Regina Järg-Tärno

Fyysinen ympäristö tarjoaa hyvät tai huonot turvallisuuskehykset

Kirjoitukseen on koottu esimerkkejä ja nettivinkkejä asukkaiden osallistumistavoista ympäristönsä suunnitteluun ja rikoksentorjuntanäkökulmien ottamisesta huomioon kaupunkisuunnittelussa.

Rikoksentorjuntaneuvoston Naapuriapu-työryhmä (2012–2014) kiinnitti huomiota asukkaiden mahdollisuuksiin vaikuttaa asuinalueensa turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Kun asukkailta kysytään, liikenteen ja liikkumisen turvallisuus nousevat useasti tärkeimmiksi huolen aiheiksi, millä on vaikutuksensa myös rikospelkoon. Fyysisen ympäristön suunnittelulla ja parannuksilla on mahdollisuus vähentää ja ehkäistä rikoksia asuinalueilla sekä lisätä turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Seuraavassa tuodaan esimerkkejä sekä Suomesta että muista Pohjoismaista, miten fyysisen ympäristön suunnittelulla voidaan vaikuttaa turvallisuuteen ja miten asukkaat itse voivat vaikuttaa.

Asukkaiden liikenneturvallisuusaloitteet

Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa paikallisiin asioihin, myös turvallisuutta koskeviin, äänestämällä tai asettumalla ehdokkaaksi. Esimerkiksi oman asuinalueensa liikenneturvallisuuteen voi vaikuttaa myös suoran osallisuuden kautta, esimerkiksi tekemällä kuntalaisaloite tai ilmoittamalla suoraan kuntatekniikalle valaistuksen, tienpäällysteiden ja kasvillisuuden ongelmista, siivottomuudesta, liikennemerkkeihin kohdistuneesta ilkivallasta, liukkaista kävelyteistä tms. (ks. esim. kuntalaisten osallistumisentyökalupakki Kuntalaiset keskiöön )

Asukasaktiivisuuden ja kuntalaisten liikenneturvallisuusaloitteiden seurauksena on saatu mm. suojakorokkeita, kiertoliittymiä, liikennevaloja ja -merkkejä. Näissä kysymyksissä asukkaiden aktiivisuus ja tieto onkin olennainen apu kunnalle. Kaikki ehdotukset eivät aina toteudu. Osallisuuden ja lähidemokratian toteutumisen kannalta on tärkeää, että asukkaalle annetaan kuitenkin palautetta. Syitä aloitteen hylkäämiseen voi olla monia. Kyse voi olla muiden toimenpiteiden kiireellisyydestä, kustannuksista tai sivu- tai jopa haittavaikutuksista kuten melusta ja tärinästä. Asukkaiden toivoma lapsia tiellä -liikennemerkki hylätään usein juuri sen takia, että jos sitä käytettäisiin jokaisella asuntokadulla, sivuvaikutuksena sen teho heikkenisi.

Lasten ja kummankin sukupuolen näkökulma mukaan

Kun suunnitellaan uusia asunalueita tai kaavaillaan parannuskohteita ja muutoksia fyysiseen ympäristöön tulee asukkaille tarjota mahdollisuus osallistua ja tulla kuulluksi. Tämä tarkoittaa myös lasten ja nuorten osallisuuden varmistamista. Lapsivaikutusten arviointi on tärkeä muistaa kaikessa maankäytön, rakentamisen ja ympäristön suunnittelussa.

Lapsiystävällisten alueiden suunnittelulla voidaan mm. vähentää ahdistelun ja rikosten pelkoa ja rasistisia jännitteitä. Lapsia ja nuoria kokemusasiantuntijoina kuulemalla voidaan lisätä heidän hyvinvointiaan ja turvallisuuttaan, saada arvokasta tietoa turvattomuuden syistä ja vähentää niitä – kuten myös heihin kohdistuvaa tai heidän itse tekemää rikollisuutta. Lapset ja nuoret näkevät asioita eri tavalla kuin aikuiset, ja näin syntyy uusia ideoita ja luovia ratkaisuja. Mukaanotolla lapset ja nuoret voidaan sitouttaa omaan lähiympäristöönsä ja sen kunnossa pitämiseen, myös psykologisen omistajuuden kautta. Tämä tarkoittaa myös yhteisöllisyyden kasvamista ja demokraattisen toimintakulttuurin oppimista ja kokemista.

Vantaan kaupungin lasten ja nuorten osallisuusoppaassa kerrotaan, miksi ja miten maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimialalla tulisi osallistaa lapsia nuoria.

● Lisätietoa lasten ja nuorten oikeudesta osallistua ja hyvien käytäntöjen menetelmäpankki löytyy Lapsiasiavaltuutetun sivuilta .

