Tuuli Samela & Henrik Elonheimo

Naapuruussovittelu ja asukastyö

Restoratiivisen oikeuden menetelmät naapurisovun edistäjinä

Sovittelua hyödynnetään Suomessa jo rikos- ja riita-asioissa, työyhteisöissä ja kouluissa. Yksi yhä ajankohtaisempi sovittelun ja restoratiivisen oikeusajattelun aluevaltaus on naapurisuhteisiin liittyvien konfliktien sovittelu. Naapurien välisiä konflikteja ennaltaehkäisemällä ja sovittelemalla voidaan parantaa asukkaiden välisiä suhteita ja turvallisuudentunnetta. Naapuruussovittelu ja asukastyö ovat keskustelumenetelmiä, jotka perustuvat restoratiivisiin periaatteisiin.

Naapuruussovittelun avulla pyritään yhdessä ratkaisemaan asumiseen ja naapurisuhteisiin liittyviä ongelmia. Sovittelua voi pyytää konfliktin osapuoli, muu asukas, kiinteistöyhtiön edustaja tai esimerkiksi poliisi tai sosiaalitoimisto. Käsiteltäväksi voidaan ottaa esimerkiksi häiriökäyttäytyminen, sääntörikkomukset tai vahingonteot. Tietämättömyys säännöistä ja kommunikaation puute voivat johtaa väärinkäsityksiin ja konflikteihin. Pieniltä tuntuvat asiat voivat kasvaa laajoiksi riidoiksi ja vaarantaa koko naapuruston ilmapiirin ja turvallisuudentunteen, ellei niitä käsitellä ajoissa.

Jo 2000-luvun alussa Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) Let's Talk -hankkeessa koulutettiin maahanmuuttajataustaisia henkilöitä sovittelijoiksi. Vuonna 2006 Suomen Pakolaisapu ry ryhtyi kehittämään välineitä asiakkaidensa asumiseen liittyviin ongelmiin. Vuosina 2006–2014 Kotilo-projektissa tuotettiin monikielistä asumiseen liittyvää materiaalia, kehitettiin naapuruussovittelua ja pyrittiin ehkäisemään ristiriitoja.

Vuoden 2015 alussa Pakolaisapu perusti Naapuruussovittelun keskuksen, joka järjestää maksutonta naapuruussovittelua ja antaa neuvontaa. Naapuruussovittelu on joko kahdenvälistä tai laajempaa yhteisösovittelua. Restoratiivisten periaatteiden mukaisesti keskuksen toiminnassa olennaista on parantaa naapurien kommunikointia ja rohkaista heitä vuorovaikutukseen.

Naapuruussovittelun kulku

Kotilo-projektissa järjestetty naapuruussovittelu mukaili pitkälti rikos- ja riita-asioiden sovittelua: Ensin työntekijä selvitti tapauksen osapuolten kiinnostuksen osallistua sovitteluun. Sovittelijoiksi valittiin kaksi koulutettua vapaaehtoista, joista toisella oli tarvittaessa maahanmuuttajatausta. Ennen yhteistapaamista sovittelijat olivat tarpeen mukaan erikseen yhteydessä osapuoliin ja kuuntelivat näiden näkemykset. Sovittelussa käytiin ensin läpi sovittelun periaatteet, merkitys ja pelisäännöt. Tarinavaiheessa osapuolet kertoivat oman käsityksensä ja saivat tilaisuuden puhua ristiriidan aiheuttamista tunteista. Sovittelijat ohjasivat keskustelua esimerkiksi kysymysten avulla, mutta eivät tarjonneet valmista ratkaisua. Sovittelun jälkeen Kotilon työntekijä seurasi sopimusten toteutumista.

Naapuruussovittelun keskuksen sovittelu pohjautuu samoihin periaatteisiin kuin Kotilo-projektissa. Sovittelijoina toimivat kuitenkin vapaaehtoisten sijaan keskuksen työntekijät, koska kentällä on koettu tarvetta ammatilliselle sovittelutyölle. Lisäksi painopistettä on siirretty enemmän itse prosessiin pelkän sopimuksen aikaansaamisen sijaan.

Naapuruussovittelun erityispiirteitä

Naapuruussovittelua koskevat yleiset sovittelun periaatteet, kuten vapaaehtoisuus, luottamuksellisuus ja puolueettomuus. Koska naapurisuhteet ovat pitkäaikaisia ja melko läheisiä, käyttäytymisen muutoksen ja suhteiden paranemisen pysyvyys on naapuruussovittelussa erityisen tärkeää. Naapurikonfliktien erityispiirre on myös se, ettei osapuoli välttämättä tiedä aiheuttavansa haittaa naapurilleen, jos tämä ei ole siitä kertonut.

