Sonja Tanttari

Sosiaalityöntekijä ja poliisi ratkovat yhteisiä pulmia

Sosiaalityöntekijän osaaminen täydentää merkittävällä tavalla poliisin osaamista. Johtavalla sosiaalityöntekijällä Marko Timosella on vuosien kokemus poliisin kanssa työskentelemisestä ja sosiaalitoimen erilaisten asiakkaiden kohtaamisesta. Poliisin ja sosiaalitoimen ajankohtaisiksi haasteiksi hän nimeää syrjäytymisen ja monikulttuurisuuden.


Helsingin kaupungin sosiaali- ja kriisipäivystyksessä työskentelevä johtava sosiaalityöntekijä Marko Timonen on työskennellyt erilaisissa sosiaalitoimen tehtävissä lähes 30 vuoden ajan. Timonen on urallaan päässyt keskittymään vuorollaan kaikenikäisiin ihmisiin, lapsista vanhuksiin. Timosen mukaan Helsingin sosiaalitoimessa työskentelemisen erityispiirre on se, että erilaiset Suomeen tulevat ilmiöt näkyvät ensimmäisenä pääkaupungissa ja niiden perusteella voi ennakoida kehitystä muualla maassa.

Timonen työskenteli poliisin sosiaalityöntekijänä viitisen vuotta 2000-luvun vaihteessa silloisessa Itäkeskuksen poliisipiirissä. Hän tuli aluksi poliisilaitokselle keikkatyöhön lastensuojelun puolelta ja sai sen jälkeen viran poliisista. Tällä hetkellä Helsingin poliisilaitoksella on kolme sosiaalityöntekijän virkaa. Muualla Suomessa poliisin sosiaalityöntekijöiden toimenkuvat ovat vaihtelevia, eikä kaikilla ole välttämättä työpistettä poliisilaitoksella. Timonen oli aloittaessaan ainoa poliisin sosiaalityöntekijä.

– Työ poliisilaitoksella oli uraauurtavaa, opettavaa ja haasteellista. Poliisin sosiaalityöntekijänä tein paljon työtä kentällä, työpäivät olivat pitkiä ja niihin kuului usein kiireellisiä ja yllättäviä tehtäviä. Sosiaalityöntekijän koulutus ja työnkuva toimivat hyvänä jatkeena poliisin osaamiselle: sosiaalityöntekijällä on hyvät valmiudet havainnoida yhteiskunnallisia lainalaisuuksia ja toisaalta molemmat ammattikunnat tekevät töitä ihmisläheisesti.

Nykyisessä työssään sosiaali- ja kriisipäivystyksessä Marko Timonen on lähes päivittäin tekemisissä poliisin kanssa ja vierailee usein poliisilaitoksella Pasilassa. Johtavan sosiaalityöntekijän päivät painottuvat enemmän hallinnollisiin tehtäviin kuin poliisin sosiaalityöntekijällä, mutta Timonen toteaa poliisin toiminnan ja organisaation tuntemuksesta olevan hyötyä myös hänen nykyisessä toimenkuvassaan. Poliisin ja monen muun viranomaisen organisaatio on muuttunut 2000-luvun aikana, ja Timonen arvelee organisaatiossa luovimisen vievän voimavaroja niin poliiseilta kuin sosiaalityöntekijöiltä. Toisaalta on hyvä muistaa, että vaikka hallinto muuttuu, asiakastyö ja asiakkaiden inhimilliset ongelmat säilyvät pohjimmiltaan samanlaisina.

Moniammatillisen työn vastattava ajankohtaisiin tarpeisiin

Poliisin sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteistyöstä on saatu myönteisiä kokemuksia esimerkiksi Kanta-Hämeessä, missä Ankkuri-tiimit ovat puuttuneet nuorison tekemiin rikoksiin ja perheväkivaltaan. Ankkuri-tiimissä poliisi selvittää rikostapausta, ja samanaikaisesti muut ankkurityöntekijät voivat perehtyä perheen tilanteeseen ja tarjota keskusteluapua. Moniammatillinen tiimi pystyy tarjoamaan asiakkaille usean ammattilaisen palveluja yhdellä kertaa ja nopeasti. Ankkuri-malli on vakiintunut pysyväksi toimintamuodoksi Kanta-Hämeessä ja sitä on levitetty muuallekin Suomeen.

– Moniammatillisen työn malleista keskusteltaessa olisi syytä muistaa alueelliset erot Suomessa. Se, mikä on toiminut hyvin Hämeenlinnan tapaisessa pienemmässä kaupungissa, ei välttämättä sellaisenaan toimi Helsingissä. Moniammatillisia toimintamalleja kehitettäessä täytyy ymmärtää työskentely-ympäristön erityispiirteitä. Omasta työhistoriastani voisin nostaa esimerkiksi 80-luvun Kuopion, jossa nuorilla oli tapana kokoontua juomaan alkoholia julkisille paikoille. Onnistuimme tekemään menestyksekästä työtä moniammatillisissa tiimeissä jalkautumalla kadulle nuorten keskuuteen. Täysin samanlaiselle työtavalle ei kuitenkaan välttämättä ole tarvetta niin paljon nykyään. Ongelmat, joiden kanssa työskennellään, ilmenevät eri tavoin eri paikoissa ja eri aikoina.

