Juha Kääriäinen

Miksi suomalaiset luottavat poliisiin?

Suomalaiset luottavat poliisiinsa varsin paljon. Kansainvälisissä mittauksissa sijoitumme säännöllisesti kärkimaiden joukkoon yhdessä Tanskan ja muiden Pohjoismaiden kanssa. Onko luottamuksen syynä poliisin erinomaisesti tekemä työ? Poliisi hoitaa vuosittain runsaat miljoona hälytystehtävää ja lisäksi tulevat monet muut palvelutehtävät. Kontakteja kansalaisiin on siis päivittäin paljon ja voi perustellusti ajatella, että luottamus heijastaa kansalaisten tyytyväisyyttä saamiinsa palveluihin.


Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on julkaistu paljon uusia tutkimustuloksia luottamuksesta poliisiin. Valtaosa tutkimuksesta on tehty Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Useimmiten tutkijat lähtevät oletuksesta, että luottamus rakentuu poliisin omien toimien varaan: luottamus saavutetaan hyvällä poliisityöllä. Tulokulmia hyvään poliisityöhön on pääasiassa kaksi: instrumentaalinen ja proseduraalinen. Instrumentaalisen näkökulman mukaan poliisiin voi luottaa, jos poliisi saa aikaan tuloksia eli ennaltaehkäisee ja selvittää rikoksia tai muutoin luo rauhaa ja turvallisuutta kansalaisten arkeen. Proseduraalinen näkökulma taas viittaa poliisin käyttämiin menettelytapoihin ja erityisesti siihen, miten oikeudenmukaisina tai eettisesti hyväksyttävinä kansalaiset poliisin toimintatapoja pitävät. Näistä kahdesta lähestymistavasta suositummaksi on tullut jälkimmäinen ja on esitetty melko paljon empiirisiä havaintoja, että luottamus on tosiaankin yhteydessä erityisesti poliisin toimintatapojen reiluuteen ja oikeudenmukaisuuteen.

Poliisikontaktien merkitys luottamusmittauksissa

Yleiset luottamustutkimukset, esimerkiksi usein viitatut kansainväliset vertailututkimukset, jotka nostavat Suomen ja eräät muutkin Pohjoismaat muiden edelle, mittaavat yleensä luottamusta poliisiin kaikilta otokseen osuneilta vastaajilta. Useimmilla vastaajilla ei kuitenkaan ole ollut lainkaan kontakteja poliisiin ja vastaukset kuvastavat siten lähinnä yleisiä mielikuvia. Siksi on paikallaan erottaa ne vastaajat, joilla on ollut kontakteja poliisiin esimerkiksi vastaamista edeltäneen vuoden aikana. Kun näin on menetelty, on yleensä havaittu, että ne, joilla on ollut kontakteja, luottavat vähemmän kuin ne, joilla niitä ei ole.

Seuraavassa tarkastellaan, miten poliisikontaktit ja niiden laatu heijastuvat Suomessa luottamuksen vaihteluun. Aineistona on vuonna 2014 kerätty Poliisibarometri, joka on sisäministeriön joka toinen vuosi teettämä haastattelututkimus. Aineisto kerätään henkilökohtaisina käyntihaastatteluina ja otos edustaa tilastollisesti 15–74-vuotiasta väestöä. Oheisessa taulukossa suomalaisten luottamusta poliisiin on tarkasteltu sen mukaan, onko heillä ollut kontakteja poliisiin vastaamista edeltäneiden 12 kuukauden aikana rikoksen uhrina, rikoksen todistajana tai silminnäkijänä, järjestyshäiriön yhteydessä tai liikennevalvonnan yhteydessä.

Taulukossa 1 näkyvät tulokset käyvät yksiin muissa maissa tehtyjen havaintojen kanssa: kontaktit poliisin kanssa keskimäärin vähentävät luottamusta.

Taulukko 1. Luottamus poliisiin ja poliisikontaktit.

Onko vastaaja ollut yhteydessä poliisiin viimeksi kuluneen 12 kk aikana? Luottaa poliisiin: Erittäin paljon Melko paljon Melko tai erittäin vähän % (lukumäärä)
Ei 44% 51% 5%100% (740)
Kyllä 40% 45% 15%100% (272)
Yhteensä 43% 50% 8%100% (1012)


Entä miten kontaktien laatu vaikuttaa luottamukseen? Amerikkalainen alan tutkija Wesley Skogan on esittänyt, että kontaktien laadun vaikutus on epäsymmetrinen: kielteinen kokemus vähentää luottamusta enemmän kuin myönteinen kokemus kykenee sitä lisäämään. Toisin sanoen kielteisten kokemusten välttämisellä voitaisiin tehokkaimmin edistää luottamuksen syntymistä.

Poliisibarometrissa kysyttiin viimeisimmän poliisikontaktin laatua yhdeksällä kysymyksellä, joita koskevat jakaumat näkyvät taulukossa 2. Näiden perusteella laskettiin kielteisten havaintojen summamuuttuja, jonka yhteys luottamukseen on esitetty taulukossa 3.

Taulukko 2. Kielteiset kokemukset viimeisimmässä poliisikontaktissa (N=272).