Vaikka naapuruussovittelun kehittäminen lähti liikkeelle Pakolaisavun asiakkaiden toiveista, suuressa osassa tapauksista ei ole kyse eri kulttuurien välisestä konfliktista. Naapuruussovittelun keskuksen johtaja Miriam Attias on korostanut, ettei osapuolten etninen tausta ole konfliktin syntymisessä tai sen selvittämisessä välttämättä erityisen merkittävä tekijä, vaan kaikki konfliktit ja osapuolet ovat omanlaisiaan. Kulttuurierojen korostaminen voikin johtaa stereotypioiden vahvistumiseen, ja niille saatetaan konfliktissa antaa enemmän merkitystä kuin niillä todellisuudessa on. Tausta ja elinympäristö vaikuttavat kuitenkin tapaan, jolla ristiriitoihin suhtaudutaan ja siihen, miten tunteita ilmaistaan. Konfliktit johtuvat usein väärinkäsityksistä, joiden taustalla on puutteellista tai epäselvää kommunikointia. Erilainen etninen tausta, puutteellinen kielitaito tai erilaiset kommunikaatiotavat saattavat lisätä väärinymmärrysten riskiä. Erilaisten ajatusmallien ja konfliktien ratkaisutyylien tiedostaminen voi auttaa ymmärtämään toista osapuolta.

Attias on lisäksi huomannut, että konfliktin osapuoli asettuu usein puolustustilaan, mikä kapeuttaa ajattelua ja tulkintoja. Monikulttuurisissa ristiriitatilanteissa naapurin saatetaan johonkin ryhmään kuulumisen vuoksi tulkita olevan tietynlainen. Sujuva vuorovaikutus naapurien kesken voi ehkäistä stereotyyppisten käsitysten syntymistä. Jos asioista keskustellaan ja naapureihin tutustutaan, voidaan myös oletukset ja tulkinnat helpommin korjata.

Asukastyö vastaanottokeskusten naapurustoissa

Vuonna 2015 Suomeen saapui noin 32 500 turvapaikanhakijaa, mikä oli suuri lisäys edellisiin vuosiin verrattuna. Uusia vastaanottokeskuksia ja hätämajoitusyksiköitä perustettiinkin vauhdilla. Naapuruussovittelun keskus reagoi tilanteeseen ja ehdotti naapurustotyötä uusien yksiköiden naapurustoille. Tarkoituksena oli keskusteluyhteyden avulla parantaa monikulttuuristen asuinalueiden naapurusten välisiä suhteita, turvallisuudentunnetta ja viihtyisyyttä.

Asukas- tai naapurustotyö eroaa sovittelusta niin, että pyrkimyksenä on ensisijaisesti ennaltaehkäistä konflikteja. Molemmissa kuitenkin tähdätään keskusteluun, ja asukastapaamisissa on myös soviteltu jo syntyneitä konflikteja. Asukastyö toteutetaan asukkaiden tarpeiden mukaan ja tapauskohtaisesti; asukkaiden huolia kuunnellaan ja ratkaisuja pyritään löytämään yhdessä. Sovittelun tavoin naapurustotyössäkin korostuvat restoratiiviset periaatteet, kuten tarvelähtöisyys, ihmisten osallistuminen omien ongelmiensa ratkaisuun, kokemus kuulluksi tulemisesta, toisen näkökulman oppiminen ja yhteisöllisyys.

Syksyllä 2015 Naapuruussovittelun keskus teki asukastyötä 11 naapurustossa. Joissakin naapurustoissa järjestettiin vain yksi tilaisuus, joissakin useampia. Osa tilaisuuksista pidettiin naapuruston asukkaille jo ennen vastaanottokeskusten avaamista, osa taas keskuksen avaamisen jälkeen turvapaikanhakijoiden ja asukkaiden kesken.

Kysely vastaanottokeskuksille

Huhti–toukokuussa 2016 toinen artikkelin kirjoittajista (Samela) lähetti osana Turun yliopiston sovittelukurssia sähköpostikyselyn yhdeksään vastaanottokeskukseen, jossa asukastyötä järjestettiin. Kyselyyn vastaanottokeskusten ja niiden naapureiden välisten ristiriitojen ehkäisyn ja sovittelun käytännöistä vastasi vain kaksi keskusta, joten tulokset ovat alustavia. Toisessa keskuksessa oli pidetty kolme tilaisuutta, joista yksi ennen toiminnan aloittamista, ja toisessa yksi Naapuruussovittelun keskuksen tilaisuus ennen vastaanottokeskuksen avaamista ja toinen omatoimisesti, kun yksikköä laajennettiin. Enimmillään keskustelutilaisuuksissa oli ollut mukana 20 naapuruston edustajaa.

