Henri Rikander & Salla Rikander

Poliisi väkivallan kohteena

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen on poliisille työturvallisuushaaste. Poliisiin kohdistetun väkivallan riskiä lisäävät tekijän aiempi virkamieheen kohdistama väkivalta, elämyshakuisuus, päihdekäyttö sekä impulssikontrolliongelmat.

Poliisin perustehtävänä on mm. yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen. Tätä tehtävää suorittaessaan on hyvin todennäköistä, että poliisi joutuu eriasteisen väkivallan käytön kohteeksi. Vuosittain virkamiehen väkivaltaisia vastustamisia on noin 250 kappaletta. Poliisin kokeman fyysisen väkivallan tiedetään lisäävän riskiä psyykkiseen oireiluun ja alkoholin lisääntyneeseen käyttöön sekä vaikuttavan työssä jaksamiseen.

Pro gradu -tutkimuksessa (Rikander 2015) selvitettiin virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen johtaneita tekijöitä. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää väkivaltaa virkamiestä kohtaan käyttänyttä henkilöä. Lisäksi analysoitiin Pirkanmaan käräjäoikeuden 24 tuomiota tapahtumavuodelta 2013, joissa rikosnimikkeenä oli virkamiehen väkivaltainen vastustaminen.

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miksi virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta epäiltynä ollut henkilö päätti ryhtyä tekoon, löytyykö väkivaltaisen käytöksen taustalla yhteisiä tekijöitä ja miten nämä tekijät tulisi ottaa huomioon poliisin toiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena oli parantaa ymmärrystä poliisiin kohdistuvista väkivaltatilanteista. Lähtökohtana oli, että niiden ehkäisyssä tulee pyrkiä ymmärrykseen siitä, että poliisimies on paitsi suojelun kohde (objekti) myös turvallisuuden tekijä (subjekti).

Tekijöiden tausta ja aiemmat kontaktit poliisin kanssa

Kaikki haastatellut kuvasivat käyttävänsä vähintään alkoholia päihteenä ja kolme heistä raportoi huumeiden käyttö ja sekakäyttöä. Osa arvioi, että päihtymistilalla oli ollut merkitystä virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen aiheutumiseen. Yksi kuvasi muuttuvansa päihteiden vaikutuksen alaisena aggressiiviseksi.

Osa haastatelluista kuvasi lukuisia väkivaltakokemuksia, jotka eivät olleet tulleet poliisin tietoon. Näitä olivat haastateltujen kertomuksissa muun muassa kapakkatappelut. Yhtä lukuun ottamatta haastatellut kuvasivat suhtautuvansa poliiseihin yleensä ja poliisiin instituutiona neutraalisti ja ymmärtäväisesti. Yksi kertoi nuorena pettyneensä poliisin toimintaan, ja tuo pettymys oli tuoreena mielessä vielä nykypäivänä.

Kaikki haastatellut olivat olleet aikaisemmin kiinniotettuina poliisilaki- tai pakkokeinolakiperusteisesti. Lähes kaikilla oli näitä kokemuksia useita. Yhden haastatellun edellisestä kokemuksesta oli kulunut yli 20 vuotta. Toinen taas kuvasi kokemustensa alkaneen jo lapsena.

Kaksi haastateltua kertoi omaavansa yli kymmenen kerran historian virkamiehen väkivaltaisista vastustamisista. Kahdella olivat ensimmäiset virkamiehen väkivaltaiset vastustamiset tapahtuneet jo seitsemäntoista vuoden iässä. Yhdellä ei ollut ennestään virkamiehen väkivaltaisia vastustamisia.

Kaikki haastatellut, jotka olivat aikaisemmin syyllistyneet virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, arvioivat tilanteeseen johtaneen syyn olleen oman haluttomuutensa totella virkamiehen käskyjä.

Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen kokemuksena

Kaikki seitsemän haastateltua kertoivat käyttäneensä ennen tapahtumia alkoholia. Vain yksi heistä kertoi nauttineensa ainoastaan muutaman oluen. Muilla nautitun alkoholin määrä ylitti yli kymmenen ravintola-annoksen määrän. Yksi haastateltu kertoi nauttineensa alkoholia viikon ajan yhtäjaksoisesti. Kaksi kertoi nauttineensa alkoholin lisäksi lääkeaineita päihtymystarkoituksessa.

Neljä haastateltua kuvasi poliisin kohtaamista vastenmieliseksi tilanteeksi, josta tulee pyrkiä karkuun tai kieltäytyä yhteystyöstä joko passiivisesti tai aggressiiviseksi. Neljä osoitti katumusta ja harmitusta tapahtuneesta. Yksi haastatelluista harmitteli kun ei päässyt poliisia karkuun ja yksi koki tapahtuneen epäoikeudenmukaisena.

Kolme haastateltua kertoi virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen sujuvan kokemuksen tuomalla rutiinilla. Yksi toi esiin "elämyshakuisuutta", mikä tarkoittaa hakeutumista toistuvasti fyysiseen kontaktiin virkatehtävää suorittavan poliisin kanssa. Sama henkilö kertoi kokevansa poliisin paitsi turvallisena myös ainoana riittävän haastavana vastustajana. Hän saattoi luottaa siihen, että poliisin voimankäyttö loppuu heti, kun hänen tekemänsä vastarinta loppuu. Näin ollen virkamiehen väkivaltainen vastustaminen edusti hänelle katutappelua turvallisempaa mahdollisuutta kamppailuun.

Kolme haastateltua kuvasi, että poliisin kanssa ei syntynyt keskusteluyhteyttä. Kertomuksissa tuli esille kokemus poliisin voimakkaasta autoritäärisyydestä. Yksi kuvasi päättäneensä olla tekemättä mitään, mitä poliisi käskee. Kaksi haastatelluista toi esille, että hänen oma väkivaltataustansa oli vaikuttanut poliisin suhtautumiseen häneen. Yksi haastatelluista kuvasi, että hänen aiemmat huonot kokemuksensa poliiseista vaikuttivat hänen käytökseensä vuorovaikutustilanteessa poliisin kanssa.

Yhteenveto

Tutkimuksessa todettiin, että henkilön päihtymyksen lisäksi muita turvallisuutta vaarantavia tekijöitä olivat tämän aiempi väkivaltatausta, joka ilmeni aggressiivisena käyttäytymisenä kontrolliviranomaisia tai muita henkilöitä kohtaan, sekä ongelmat kontrolloida omaa impulsiivista käyttäytymistä turhautumistilanteissa.

Tutkimuksessa haastatellut, joilla oli runsaasti kokemuksia virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta, toivoivat kohtaamisessa poliisin kanssa entisyydestä huolimatta henkilökohtaisen tilan kunnioittamista ja asiallista puhuttamisesta ennen fyysisen kontaktin ottoa. Tämä on luonnollisesti haasteellista, sillä saapuessaan paikalle poliisin tulee varmistaa oman työturvallisuuden lisäksi ulkopuolisten henkilöiden ja kohdehenkilön turvallisuus.

Henri Rikander on komisario, joka toimii voimankäytön tutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa. Salla Rikander on psykologi.

Lähteet:

Leino, Tuula. 2013. Work-related violence and its associations with psychological health: A study of Finnish police patrol officers and security guards. Työterveyslaitos.

Rikander, Henri (2015) Virkamiehen väkivaltainen vastustaminen – laukaiseva tekijä? Pro gradu -tutkielma. Oikeustieteiden laitos. Itä-Suomen yliopisto.

 
Julkaistu 25.9.2015
Sivun alkuun |