulla arvioitavaksi kurinpidon lisäksi myös kunnianloukkauksena. Määrätty kurinpitoseuraamus ei estä saman tapahtuman käsittelemistä pahoinpitelynä tuomioistuimessa eikä toisaalta rikosoikeusjärjestelmässä määrätty rangaistus estä tapahtuman käsittelemistä urheilun kurinpitomenettelyssä.

Seuraavassa on joitakin lautakunnassa esillä olleita kurinpitotilanteita, joihin ei sisälly rikosoikeudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna mielenkiintoisia näkökulmia:

• Ratkaisussa UOL 1/2015 oli kysymys klassisen voimanoston penkkipunnerruskilpailun punnituksesta ja siitä, että toimitsija tahallisesti merkinnyt kilpailijan painon väärin. Toimitsijalle oli määrätty 6 kuukauden toimintakielto. Lautakunta pysytti voimanostoliiton kurinpitopäätöksen.

• Ratkaisussa UOL 8/2015 vastakkain pelaamaan määrätyille curlingjoukkueille oli määrätty 300 euron kurinpitosakko, kun joukkueet eivät olleet pelanneet ottelua SM-sarjan otteluohjelman mukaisesti.

• Ratkaisussa UOL 14/2015 oli kysymys siitä, että tanssiliitto katsoi amatööritanssijan osallistuneen ammattilaiskilpailuun ja tästä oli annettu tanssijalle huomautus. Lautakunta kumosi kurinpitoseuraamuksena määrätyn huomautuksen menettelyvirheen vuoksi. Urheilijaa ei ollut asianmukaisesti kuultu kurinpitomenettelyn aikana.

• Ratkaisussa UOL 16/2015 oli kysymys jääkiekko-ottelusta ja siitä, että pelaaja oli sopimattomasti protestoinut erotuomarin ottelun aikana tekemää ratkaisua. Pelaajalle oli määrätty kolmen ottelun pelikielto.

• Ratkaisussa UOL 30/2015 oli kysymys kurinpitosakon määräämisestä jalkapallon veikkausliigassa pelaavalle seuralle, kun sen järjestämässä ottelutapahtumassa oli poltettu katsomossa niin kutsuttuja soihtuja ja tämä oli jalkapalloliiton turvallisuusmääräysten vastaista toimintaa.

Kuten ratkaisuista voidaan havaita, jokaisessa urheilulajissa kilpailun tai ottelun suorittamista sääntöjen mukaisesti pyritään turvaamaan myös kurinpitosanktioilla. Kurinpitoseuraamuksilla pyritään turvaamaan se, että urheilijat, toimitsijat ja kilpailunjärjestäjät toimivat kilpailutilanteessa ja siihen välittömästi liittyvissä tilanteissa sääntöjen mukaisesti. Selvää on, että tämänkaltaisia kurinpitoseuraamuksia tarvitaan, jotta kilpailu tapahtuisi rehdisti ja vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tilanne on osin sama myös yhteiskunnassa lainsäädännön osalta eli säännöt menettävät merkittävästi tehoaan, jos niistä ei seuraa jotain sanktiota.

Seuraavassa on joitakin tapauksia, joissa kurinpidossa käsiteltyä tapahtumaa olisi mahdollista arvioida myös rikosoikeuden rangaistussäännösten perusteella:

• Ratkaisussa UOL 12/2008 oli kysymys jalkapallosta ja siitä, että ottelun toisen joukkueen maalivahti oli pyrkinyt pelaamaan tiettyyn ennalta sovittuun lopputulokseen päätyen eli siten, että hänen edustamansa joukkue häviäisi tietyin lukemin vastustajajoukkueelle. Tällainen ottelun lopputuloksesta sopiminen on Palloliiton säännöissä kiellettyä. Maalivahdille määrättiin kurinpitomenettelyssä noin puolentoista vuoden kilpailukielto. Lisäksi tässä tapauksessa maalivahdin menettely oli saatettu tuomioistuimeen arvioitavaksi lahjuksen ottamisena elinkeinotoiminnassa, josta maalivahti myös tuomittiin rangaistukseen.

• Ratkaisussa UOL 10/2014 C-poikien vesipallo-ottelussa toisen joukkueen pelaaja oli ottelun aikana lyönyt vastustajajoukkueen pelaajaa nyrkillä kasvoihin siten, että kasvoista oli vuotanut verta ja ylä- ja alahuuleen tulleet haavat oli jouduttu lääkärin toimenpitein ompelemaan. Pelaajalle oli määrätty kahden ottelun pelikielto.

• Ratkaisussa UOL 44/2015 jääkiekon SM-liigan pelaajalle oli määrätty yhdeksän ottelun pelikielto ottelun aikana tapahtuneesta vastustajajoukkueen pelaajaan tämän päähän kohdistuneesta taklauksesta. Jääkiekon sääntökirjan mukaan niskan tai pään alueelle kohdistuva taklaus on kielletty. Ottelutallenteen perusteella kysymyksessä oli ollut sääntökirjan vastainen päähän kohdistunut taklaus, joten kurinpitoseuraamuksen määräämisen edellytykset olivat olemassa.

Kontaktilajeissa voi syntyä tilanne, jossa pelaajan kontakti pelitilanteessa ylittää niin selvästi lajin sääntöjen mukaisen menettelyn, että tilannetta voidaan arvioida kurinpidon lisäksi esimerkiksi pahoinpitelynä. Esimerkiksi jääkiekossa sääntöjen mukaan pelattaessakin voi syntyä loukkaantumisia, joten rikosoikeudellinen arviointi edellyttää yleensä selvästi sääntöjen vastaista menettelyä tai pelitilanteen ulkopuolella tapahtuvaa väkivaltaa. Edellä selostetussa vesipalloa koskevassa tapauksessa tilanne on toinen, koska pelaajat ovat altaassa ilman suojavarusteita eikä lajiin kuulu jääkiekon tapainen fyysinen kontakti. Naamaan nyrkillä kohdistuvaa lyöntiä on siten mahdollista arvioida myös pahoinpitelynä. Ottelun lopputuloksesta sopiminen tai ottelumanipulaatio on urheilun piirissä erittäin moitittavaa ja sellainen rapauttaa kilpaurheilun perustan. Tällaisiin tilanteisiin suhtaudutaan urheilun kurinpidossa vakavasti ja kysymykseen voivat tulla myös rikosoikeuden rangaistussäännökset.

Lopuksi

Urheilun kurinpidolla on monia yhtymäkohtia rikosoikeuteen. Molemmilla on samankaltaiset tavoitteet ja molemmissa noudatetaan laillisuusperiaatetta ja menettelyltä vaaditaan korkeaa oikeusturvatasoa. Joissakin tilanteissa sama menettely voi johtaa ensinnäkin urheilulajin sisäiseen kurinpitoon ja toisaalta rikosprosessiin. Järjestelmillä on eri tarkoitukset ja tavoitteet, joten kaksoisrangaistavuuden kielto ei näissä tilanteissa tule sovellettavaksi. Kohtuuttomuuksilta voidaan yleensä välttyä, kun toisessa menettelyssä otetaan asianmukaisesti huomioon se, minkälainen seuraamus henkilölle on jo aikaisemmin toisessa menettelyssä määrätty.

Kirjoittaja on OTL, VT ja urheilun oikeusturvalautakunnan varapuheenjohtaja.

 
Julkaistu 30.9.2016
Sivun alkuun |