Timonen toteaa moniammatillisen työn olevan pääkaupungissa hyvällä mallilla. Hän arvelee kipinää uudenlaisen moniammatillisen toiminnan kehittämiseen löytyvän, samoin poliisin sosiaalityölle on tilausta. Monen ammattilaisen yhteistyön kehittämisen haasteita ovat erilaisten työkulttuurien ja näkemysten yhteen sovittaminen sekä ajallisen muutoksen huomioiminen. Erilaiset yhteiskunnalliset virtaukset ja tulevaisuuden ongelmat pitäisi osata arvioida hyvin etukäteen, jotta niihin pureutuvat toimintatavat eivät olisi aikaansa jäljessä.

Asiakastyö ja arkiset ongelmat yhdistävät ammattilaisia

Marko Timoselle asiakastyö on sosiaalityön kiinnostavin ja samalla haastavin puoli. Sosiaalityöntekijän on jalkauduttava ihmisten pariin ja osattava aktiivisesti etsiä työtä, jotta auttaminen on mahdollista. Poliisi ja sosiaalityöntekijä kohtaavat samoja asiakkaita, ja kummankin ammattikunnan edustajat joutuvat pohtimaan, miten asiakas kohdataan ammattimaisesti ja samalla inhimillisesti. Asiakaskohtaamisiin ei Timosen mukaan ole olemassa mitään valmista kaavaa. Toisaalta hänellä on useita näkemyksiä siitä, miten erilaisissa vaikeissa asiakastilanteissa voi toimia parhaimmalla mahdollisella tavalla.

– Yksi hyvä esimerkki tilanteesta, joka voi tulla vastaan, on asiakkaan viranomaisvastaisuus. Sitä kohtaa sosiaalitoimessa ja poliisille sitä tulee vastaan luultavasti vieläkin enemmän. Epäluuloisen asiakkaan kanssa toimimisen avain on luottamus, joka viranomaisen on ansaittava. Samalla viranomaisen täytyy osata asettua ulkopuoliseksi ja toimia ammattilaisena tilanteessa kuin tilanteessa. Realistinen suhtautuminen asiakkaan ongelmiin on tärkeää: asiakkaan koko elämää ei muuteta hetkessä. Vaikka ammattilainen asettuu ulkopuoliseen asemaan, hän ei voi ryhtyä saarnaamaan tai yrittää asettaa itseään asiakkaan yläpuolelle, Timonen neuvoo.

– Poliisilta vaaditaan monipuolista ammattitaitoa esimerkiksi mielenterveysongelmien kohtaamiseen. Pitää pystyä toimimaan vaikkapa tilanteessa, jossa harhainen ihminen kokee tarvitsevansa suojelua paholaista vastaan. Toinen jokapäiväinen esimerkki on tilanne, jossa ei ole yhteistä kieltä tai osapuolten kulttuurierot ovat niin suuret, että yhteisymmärrystä on vaikea saavuttaa. Mielestäni viranomaisen tehtäviin kuuluu tiettyyn rajaan asti ymmärtää kulttuurien ja ajattelutapojen eroja, mutta lähtökohtana on pidettävä Suomen lainsäädäntöä ja tapoja. Omassa työssäni korostan kielitaidon ja kouluttautumisen merkitystä maahanmuuttajien sopeutumisessa.

Helsinkiläistä elämänmenoa pitkään seuranneella sosiaalityöntekijällä on selkeä mielikuva eri sektorien viranomaisten yhteisistä tulevaisuuden haasteista. Maahanmuuttoon liittyvien kulttuuristen kysymysten lisäksi etenkin nuorten syrjäytymisen kanssa riittää tekemistä. Timonen kertoo, että räikeimmissä tapauksissa syrjäytymiskierre voi kytkeytyä jo varhaisteini-iässä aloitettuun huumeidenkäyttöön. Varhaisen huumeidenkäytön seurauksena fyysinen ja henkinen kehitys jäävät kesken, ja sellaisesta tilanteesta on lähes mahdoton ponnistaa eteenpäin ilman ammattilaisten tukea. Syrjäytyneiden elämänkohtalot voivat olla hyvin rajuja, eikä sosiaalityöntekijä tai poliisi voi koskaan tietää, millaista elämäntilannetta seuraavan asiakkaan kohdalla joudutaan setvimään.

Sosiaalityöntekijän työssä painottuvat näkyvimmin arkipäiväiset ongelmat, jotka työllistävät myös poliisia jatkuvasti. Paljon puhutaan poliisia työllistävistä kansainvälisistä ongelmista, kuten terrorismista, mutta kansalaisten perusturvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä voisi keskustella Marko Timosen mukaan enemmän. Tavallinen helsinkiläinen toivoo poliisin työn auttavan ennen kaikkea siinä, että omasta kodista on turvallista poistua kadulle. Timonen muistuttaa myös sosiaalitoimen ja poliisin työn iloisesta puolesta: ammattilaiset saavat estettyä monia tragedioita, ja se onkin työn tarkoitus. Iloiset tarinat eivät vaan aina ole pinnalla, kun viranomaisten työstä puhutaan.

 
Julkaistu 25.9.2015
Sivun alkuun |