Kyösti Vihermaa

Liikennevahinkolautakunta yhtenäistää korvauskäytäntöä

Liikennevahinkolautakunta antaa yleisluontoisia soveltamisohjeita ja yksittäisissä liikennevahinkojen korvausasioissa lausuntoja vahinkoa kärsineiden ja liikennevakuutusyhtiöiden pyynnöstä.

Toiminta perustuu lakiin liikennevahinkolautakunnasta (31.5.2002/441) ja valtioneuvoston asetukseen liikennevahinkolautakunnasta (19.6.2002/551) Valtioneuvosto asettaa lautakunnan jäsenet ja varajäsenet kolmen vuoden toimikaudeksi. Lautakuntaan kuuluu yhteensä 18, virkavastuulla toimivaa jäsentä ja varajäsentä. Yhteisenä pätevyysvaatimuksena on perehtyneisyys liikennevahinkoasioihin. Lautakunnan puheenjohtajaa lukuun ottamatta jäsenet ovat sivutoimisia. Jäsenistöön kuuluu lakimiehiä, lääkäreitä ja insinöörejä yhteiskunnan eri aloilta.

Lautakunta tiedottaa omasta toiminnastaan kotisivuilla www.liikennevahinkolautakunta.fi . Vuosittain lautakunta julkaisee lisäksi "Liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita" -kirjan, joka on maksuton ja jonka voi tilata lautakunnalta. Soveltamisohjeet samoin kuin liikennevahinkolautakunnan julkaisemat lausunnot, lautakuntaa ja sen toimintaa koskevat tiedot julkaistaan kotisivuilla. Aineisto on mahdollista tilata sähköpostiin tai ns. RSS-syötteenä.

Liikennevahinkolautakunnan toimintaa valvoo Suomen Pankin yhteydessä toimiva Finanssivalvonta, myös Oikeuskansleri ja Eduskunnan Oikeusasiamies voivat ottaa lautakunnan toimintaa koskevan kysymyksen käsiteltäväksi. Lautakunnan toiminta rahoitetaan liikennevakuutustoimintaa harjoittavilta yhtiöiltä ja Valiokonttorilta perittävillä maksuilla.

Asioiden saattaminen lautakunnan käsittelyyn

Liikennevahinkolautakunnan käsiteltäväksi voi saattaa sekä esine- että henkilövahinkoa koskevia korvauskysymyksiä. Vahinkoa kärsinyt tai muu korvaukseen oikeutettu voi pyytää lautakunnan lausuntoa määräajassa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä. Liikennevakuutustoimintaa harjoittava vakuutusyhtiö, Liikennevakuutuskeskus tai Valtiokonttori voi myös pyytää lautakunnan lausuntoa ja tietyissä asioissa ne ovat siihen myös velvollisia.

Lautakunnan tehtäviin ei kuulu arvioida vakuutuslaitoksen toiminnan asianmukaisuutta. Tämä tehtävä kuuluu Finanssivalvonnalle.

Käsittely lautakunnassa on maksuton. Lausuntopyynnön voi tehdä vapaamuotoisesti, mutta tarpeellisten tietojen antamista helpottaa lautakunnan kotisivuilla oleva lomake. Käsittely lautakunnassa on kirjallinen eli asianosaiset eivät voi tulla henkilökohtaisesti kuulluksi.

Lautakunnan käsiteltävät korvauskysymykset ovat liikennevakuutuslain säännösten mukaisesti saatettavissa tuomioistuimen tutkittavaksi. Lausunnot ovat luonteeltaan suosituksia eikä niistä sen vuoksi voi valittaa. Lautakunta ei voi käsitellä korvauskysymystä, josta on lainvoimainen tuomioistuimen ratkaisu.

Tuomioistuinkin voi pyytää lausunnon vireillä olevassa liikennevahinkoasiassa. Oikeudenkäynnin alkuvaiheessa pyydetty lausunto joudutaan lautakunnassa antamaan siihen mennessä tuomioistuimelle kertyneen aineiston perusteella. Tavallisimmin todistajien kuuleminen tuo lisäselvitystä ja tuomioistuin ratkaisee asian lopulta laajemman aineiston perusteella kuin lautakunnan käytettävissä on ollut.

Lautakunta on asteittain ottamassa käyttöön sähköisen asioimisen mahdollistavat järjestelmät. Suunnitelmien mukaan vielä kuluvan syksyn aikana otetaan käyttöön sähköinen lausuntopyyntö, jonka voi tehdä lautakunnan kotisivuilla.