● Tietoa ja materiaalia turvallisesta liikkumisesta itseopiskeluun tai esimerkiksi lasten ja nuorten tai ikäihmisten parissa toimiville löytyy Liikenneturvan verkkosivuilta .

● Liikenneturvan sähköinen www.vaaranpaikka.fi -työkalu on liikennekasvatuksen suunnittelun väline, jolla liikennekasvatus voidaan liittää oppilaiden jokapäiväiseen liikkumisympäristöön. Oman koulureitin vaaranpaikat ja ongelmakohdat kartoitetaan kuvien ja piirustusten kautta, ja mietitään niille ratkaisuja.

Ruotsin asuntovirasto on tehnyt pitkään kehittämistyötä kaupunkien ja taajamien fyysisen ympäristön sukupuolisensitiivisen turvallisuussuunnittelun puolesta. Kaupunkimaisemissa koetaan turvattomuutta esimerkiksi kaduilla ja puistoissa, erityisesti naisten keskuudessa. Turvallisuustiedon kohderyhmänä ovat ennen kaikkea virkamiehet, jotka toteuttavat yhteiskuntasuunnittelua. Fokus on ollut naisten ja miesten turvallisuuden tunteella tai kokemuksella.

Opas Vidga vyerna/Broaden your otlook tuo inspiraation lähteeksi 18 metodia, joilla voidaan kerätä asukkailta tietoa fyysisen ympäristön ja liikenteen suunnittelua varten. Turvallisuussuunnittelusta kiinnostuneille esitellään mm. aikamaantiedekartat, Charette-metodi, SWOT-analyysi, henkiset kartat, arvoruusu, kaupunkiympäristöön liittyvien tunteiden diagrammi, karttaan perustuva lasten GIS ja lapsivaikutusten arviointi jne. Opas sukupuolisensitiivisestä turvallisuussuunnittelusta ja rakentamisesta löytyy sekä ruotsiksi että englanniksi asuntoviraston (Boverket) sivuilta.

Turvallisuuskävelyt monien asukasryhmien tarpeisiin

Turvallisuuskävely on hyvä väline selvittää alueen ongelmakohtia ja kehittämistarpeita ja pohtia yhdessä alueen asukkaiden, toimijoiden ja päätöksentekijöiden kanssa, miten siitä saadaan turvallisempi ja viihtyisämpi. Fyysisen ympäristön kehittämiseen ja parantamiseen tarkoitettua kävelymenetelmä löytyy Suomesta monella eri nimellä (kehittämiskävely, innovaatiokävely, esteettömyyskävelyt jne.). Turvallisuuskävelyistä yleistä tietoa suomeksi ja suomalainen opas on saatavilla rikoksentorjuntaneuvoston sivuilla .

Tiedon keräämisen lisäksi kävelyillä on ollut monia hyviä sivuvaikutuksia: asukkaiden tutustuminen ja verkostoituminen, oma-aloitteellisuus jne. Haasteita voivat kuitenkin tuottaa turvallisuuskävelyn jälkeiset prosessit, esim. tiedon ja muutostarpeiden runsaus, resurssien niukkuus, priorisoinnit, asioiden hoitamisen vaikeus ja hitaus. Riskinä on, että asukkaalle jää sellainen kokemus, että mikään ei muutu.

Ruotsin Götlannissa on kehitetty lapsille ja nuorille omaa turvallisuuskävelymallia (Trygghetsvandringar ur barns perspektiv). Opas on saatavilla ruotsiksi Uddevallan kunnan sivuilla. Vastaavasti Vaasassa ollaan rikoksentorjuntaneuvoston ja oikeusministeriön tuella kehittämässä lasten ja nuorten turvallisuuskävelymallia.

Kansalaisraati, yhteisövalmennus ja ympäristötyö

Kansalaisraadin pyrkimyksenä on muodostaa paikallisyhteiskunta pienoiskoossa ja löytää yhteisymmärrys jossakin tietyssä kysymyksessä. Menetelmä soveltuu hyvin myös paikallisten rakennus- ja ympäristön turvallisuuskysymysten puimiseen ja asuinalueen tai palveluiden kehittämiseen. Suomessa Uusi paikallisuus -hankkeessa menetelmää on kokeiltu muutamalla paikkakunnalla. Kansalaisraatikokeilut ja kokemukset ovat olleet lupaavia ja Harri Raisio ja Juha Lindell (2013) ovat tehneet raadeista vaikuttavuusarvioinnin .

