Monica Fagerlund

Poliisin puuttuminen perheväkivaltaan Suomessa ja Skotlannissa

Poliisi on yleensä ensimmäinen viranomainen, joka kohtaa väkivallan osapuolet kotihälytystilanteissa. Poliisin toiminnalla on siten suuri merkitys väkivaltaan puuttumisessa ja sen sanktioimisessa. Mutta onko sillä merkitystä myös väkivallan kierteen katkaisussa? Ja voimmeko ottaa oppia toisen maan malleista lainsäädännön ja resursoinnin eroista huolimatta? Toistaiseksi vertailevaa tutkimusta poliisin puuttumisesta perheväkivaltaan on saatavilla heikosti.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimushankkeessa Perheväkivallan kirjaaminen rikosepäilyiksi poliisin kotihälytystehtävillä tarkastellaan poliisin toimintaa ja toimenpiteitä seuraamalla hätäkeskuksessa perheväkivallaksi määriteltyjä tehtäviä ja poliisin toimintaa näillä tehtävillä. Suomessa suurin osa perheväkivaltatapauksista tulee poliisin tietoon juuri kotihälytystehtävinä. Tarkkaa tilastoa ei ole olemassa, mutta poliisin tulostietojärjestelmästä (PolStat) saatavien tietojen perusteella perheväkivallaksi merkityistä rikosilmoituksista 28 prosenttia voidaan arvioida olevan ilmoitustavaltaan sellaisia, että ne ovat saaneet alkunsa muutoin kuin kotihälytystehtävistä.

Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti vuonna 2011 voimaan astuneen syyteoikeuden muutoksen vaikutuksia rikosilmoitusten kirjaamiseen. Lakimuutoksen myötä myös lievästä pahoinpitelystä tuli yleisen syytteen alainen rikos tapauksissa, joissa väkivalta kohdistuu läheiseen, alaikäiseen tai työtehtäviään suorittavaan henkilöön. Näissä tapauksissa poliisilla on velvollisuus kirjata rikosilmoitus lievästäkin pahoinpitelystä, vaikka uhri itse ei sitä vaatisi tai edes haluaisi. Kun perheväkivalta ei lievänäkään ole enää asianomistajarikos, tulisi muutoksen poistaa poliisin kotihälytystehtäviltä tilanteet, joissa ilmoitus jää kirjaamatta esimerkiksi uhrin suojellessa tekijää väkivallan pelossa.

Perheväkivaltatilanteen käsittely Suomessa ja Skotlannissa

Väkiluvuiltaan melko samansuuruisissa Suomessa ja Skotlannissa poliisivoimien vahvuudet eroavat suuresti: poliiseja oli vuoden 2014 päätteeksi Suomessa 7 389 ja Skotlannissa 17 253. Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrät olivat kuitenkin karkeasti tarkasteltuna samaa suuruusluokkaa (869 402 ja 771 678). Tehtävälajin "perheväkivalta" kotihälytystehtäviä poliisilla Suomessa oli vuonna 2014 noin 25 000. Tuorein vastaava tieto Skotlannista on vuodelta 2012, jolloin perheväkivaltatapauksia tilastoitiin noin 60 000. Valtava ero selittyy osittain määritelmien ja tilastoinnin eroavaisuuksilla, mutta näin merkittävää eroa tulisi tutkia tarkemmin. Jo alustavien selvitysten perusteella voidaan havaita perustavanlaatuisia eroja kahden maan poliisivoimien lähestymistavassa perheväkivaltaan puuttumiseen.

