Ihmiskaupparaportti kiinnittää huomion seksikauppaan

Prostituutiossa ja muussa seksikaupassa tapahtuvaan ihmiskauppaan puututaan Suomessa heikosti. Tämä käy ilmi Kansallisen ihmiskaupparaportoijan toisesta laajasta tutkimusraportista, joka luovutettiin eduskunnalle syyskuussa. Kertomuksessa kiinnitetään erityistä huomiota seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään ihmiskauppaan ja haasteisiin sen tunnistamisessa rikosprosessissa.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija toteaa keräämänsä laajan (paritus- ja ihmiskauppajutut 2009–kesä 2013) esitutkinta- ja tuomioistuinaineiston perusteella, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa on huomattavasti enemmän kuin mihin on onnistuttu puuttumaan. Mahdollisia ihmiskaupan uhreja ei ohjata avun piiriin ja ihmiskaupan piirteitä sisältävää seksuaalista hyväksikäyttöä tutkitaan, syytetään ja tuomitaan pääasiassa parituksena.

Ihmiskaupan vastaisessa työssä on päästy eteenpäin viime vuosina. Tämä myönteinen kehitys näkyy etenkin työperäiseen ihmiskauppaan puuttumisessa. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvässä ihmiskaupassa tilanne on toinen.

– Tilanne ei ole ratkaisevasti muuttunut niiden kymmenen vuoden aikana, kun ihmiskauppa on ollut rikoslaissa omana rikoksena. Tutkimuksemme osoittaa, että väkivalta ja hyväksikäyttö prostituutiossa ja muussa seksikaupassa jäävät edelleen tunnistamatta ja selvittämättä. Tämän vuoksi uhrit eivät saa apua, ja hyväksikäyttäjät jäävät rankaisematta. Ihmiskauppaa tapahtuu silmiemme edessä, mutta tähän rikollisuuteen ei puututa, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet sanoo.

Viranomaiset ja kansalaisjärjestöt voisivat tunnistaa useampia ihmiskaupan uhreja sekä paljastaa ja tutkia useampia ihmiskaupparikoksia, jos voimavarat ohjattaisiin tehokkaammin esimerkiksi rikosten selvittämiseen. Raportti korostaa myös, ettei ihmiskauppa ole ainoastaan ulkomaalais- tai rikoksentorjuntakysymys. Merkittävä osa uhreista on suomalaisia nuoria naisia ja tyttöjä, jotka tarvitsevat nykyistä vahvempia sosiaali- ja terveyspalveluja.

– Osalla viranomaisista ei edelleenkään ole käytössään selkeää lainsäädäntöä tai toimintaohjeita. Päättäjien tulisi asettaa ihmiskauppaan puuttuminen viranomaisten työn tärkeäksi tavoitteeksi. Tähän tarvitaan poliittista tahtoa, ohjausta ja rahaa, ylitarkastaja Venla Roth sanoo.

Suomelta puuttuu toimintaohjelma ihmiskaupan ennalta ehkäisemiseksi, vaikka EU:n ihmiskauppadirektiivi velvoittaa jäsenvaltiot ehkäisemään ihmiskauppaa ja puuttumaan myös ihmiskauppaa aiheuttavaan kysyntään. -RK

 
Julkaistu 26.9.2014
Sivun alkuun |