Yleisimmin lausuntopyyntöjä henkilövahingoista

Liikennevahinkolautakuntaan tuli vuonna 2013 yhteensä 2872 uutta lausuntoasiaa ja lautakunta antoi 2852 lausuntoa. Tämän lisäksi puheenjohtaja ratkaisi lakimiehen esittelystä 220 asiaa. Lautakunta antaa suurimman osan lausunnoistaan jaostokokouksissa, joita vuonna 2013 pidettiin 132. Täysistuntoja pidettiin samana aikana 7. Keskimääräinen käsittelyaika oli 174 päivää. Tarkasteluvuonna lautakunnan suositus poikkesi vakuutuslaitoksen kannasta noin joka neljännessä korvauskysymyksessä.

Noin kaksi kolmesta lausuntopyynnöstä liittyy henkilövahinkoihin. Useimmin pyydetään lausuntoa kipua ja särkyä sekä muuta tilapäistä haittaa ja pysyvää haittaa koskevissa asioissa. Työkyvyttömyyden tai kuoleman johdosta maksettavia jatkuvia korvauksia koskevat asiat ovat huomattava asiaryhmä.

Henkilövahingoissa keskeisiä ongelmia ovat erilaiset syy-yhteyskysymykset. Johtuvatko vaivat tai työkyvyttömyys liikennevahingossa saaduista vammoista vai mahdollisesti iän tai aikaisemmin alkaneen sairauden aiheuttamista muutoksista? Vastausta kysymykseen haetaan vahinkoa kärsinyttä koskevasta lääketieteellisestä selvityksestä; sairauskertomuksista, lääkärintodistuksista, kuvantamistutkimusten tulosteista jne. Tarvittaessa lautakunta käyttää ulkopuolisia erityisasiantuntijoita.

Hyvinkin monimutkaisia kysymyksiä voi liittyä myös ansionmenetyksen ja elatuksen menettämisen korvaamiseen. Palkitsemisjärjestelmät ja työehtosopimukset kehittyvät yhä monimutkaisemmiksi. Useasti joudutaan miettimään verotettavien palkkaetuuksien ja verovapaiden kulukorvausluontoisten erien rajaa. Liikennevakuutuksen johtava korvausperiaate on täyden korvauksen -periaate. Näin ollen vahinkoa kärsinyt tai elatusta vaille jäänyt on korvauksilla saatettava taloudellisesti samanlaiseen asemaan kuin hän olisi ollut ilman liikennevahinkoa. Koska korvausratkaisut kohdistuvat tulevaisuuteen, niihin sisältyy väistämättä arvionvaraisia elementtejä.

Noin kolmannes asioista koskee esinevahinkoja. Ylivoimaisesti suurin asiaryhmä on korvausvastuun jakautuminen. Tämän asiaryhmän suuruuteen on useita syitä. Moottoriajoneuvolle aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen toisen ajoneuvon liikennevakuutuksesta edellyttää pääsääntöisesti, että vahingon aiheuttaneen kuljettajan voidaan osoittaa aiheuttaneen vahingon huolimattomuudellaan. Useasti liikennevahingot dokumentoidaan puutteellisesti, vain asianosaisten itsensä toimesta. Tämän vuoksi erimielisyyksiä vastuunjaosta syntyy helposti. Toisaalta erimielisyyksiä lisäävät syvään juurtuneet väärinkäsitykset niin liikennesäännöistä kuin liikennevakuutuksen sisällöstäkin. Verrattain yleinen käsitys on, että asianosaiset voisivat sopia korvausvastuun jakautumisesta vakuutuksenantajaa sitovasti. Väärinkäsitys on myös se, että liikennevakuutusjärjestelmässä molemmat osapuolet vastaisivat omista vahingoistaan, jos kumpikin on yhtä suurella huolimattomuudella aiheuttanut vahingon. Korvausvastuuratkaisut ulottavat vaikutuksensa luonnollisesti myös kyseisessä liikennevahingossa mahdollisesti syntyneisiin henkilövahinkoihin.

Nähtäväksi jää, voidaanko tulevilla liikennevakuutuslain ja tieliikennelain uudistuksilla vaikuttaa korvausvastuuta koskevia erimielisyyksiä synnyttävien liikennetilanteiden määrään.

Kirjoittaja on lautakunnan puheenjohtaja.

 
Julkaistu 26.9.2014
Sivun alkuun |