Sonja Tanttari & Riikka Kostiainen

Uusia julkaisuja

Rikosseuraamusalan lainsäädäntö yksissä kansissa

Anne Hartoneva, Ulla Mohell, Jussi Pajuoja & Matti Vartia: Yhdyskuntaseuraamukset ja vankeus. Tietosanoma 2015.

Toukokuussa 2015 voimaan tuli uusi yhdyskuntaseuraamuslaki ja vankeuslainsäädännön täsmentämis- ja muutospaketti. Yhdyskuntaseuraamukset ja vankeus on ensimmäinen teos, joka käsittelee rikosseuraamusalan lainsäädäntöä kokonaisuudessaan. Teoksessa käsitellään vankeutta, tutkintavan¬keutta, valvontarangaistusta, yhdyskuntapalvelua, nuorisorangais¬tusta, nuorten rikoksentekijöiden valvontaa, ehdolliseen vankeu¬teen tuomitun valvontaa, valvottua koevapautta ja ehdonalaisen vapauden valvontaa.

Kirja antaa kokonaiskuvan seuraamusjärjestelmästä kaikille alalla työskenteleville, alaa opiskeleville ja siitä kiinnostuneille sekä tar¬joaa ratkaisumalleja rikosseuraamusalan saumattoman sisäisen työnjaon ja viranomaisten välisen yhteistyön rakentamiseen. Kirjoittajat ovat osallistuneet yhdyskuntaseuraamus- ja vankeuslainsäädännön valmisteluun.

Perus- ja ihmisoikeudet haastavat tuomarien ammattitaidon rikosasioissa

Turun yliopistossa kesäkuussa väitelleen Tatu Hyttisen väitöstutkimus tuo esiin sen, että perus- ja ihmisoikeuksien soveltaminen rikosasioissa on tuomareille usein hankalaa. Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys rikosoikeudellisessa päätöksenteossa on lisääntynyt, mutta niiden liiallinen painottaminen voi johtaa mielivallan käyttöön tai ennakoimattomuuteen syyllisyydestä päätettäessä. Väitöskirjassaan Hyttinen käsittelee erityisesti tapauksia, joissa tuomarin on täytynyt huomioida sekä rikoslailliset että perus- ja ihmisoikeudelliset ulottuvuudet. Hyttisen mukaan perus- ja ihmisoikeussensitiivisyyttä tulisi kehittää maltillisesti niin, että samalla huomioidaan rikoslain painoarvo.

Tatu Hyttinen (2015) Syytön tai syyllinen – tutkimus syyllisyyskysymyksen ratkaisemisesta. Suomalainen lakimiesyhdistys A326.

Rikollisuustilanne ja seuraamusjärjestelmä 2014

Vuonna 2014 poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen tietoon tuli noin 507 000 rikosta, mikä on kaksi prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Sen lisäksi vuonna 2014 kirjattiin 322 600 liikennerikkomusta, mikä on yhdeksän prosenttia edellisvuotta vähemmän. Poliisin tietoon tulleiden rikosten määrä on 1990-luvun alusta lähtien vähentynyt. Rikosten määrän vähentyminen on heijastunut myös tuomioistuimissa määrättyjen rangaistusten vähentymiseen viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana.

Rikollisuuden määrän ja rakenteen muutoksiin ovat vaikuttaneet väestön vanhentuminen, erityisesti tietotekniikan kehityksestä johtuva rikostilaisuuksien lisääntyminen ja muuntuminen, maahanmuutto ja valtioiden välisten rajanylitysten helpottuminen. Rikollisuuden kannalta edelleen merkitystä on muun muassa kaupungistumisella, alkoholin kulutusmäärillä ja kulutustottumuksilla sekä taloudellisilla suhdanteilla.

Rikollisuustilanne ja seuraamusjärjestelmä 2014 (tiivistelmä). Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 7/2015.