Kun viimeksi olitte yhteydessä poliisiin, niin mitkä mainituista kohdista kuvaavat asianne hoitamista..? Ei-vastausten lukumäärä Ei-vastaukset prosentteina
a) oliko poliisin asennoituminen ymmärtäväistä ja asiallista 33 12%
b) käsittelikö poliisi asianne ripeästi 47 17%
c) selvittikö poliisi Teille tilanteenne ja mahdollisuutenne asiassanne 54 20%
d) oliko poliisi hienotunteinen Teitä ja asiaanne kohtaan 47 17%
e) oliko poliisi mielestänne puolueeton Teitä ja asiaanne kohtaan 34 13%
f) tunsitteko, että poliisi arvosti Teitä asiakkaana 49 18%
g) antoiko poliisi riittävästi tietoa asiaanne liittyen 49 18%
h) toimiko poliisi mielestänne huolellisesti ja virheettömästi 29 11%
i) toimiko poliisi ammattitaitoisesti arvostettavalla tavalla 36 13%
Yhteensä 378

Taulukko 3. Kielteisten kokemusten määrä viimeisimmässä poliisikontaktissa ja luottamus poliisiin.

Negatiivisten kontaktien määrä kontaktissa Vastaaja luottaa poliisiin: Erittäin paljon Melko paljon Melko tai erittäin vähän% (lukumäärä)
Ei lainkaan 51% 42% 7% 100% (156)
1 38% 60% 2% 100% (42)
2-3 29% 58% 13% 100% (31)
4-6 7% 37% 56% 100% (27)
7-9 6% 25% 69% 100% (16)
Yhteensä 40% 45% 15% 100% (272)

Näyttää siltä, että viimeisimmän kontaktin laadulla on vahva yhteys luottamukseen. Ensinnäkin havaitsemme, että yli puolella (57 %) niistä, joilla oli ollut kontakti poliisiin, ei ollut yhtään negatiivista havaintoa tuossa kontaktissa ja he luottavat poliisiin enemmän kuin ne, jotka eivät olleet lainkaan olleet kontaktissa poliisiin. Täysin positiivinen kokemus näyttää siten lisäävän luottamusta. Toiseksi, kielteisten havaintojen vaikutus luottamuksen laskuun on asteittainen. Jos kielteisiä havaintoja on vähemmän kuin neljä viimeisimmässä kontaktissa, luottamus murenee vain hiukan. Sen sijaan jos viimeisin poliisikontakti tuntuu menneen pieleen melkein kaikissa suhteissa, kielteinen vaikutus luottamukseen on varsin vahva.

Hyvä poliisityö ja turvallinen yhteiskunta luottamuksen pohjana

Uusin käytettävissä oleva suomalainen aineisto näyttää siis vahvistavan olettamusta, että poliisikontaktien laadulla on merkitystä luottamuksen syntymisessä. Suomalaisten luottamus poliisiin heijastanee sitä, että poliisin ja kansalaisten kohtaamiset sujuvat pääosin kansalaisia tyydyttävällä tavalla. Poliisibarometrin tuloksia tulkitessa tulee kuitenkin muistaa, että vastauskato on erityisen suuri poliisin "vakioasiakkaiden" kohdalla, jotka saattavat olla muita kriittisempiä poliisia kohtaan.

Lisäksi tulee olla varovainen, kun tuloksia tulkitaan kansainvälisissä vertailuissa. Vaikka poliisiin luotetaan Suomessa enemmän kuin useammissa muissa maissa ja vaikka luottamus niin meillä kuin muuallakin on yhteydessä kontaktien laatuun, emme voi suoraan päätellä, että Suomessa olisi maailman paras poliisi tai että hyvä luottamuksen taso olisi yksin poliisin ansiota. Ainakaan tästä ei ole toistaiseksi luotettavaa tutkimuksellista näyttöä. On nimittäin niin, että myös poliisin toimintaympäristöt vaihtelevat yhteiskuntien välillä.


Kuvio 1. Luottamus poliisiin ja poliisipalvelujen menot suhteessa bruttokansantuotteeseen eräissä Euroopan maissa vuonna 2013.

Hyvän vihjeen tästä saamme, kun tarkastelemme eurooppalaisia tilastoja luottamuksesta ja poliisien resursseista. Kuvion 1 tulos näyttää paradoksaaliselta: mitä enemmän yhteiskunnat laittavat resursseja poliisitoimintaan suhteessa kansantuotteeseensa, sitä vähemmän ihmiset luottavat poliisiin. Näyttääkin siltä, että luottamus poliisiin on korkeimmillaan sisäisesti turvallisissa maissa, jotka tulevat toimeen melko pienillä poliisitoiminnan resursseilla. Samalla nuo yhteiskunnat laittavat keskimäärää enemmän resurssejaan sosiaalisia ongelmia ehkäiseviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, koulutukseen ja tulonsiirtoihin. Luottamus poliisiin syntyneekin kahden tekijän yhteisvaikutuksesta: hyvästä poliisityöstä ja turvallisesta yhteiskunnasta, jossa poliisin työtä helpottaa muiden yhteiskunnan toimijoiden tekemä työ.

Kirjoittaja on yliopistotutkija Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.

 
Julkaistu 25.9.2015
Sivun alkuun |