Ulla Mohell

Valvontarangaistuksen käytössä alueellisia eroja

Valvontarangaistus on kuuden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava yhdyskuntaseuraamus. Valvontarangaistus on toissijainen siten, että se voidaan tuomita, jos yhdyskuntapalvelun tuomitsemille on este. Edellytyksenä on muun muassa, että valvontarangaistuksen tuomitsemista on pidettävä perusteltuna rikoksentekijän sosiaalisten valmiuksien ylläpitämiseksi. Valvontarangaistukseen tuomitsemiselle on laissa asetettu useita muitakin edellytyksiä.

Valvontarangaistus sijoittuu ankaruudeltaan ehdottoman vankeuden ja yhdyskuntapalvelun väliin. Aikaisemmat vankeus- ja valvontarangaistukset saattavat muodostaa esteen valvontarangaistuksen tuomitsemiselle.

Valvontarangaistusta koskeva lainsäädäntö tuli voimaan 1.11.2011. Vuonna 2012 täytäntöönpantavaksi tuli yhteensä 198 valvontarangaistusta. Valvontarangaistuksen aloitti 143 tuomittua, joista 101 suoritti sen loppuun. Valvontarangaistusta oli vuonna 2012 suorittamassa keskimäärin 18 tuomittua päivittäin. Keskimääräinen valvontarangaistuksena suoritettu aika oli todella lyhyt eli 44 päivää. Tuomioiden keskimääräinen pituus oli 97 päivää eli vähän yli kolme kuukautta. Vuonna 2012 valvontarangaistuksen suoritti onnistuneesti loppuun 91 prosenttia tuomituista, yhdeksän valvontarangaistusta muunnettiin vankeudeksi. Yleisin syy muuntoon oli törkeä päihteettömyysvelvoitteen rikkominen.

Valtaosassa (56 %) täytäntöönpanoon tulleista tuomioista päärikoksena oli liikennejuopumus. Seuraavaksi suurin rikosryhmä (12 %) olivat varkausrikokset. Vuonna 2012 valvontarangaistusta suoritti kuusi siviilipalvelurikoksesta tuomittua. Noin 95 prosenttia tuomituista oli miehiä. Noin 40 prosentilla tuomituista ei ole aikaisempia ehdottomia vankeusrangaistuksia. Rikosseuraamusasiakkaita koskevan tilaston (1.5.2012) mukaan valtaosalla (91 %) oli vakituinen asunto ja kolmannes valvontarangaistusta suorittavista oli työelämässä, viidennes heistä opiskeli ja viidennes oli eläkkeellä.

Erityisesti Etelä-Suomessa alkukankeutta

Alueelliset erot ovat huomattavat: Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella valvontarangaistus on lähtenyt hitaasti käyntiin, vain 23 tuomittua (16 % kaikista) aloitti valvontarangaistuksen suorittamisen Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella. Länsi-Suomen rikosseuraamusalueella valvontarangaistuksen suorittamisen aloitti 64 (45 %) ja Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueella 56 (39 %).

Alueelliset erot selittyvät sillä, että Rikosseuraamuslaitokselta pyydettyjen valvontarangaistuslausuntojen määrissä oli varsin huomattavia alueellisia eroja. Aktiivisimpia vuonna 2012 olivat Itä-Suomen syyttäjänvirasto (220), Länsi-Suomen syyttäjänvirasto (150), Oulun syyttäjänvirasto (144), Kanta-Hämeen syyttäjänvirasto (81) ja Lapin syyttäjänvirasto (78). Helsingin syyttäjänvirasto pyysi 36 lausuntoa ja Länsi-Uudenmaan syyttäjänvirasto 13 lausuntoa. Myös käräjäoikeudet ja hovioikeudet ovat pyytäneet lausuntoja jonkin verran.

Vuoden 2013 heinäkuun alkuun mennessä valvontarangaistuksia on tullut täytäntöönpanoon yhteensä 138, joten voidaan arvioida, että tänä vuonna valvontarangaistuksen tulee aloittamaan noin 280 tuomittua.

Etelä-Suomen rikosseuraamusalueella määrät ovat edelleen huomattavan vähäiset muuhun maahan verrattuna: ensimmäisellä vuosipuoliskolla täytäntöönpanoon on tullut yhteensä 24 tuomiota eli 17 prosenttia koko maassa täytäntöönpanoon tulleista tuomioista. Valvontarangaistusta suorittavien päivittäinen keskimäärä on noussut edellisvuodesta. Valvontarangaistusta suoritti 1.9.2013 yhteensä 32 tuomittua, ja heidän päivittäinen keskimääränsä oli 30. Vaikka valvontarangaistusta suorittavien määrä onkin tänä vuonna noussut, toistaiseksi ollaan vielä varsin kaukana alun perin asetetusta tavoitteesta, joka on noin 90–100 tuomittua päivittäin.

Valvontarangaistus on vähitellen vakiintumassa osaksi suomalaista seuraamusjärjestelmää, jossa sille näyttää olevan luonteva käyttöalansa. Jatkossa tulisi kuitenkin harkita, voitaisiinko yhdyskuntapalvelun ja valvontarangaistuksen enimmäispituus yhtenäistää esimerkiksi kahdeksaksi kuukaudeksi. Samalla yhdyskuntapalvelun enimmäistuntimäärä voitaisiin nostaa 240 tuntiin, jolloin sen muunto takaisin vankeudeksi rikkomistapauksissa olisi nykyistä selkeämpää. Lisäksi syitä valvontarangaistuksen käytön alueellisiin eroihin tulisi tarkemmin selvittää.

Kirjoittaja toimii lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriön kriminaalipoliittisella osastolla ja on ollut vastuussa valvontarangaistusta koskevan lainsäädännön valmistelusta.

 
Julkaistu 27.9.2013