Kaapelin eli osallistavan yhteisövalmennuksen menetelmän lähtökohtana on, että kaikilla on omassa historiassaan asioita, jotka vaikuttavat siihen, miksi juuri minä koen tietyt asiat tietyllä tavalla, esimerkiksi turvattomuutta tietyssä ympäristössä. Kun syyt on tutkittu, havainnoitu ja käsitelty omassa ympäristössä, alkaa voimaantuminen. Ihminen alkaa ideoimaan, mitä minä haluaisin muuttaa ympäristössäni ja toimimaan sen puolesta. Helsingin Diakonissalaitoksen lisäksi Kaapeli-menetelmää ympäristön turvallisuuden vaikuttavana työkaluna on pilotoitu oikeusministeriön tukemassa Koivukylän turvallisuushankkeessa.Kaapeli 2.0 yhteisövalmennuksestaon tietoa Diakonissalaitoksen sivuilla.

Ei minun takapihallani -ilmiö on usein se luonnollinen lähtötilanne ihmisten suhtautuessa uuteen, vähän erilaiseen naapuriin, esimerkiksi asunnottomiin tai vammaisiin. Helsingin Diakonissalaitoksen pitkä kokemus todistaa, että erilaisten ihmisten asuminen lähinaapureina voi onnistua ympäristötyön Yimby (ympäristötyö-in-my-backyard) avulla. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseen tähtäävän ympäristötyön perusasioita ovat jatkuva ja hyvissä ajoin käynnistetty dialogi, tiivis vuorovaikutus uusien ja vanhojen asukkaiden kesken, avoimuus, kasvot ja kanavat keskustelulle. Ympäristötyö toimii varsinkin ongelmien ilmaantuessa myös tietynlaisena naapuriapuna ja välittäjänä kaikille alueen asukkaille. Mahdollisia ongelmia asukkaiden välissä ei voida kokonaan poistaa, mutta niiden käsittelyä voidaan merkittävästi helpottaa. Ympäristötyöstä kerrotaan sivustolla www.asuntoensin.fi .

Kansalaistoiminta luo turvallisuutta asuinalueille

Viime aikoina on ollut nousussa omaehtoinen vapaamuotoinen kansalaistoiminta esimerkiksi kaupunkiympäristön viihtyisyyden, siisteyden, luonnollisen valvonnan ja psykologisen omistajuuden lisäämiseksi. Tätä on mm. kaupunkiviljely tai vapaaehtoiset puistokummit siistimässä omaa asuinympäristöään roskista. Jo 90-luvun lopulla herätti kansainvälistä kiinnostusta innovatiivisena rikoksentorjuntahankkeena Karhupuisto kummit asukasliike, jossa eläkeläisrouvat valtasivat puiston ja pitivät huolta siitä (ks. VerkkoAreena 2011/2 ). Nykypäivänä vastaavia fyysisen tilan "kaappauksia" ja alueen viihtyisyyttä, turvallisuutta ja sosiaalisia kohtaamispaikkoja lisääviä tempauksia ovat olleet esimerkiksi kukkasaapasaitaukset Järvenpäässä tai Unelma-veistoksen siirto Kalliosta Kannelmäkeen Sitratorille. Kiinnostava on Göteborgissa tehty opas Så här påverkar du din stadsmiljö , joka kannustaa ihmisiä vaikuttamaan oman asuinalueensa viihtyisyyteen.

Tanskassa turvallisten kuntien yhteisö (Den trygge kommune ) on julkaissut mielenkiintoiset tutkimukset turvallisuuden tunteesta (Tegn på trygghed 2010 ) ja turvallisuuden merkeistä (Tegn på sikkerhed 2012 ). Ensimmäinen tutkimus perustuu ajatukseen, että jokainen meistä tuottaa päivittäin turvallisuutta ja luottamusta sekä itselleen että muille – ja luomme huomattavasti enemmän turvallisuutta kuin turvattomuutta. Toinen raportti turvallisuuden merkeistä on visuaalinen kertomus. Raportissa kuvataan monia esimerkkejä fyysisestä turvallisuudesta – muurit, lukot, puomit, puskat, aidat, kyltit, valaistus jne. Toiset ratkaisut ovat yksinkertaisia, jopa kotikutoisia ja paikallisiin olosuhteisiin suunniteltuja, toiset taas kaupallisia, historiallisia tai teknologisesti monimutkaisia. Toisiin olemme fyysisessä ympäristössämme niin tottuneet, ettemme edes huomaa niitä, toiset taas pistävät silmään. Raportin idea on saada lukija pysähtymään ja miettimään turvallisuusratkaisuja.

Naapuriapu-työryhmässä tärkein ajatus oli ihmisten hyvinvointi ja hyvä elämä eikä suora rikoksentorjunta kuten asuntomurtojen tai katuväkivallan ehkäisy. Työryhmän yksi tärkeä innostuksen lähde oli tanskalainen Gemeinschaft-ajattelu, www.gemeinschaft.dk . Ideana on kehittää hyvää elämää kaupungeissa ja lähiöissä niin, että ongelmia ratkoessa voidaan luoda samalla jotain parempaa: kohtaamispaikkoja, sosiaalista kanssakäymistä, viihtyisyyttä, merkityksellisyyttä jne. Esimerkiksi kameravalvonnan sijaan tietyissä paikoissa voidaan miettiä mielekkään tekemisen lisäämistä.