Tilaisuuksien tarkoituksena oli ollut toiminnan esitteleminen naapurustolle ja mahdollisuus keskusteluun. Vastauksissa tuli esiin pyrkimys ennaltaehkäistä ongelmia toiminnan avoimuuden ja yhteistyön avulla ja asukastoiminta nähtiin tervetulleena apuna uusien keskusten perustamisvaiheessa.

Tilaisuuksissa oli tullut esiin naapureiden huolenaiheita, joihin oli löydetty ratkaisuja osallistujien kesken. Esimerkiksi eräässä tilaisuudessa nuoret naiset kertoivat pelostaan kulkea yksin ulkona, jolloin naapurit tarjoutuivat ulkoiluseuraksi. Vastauksissa arveltiin, että tilaisuudet olivat onnistuneet rauhoittamaan naapuruston asukkaita, kun nämä saivat esittää kysymyksiä ja purkaa huoliaan. Naapurustoista oli tullut myös yhteistyötarjouksia, ja eräässä keskuksessa suunniteltiin naapureiden ja keskuksen asukkaiden yhteistä hyötypuutarhaprojektia sadonkorjuujuhlineen.

Tarve yhtenäisille käytännöille

Kehitystä vaativaksi seikaksi vastauksissa nousi sovittelijoiden taidot ohjata tilaisuuksia. Naapuruussovittelun keskuksen järjestämiin tilaisuuksiin oltiin tyytyväisiä, mutta jossain muualla järjestetyissä vastaavanlaisissa tilaisuuksissa tunnelma oli ollut ikävä: kaikki eivät olleet uskaltaneet puhua, koollekutsuja ei ollut antanut tarpeeksi tietoa toimijoiden rooleista eikä rajannut keskustelua asioihin, joihin voidaan vaikuttaa. Varsinkin tilaisuuksissa, joihin osallistuu paljon ihmisiä, korostuu keskustelun ohjaajan kyky huomioida kaikki osapuolet. Naapuruussovittelussa käsiteltävät asiat koskettavat usein runsaslukuista joukkoa, kuten kokonaista kerrostaloa.

Sovittelijoiden taitojen lisäksi vastauksissa kaivattiin valtakunnallista toimintamallia vastaanottokeskuksiin liittyvälle sovittelulle. Keskuksia on perustettu nopeasti, ja myös ristiriitatilanteet voivat vaatia nopeaa reagointia. Vastaajien mielestä kaikilla vastaanottokeskuksilla pitäisikin olla valmiina tarpeeksi tietoa ja toimintamalleja sovittelua varten.

Naapuruussovittelun ja naapurustotyön tulevaisuus

Naapurisopua edistävät restoratiiviset menetelmät ovat esimerkki siitä, kuinka laajalla rintamalla sovittelun osa-alueet ovat Suomessa viime vuosina edistyneet. Naapuruussovittelun vaihtoehtona on yleensä se, ettei ristiriitaa käsitellä lainkaan. Naapurikonfliktit voivat myös laajentua vuosia kestäväksi piinaksi ja johtaa jopa rikollisiin tekoihin. Naapuruussovittelu ja naapurikiistojen ennaltaehkäisy säästävät paitsi inhimillistä kärsimystä myös kiinteistö- ja huoltoyhtiöiden ja oikeuslaitoksen resursseja.

Kuten aikaisemmissa sovittelukäytäntöjä koskevissa tutkimuksissa on tullut ilmi, ylevät restoratiiviset periaatteet eivät aina täysmittaisesti toteudu ruohonjuuritasolla. Sovittelun sujuvuus ja mahdollisuudet riippuvat aina osapuolista, sovittelijoista ja toiminnan resursoinnista. Sovittelu on vaativaa, ja erityisen paljon vaatii sovittelijalta tai asukastyön ohjaajalta huolehtia, ettei tilaisuuksista kehkeydy kenellekään epämukavia tai painostavia. Naapuruussovittelusta saadut tulokset ovat kuitenkin innostavia. Vaikka tässä kirjoituksessa mainittu kysely oli suppea, vastauksista jäi positiivinen kuva asukastyöstä.

Naapuruussovittelun keskus järjestää sovitteluja pääkaupunkiseudulla, Turun seudulla ja Pirkanmaalla. Kuten vastauksissakin toivottiin, yhtenäiset valmiudet restoratiiviseen naapuruussovitteluun ja asukastyöhön pitäisi turvata koko Suomessa.

Tuuli Samela on ON, VTK. OTT Henrik Elonheimo on restoratiivisen oikeuden dosentti Turun yliopistossa.

 
Julkaistu 30.9.2016
Sivun alkuun |