Skotlannin poliisille perheväkivalta, domestic abuse, on nykyään korkean prioriteetin tehtävä. Sanavalinnalla "abuse" on haluttu tehdä selväksi, että perheväkivalta ei välttämättä ole pelkästään fyysistä vaan kattaa laajan kirjon esimerkiksi psykologista ja emotionaalista väkivaltaa. Priorisointi tarkoittaa sitä, että poliisin on periaatteessa lähdettävä välittömästi tiedon saatuaan hoitamaan perheväkivaltatehtävää, vaikka kyseessä ei olisi juuri sillä hetkellä käynnissä oleva tilanne. Myös esimerkiksi uhkaava tekstiviesti kumppanilta tai entiseltä kumppanilta riittää välittömien toimenpiteiden käynnistämiseen.

Skotlannin poliisin edustajan mukaan tehtävälle lähtevä partio saa varautua käyttämään tapauksen selvittämiseen 6–8 tuntia tai koko lopputyövuoronsa. Tehtävä alkaa asianosaisten puhuttamisesta, todisteiden keräämisestä ja kirjaamisesta ja sisältää myös turvallisuustilanteen ja riskien kartoittamisen sekä uhrin tukemiseen tähtäävien toimenpiteiden aloittamisen. Lisäksi poliisin puuttuminen asiaan ulottuu vieläkin laajemmalle: puuttuminen on organisoitu neljäksi eri rakenteeksi kolmessa eri tasossa, jotka ovat paikallinen (front-line operational response), alueellinen (domestic abuse investigation unit) ja valtakunnallinen taso (domestic abuse task force ja domestic abuse coordination unit).

Suomessa poliisin ja hätäkeskuslaitoksen käyttämä perheväkivalta-tehtäväkoodi kattaa Poliisihallituksen ohjeiden mukaisesti fyysisen väkivallan yksityisasunnossa, ja määritelmän mukaan osapuolet eivät välttämättä ole perheenjäseniä. Vaikka Suomessakin lainsäädäntö esimerkiksi lievien pahoinpitelyjen osalta mahdollistaa puuttumisen myös muuhun kuin fyysiseen jälkiä jättävään väkivaltaan, on joitakin viitteitä siitä, että käytännössä rikosilmoituksia kirjataan lähinnä vakavista fyysistä väkivaltaa ja aseiden käyttöä sisältäneistä tapauksista. Toisaalta poliisin ja hätäkeskuksen käyttämä määritelmä perheväkivallasta koskee jo lähtökohtaisesti tehtävänkäsittelyohjeiden mukaan fyysistä väkivaltaa. Tämä tarkoittaa, että parisuhdeväkivaltaa koskeva lainsäädäntö ja käytännön työn ohjenuorat eivät sovi saumattomasti yhteen. Esimerkiksi häiritsevälle metelille ja väkivallalla uhkaamiselle on olemassa erilliset, muuksi kuin perheväkivallaksi määrittyvät, tehtäväkoodit.

Uhrin määrittelyssä ja auttamisessa eroja

Vaikka perheväkivallan määritelmä käytännön poliisityössä vaikuttaa meillä rajautuvan tiukemmin fyysiseen, vammoja jättävään väkivaltaan ja on siten suppeampi kuin Skotlannissa, Suomessa käytetty määritelmä on kuitenkin uhrien osalta laajempi: se sisältää esimerkiksi kumppaneiden ja entisten kumppaneiden lisäksi myös lapset. Skotlannissa ajatuksena on välttää lasten joutumista oikeudenkäyntikoneistoon edes uhrin tai todistajan asemassa. Iso kysymys tällöin onkin, huomioiko Skotlannin poliisi kotihälytystehtäville mennessään perheen kokonaistilanteen ja miten muut viranomaistahot, kuten lastensuojelu, kykenevät puuttumaan lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Myös tämä perustavanlaatuinen ero ilmiön määrittelyssä ja rajaamisessa on otettava huomioon verrattaessa kahden maan poliisivoimien toimintamalleja, eikä yhdessä asiassa toiselta oppimisen tulisi hämärtää havaintoja siitä, että toisessa asiassa saatammekin olla jo oikealla tiellä.