Kaupunkisuunnittelu ja rikoksentorjunta

Jo fyysisen ympäristön pienilläkin muutoksilla voidaan tilannetorjunnan keinoilla vaikuttaa asunalueen rikollisuusriskeihin, viihtyisyyteen sekä lisätä luonnollista sosiaalista kontrollia. Seuraavissa oppaissa kerrotaan, miten rikoksentorjunta- ja turvallisuusnäkökulmia voidaan ottaa huomioon kaupunkisuunnittelussa.

Norjassa vuonna 2009 voimaan tuleen lakimuutoksen mukaan kunnilla on velvollisuus ottaa huomioon rikoksentorjuntanäkökulma rakentamisessa. Työn tueksi Norjan rikoksentorjuntaneuvosto (KRÅD) ja paikallisen rikoksentorjunta elin (SLT) ovat julkaisseet oppaan rikoksentorjunnasta fyysisessä ympäristössä (Tryggere nærmiljøer. En håndbok om kriminalitetsforebygging og fysiske omgivelser). Oppaassa on paljon konkreettisia esimerkkejä ja kuvamateriaalia. Liikkumisen kannalta tärkeitä kysymyksiä ovat kasvillisuus, kävely- ja pyörätiet, pysäköintialueet, alikulkutunnelit ja valaistus.

Myös Tanskan rikoksentorjuntaneuvosto (DKR) on tänä vuonna yhdessä Trygg Fondenin kanssa julkaissut oppaan (Guide till mere trygge byer) ja muuta materiaalia siitä, miten rikoksentorjuntanäkökulma otetaan huomioon turvallisen asuinympäristön suunnittelussa ja rakentamisessa. Oppaassa lähtökohdaksi on otettu kahdeksan periaatetta, joilla tutkimusten mukaan on vaikutusta siihen, että rikollisuus vähenee ja turvallisuuden tunne lisääntyy. Näitä ovat 1) silmät kadulla, 2) näkyvyys, 3) turvallinen liikkuminen, 4) turvallisuutta luova valaistus, 5) psykologinen omistajuus ja vastuullisuus, 6) oleskelu- ja kohtaamispaikat, 7) siisteys ja 8) fyysinen suojaus ja turvavälineet. Rikoksentorjuntanäkökulmaan on oppaan mukaan kiinnitetty aivan liian vähän huomiota rakentamisessa. Tanskassa rikoksentorjunnan huomioimista kaupunkisuunnittelussa on juuri pilotoitu viidessä kunnassa eri tavoin, ja tulokset ovat olleet hyviä.

Valaistuksella on iso merkitys rikoksentorjunnan kannalta. Se vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen ja liikkumisen turvallisuuteen. Ulkovalaistuksen merkitykseen ei ole Suomessa vielä suunnitelmallisesti kiinnitetty niin paljon huomiota turvallisuussuunnittelussa kuin esimerkiksi Ruotsista. Ruotsissa asuntovirasto on edistänyt valaistuksen vaikutusten huomioon ottamista fyysisen ympäristön turvallisuuden suunnittelussa. Vinkkejä ja materiaalia valaistuksen merkityksestä löytyy asuntoviraston sivuilta www.boverket.se – Planera tryggt och jämnt . Ruotsin rikoksentorjuntaneuvosto on selvittänyt kansainvälisten tutkimusten meta-analyysilla parannetun ulkovalaistuksen merkitystä ja mahdollisuuksia rikoksentorjunnassa (Brå rapport 2007:28 ). Kaupungin valaistuksella on monia etuja yhdistettynä muihin tilannetorjuntatoimiin ja se voi jopa olla tehokas rikosten ennaltaehkäisyssä tietyissä olosuhteissa

Ympäristön suunnittelulla ja jopa liikenneratkaisuilla voidaan vähentää myös väkivaltaa. Ruotsissa Karlsköpingin kunnassa väkivallan vähentämiseen julkisilla paikoilla vaikutettiin monien paikallistoimijoiden yhteistyöllä ja tilannetorjunnan toimenpiteillä. Kaupungissa väkivalta ja häiriöt julkisilla paikoilla tuottivat paljon ongelmia, erityisesti keskustassa jossa on vilkas yöelämä. Yksi toimenpide oli ajoneuvoliikenteen karsiminen, uudelleen järjestäminen sekä torin rauhoittaminen ja sulkeminen liikenteeltä yöksi. Samalla vaikutettiin estävästi myös pimeän taksin toimintaan. Piirroselokuva Torget kertoo paikallisten ongelmien ratkaisemisesta havainnolllisesti.

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija oikeusministeriössä.

 
Julkaistu 26.9.2014
Sivun alkuun |