Väkivaltakokemukset vähentyneet hieman

Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan fyysistä väkivaltaa kokeneiden osuus vähentyi vuonna 2014 hieman vuosiin 2012 ja 2013 nähden. 15–74-vuotiaista kuusi prosenttia oli vuoden aikana joutunut läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallan kohteeksi. Myös vamman aiheuttaneen väkivallan kohteeksi joutuneiden määrä on laskenut vuosina 2012–2014. Uhkailua kokeneiden määrä (9 %) oli samalla tasolla kuin aiempina vuosina.

Vastaajista 27 prosenttia ilmoitti pelänneensä väkivallan uhriksi joutumista iltaisin kodin ulkopuolella. Väkivaltaa pelkäävien osuus on laskenut vuodesta 2012. Naiset pelkäsivät katuväkivaltaa hieman miehiä useammin ja heistä useampi myös vältti jollain alueella liikkumista tämän vuoksi. Välttämiskäyttäytyminen on kuitenkin vähentynyt sekä naisten että miesten osalta.

Yleisimpiä kotitalouteen kohdistuneita omaisuusrikoksia olivat polkupyörävarkaudet ja autoihin kohdistuneet vahingonteot. Joka kymmenes kotitalous raportoi polkupyörävarkaudesta. Henkilökohtaiseen omaisuuteen kohdistuneista rikoksista yleisin olivat tavaran tai palvelun ostoon liittyneet huijaukset sekä varkaudet kodin ulkopuolella. Yleisesti omaisuusrikollisuuden taso oli vuonna 2014 samaa luokkaa kuin vuonna 2013.

Kansalliseen rikosuhritutkimuskyselyyn vastasi 6792 suomalaista.

Petri Danielsson & Venla Salmi: Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2014. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 3/2015.

Vankien oikeuksien toteutumisessa eroja

Vuoden 2006 vankeuslakiuudistuksen toimivuutta vankien näkökulmasta on selvitetty. Vangeille suunnatun kyselyn vastaajista useimmat arvioivat saavansa helposti tietoa vankilan toiminnasta mutteivät yhtä helposti vankien oikeuksista. Vastaajilla oli eriäviä mielipiteitä siitä, noudattaako vankilan henkilökunta työssään lakeja ja määräyksiä, ja siitä, kuullaanko vankia päätöksenteossa tarpeeksi. Vain viidennes vastaajista arvioi, että vankilan henkilökunta suhtautuu asiallisesti oikeusturvakeinojen käyttöön. Yleisesti eri vankiloiden käytännöissä ja olosuhteissa oli kyselyn mukaan eroja. Vankeuslain tavoitteet toteutuivat vastaajien mukaan keskimäärin paremmin avovankiloissa kuin suljetuissa vankiloissa.

Kysely toteutettiin kesällä 2014 useissa vankiloissa ja siihen vastasi 552 vankia. Kysely on osa laajempaa käynnissä olevaa vankeuslain arviointitutkimusta.

Anu Liimatainen, Kati Rantala, Jyri Paasonen & Leena Mäkipää: Kyselytutkimus vankeusvangeille sääntelyn toimivuudesta ja vankilaoloista. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 6/2015.

Korruption riskikohteita Suomessa selvitetty

Poliisiammattikorkeakoulun ja Vaasan yliopiston yhteisessä tutkimushankkeessa on kartoitettu korruption riskikohteita ja korruption ilmenemistä Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulun raportin mukaan julkiset hankinnat, rakentaminen ja politiikka ovat korruption riskikohteita Suomessa. Vaasan yliopiston julkaisemassa raportissa todetaan, että rakenteellinen korruptio voi lisätä kansalaisten epäluuloa esimerkiksi päätöksentekijöitä kohtaan. Tutkimushankkeessa arvioitiin, että rakenteelliseen korruptioon on tällä hetkellä syytä suhtautua vakavasti Suomessa ja että korruption tunnistamisessa ja torjunnassa riittää tekemistä tulevaisuudessa.

Johanna Peurala ja Vesa Muttilainen (2015) Korruption riskikohteet 2010-luvun Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 115.

Ari Salminen (2015) Rakenteellinen korruptio: kartoitus riskitekijöistä ja niiden hallinnasta Suomessa. Vaasan yliopiston selvityksiä ja raportteja 203.

 
Julkaistu 25.9.2015
Sivun alkuun |