Yksinkertaistettuna Suomen poliisin toimia perheväkivaltatehtävillä voidaan tarkastella järjestelmiin kirjattavien toimenpidekoodien kautta: osassa tapauksia häiriöitä aiheuttanut henkilö tai henkilöitä poistetaan asunnosta, otetaan kiinni joko päihtyneenä tai rikoksesta epäiltynä ja joissakin tapauksissa kirjataan rikosilmoitus. Tästä pidemmälle poliisin velvollisuudet eivät esitutkintaa lukuun ottamatta juuri ulotu; esimerkiksi uhrien tilannetta kartoittava turvallisuussuunnittelu on meillä vieras käsite. Käytännössä partioiden kirjaukset kotihälytystehtävistä kuvaavat, että poliisin tavoitteena on rauhoittaa tilanne sillä hetkellä, ehkä sen yön ajaksi, jotta partio ei joudu toista kertaa vuoronsa aikana menemään samaan osoitteeseen. On myös viitteitä siitä, että Suomessa tieto jonkin tietyn pariskunnan toistuvasta asiakkuudesta perheväkivallan suhteen jää kotihälytystehtävillä väkivallan katkaisemisen näkökulmasta hyödyntämättä, ja saattaa johtaa poliisien turhautumiseen. Tämä taas yhtäältä johtaa siihen, että mahdollinen lisääntynyt riski väkivallan eskaloitumiselle saattaa jäädä huomaamatta. Toisaalta voidaan myös kysyä, miten toistuvat, usein väärät hälytykset ja poliisin käyttäminen esimerkiksi humalaisten välienselvittelyissä kostotoimenpiteenä vaikuttavat tehtävien hoitamiseen ja poliisin työturvallisuuteen.

Vertailu tuo esiin hyviä malleja

Sekä lainsäädäntö että poliisin resurssit Skotlannissa ja Suomessa poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta vertailevalla tutkimuksella voitaisiin saavuttaa hyötyjä, joita poliisityön vertaileminen perinteiseen tapaan kahden Pohjoismaan välillä ei välttämättä nostaisi esiin. Esimerkkinä tästä ovat poliisin käytössä olevat työkalut väkivaltaan puuttumiseen ja kierteen katkaisemiseen. Molemmissa maissa vastuuta perheväkivaltaan puuttumisesta on pyritty siirtämään pois uhrilta siten, että poliisilla on velvollisuus puuttua ja tutkia tapaukset riippumatta uhrin toiveista. Käytännössä toimintamallien ja ohjeiden toimivuudesta ei vielä ole saatavilla tutkimustietoa.

On kuitenkin syytä olettaa, että jos tieto entisyydestä perheväkivaltatehtävillä pystyttäisiin meilläkin rasitteen sijaan näkemään hyödyllisenä tietona tilanteiden eskaloitumisen välttämiseksi, olisi nähtävissä sekä rahaa että ihmishenkiä säästäviä vaikutuksia. Tällöin esimerkiksi kolme aiempaa perheväkivalta-koodin kotihälytystehtävää toimisi jo merkkinä siitä, että poliisin on vähintään varmistettava muiden toimijoiden puuttuminen perheväkivaltaan – silloinkin kun perheessä ei ole alaikäisiä lapsia. Pelkkä akuutin tilanteen rauhoittaminen ja päihtyneen säilöönotto ei ratkaise toistuvasta väkivallasta kärsivien ongelmaa, ja väkivallan kierteen katkaisematta jättäminen on sekä turvallisuusriski että poliisin vähentyneiden resurssien tuhlaamista.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Poliisiammattikorkeakoulun tutkimushankkeessa Perheväkivallan kirjaaminen rikosepäilyiksi poliisin kotihälytystehtävissä. Kirjoitus perustuu hankkeen alustaviin tuloksiin, poliisin asiakirjoihin sekä tiedonantoihin Police Scotlandin edustajalta virkamiesvaihdossa Skotlannissa helmikuussa 2015.

 
Julkaistu 25.9.2015
Sivun alkuun |