Natalia Ollus & Anne Alvesalo-Kuusi

Rusinat pullasta

Ihmiskauppa, ulkomainen työvoima ja talousrikollisuus rikoksentorjuntaohjelmissa ja politiikka-asiakirjoissa 1995–2012

Ihmiskauppa on suhteellisen uusi kansainvälisen ja kansallisen sääntelyn kohde, vaikka ilmiönä se on vanha. Ihmiskauppaa onkin usein verrattu moderniin orjuuteen. Ihmiskauppa kriminalisoitiin Suomessa vuonna 2004. Taustalla olivat kansainväliset velvoitteet, etenkin YK:n järjestäytyneen rikollisuuden vastainen sopimus vuodelta 2000 sekä EU:n puitepäätös vuodelta 2002. Samana vuonna rikoslakiin lisättiin myös kiskonnantapainen työsyrjintä.

Työperäisen hyväksikäytön osalta ihmiskaupparikoksen täyttyminen edellyttää, että henkilö on joutunut pakkotyöhön tai muihin ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Määritelmä ja sen tulkinta on ollut vaikea: ihmiskauppaa ajatellaan ääritapausten tai stereotypioiden kautta ja pakkotyön käsite on ollut erityisen pulmallinen. Tämä käy ilmi HEUNIn parin vuoden takaisesta tutkimuksesta (Jokinen, Ollus & Viuhko 2011). Oikeusministeriön työryhmän mietintö syyskuussa 2012 ehdotti muutosta nykyiseen lainsäädäntöön. Työperäisestä ihmiskaupasta on vähän oikeuskäytäntöä ja tuomioita on Suomessa toistaiseksi annettu viisi.

Tapauksissa on ollut kyse alipalkkauksesta ja palkkasyrjinnästä, mutta niihin on liittynyt myös uhkailua, vapaa-ajan rajoittamista ja muita kontrollikeinoja. Suomessa esiintyy vakavaa ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä erityisesti ravintola-, rakennus- ja puutarha-aloilla. Törkeimmät ja räikeimmät hyväksikäyttötapaukset täyttävät ihmiskaupan tunnusmerkit. Useat tapaukset jäävät piiloon.

Poliisi on perinteisesti keskittynyt tutkimaan ns. rahatalousrikoksia, ja tutkituissa ja tuomituissa hyväksikäyttötapauksissa tekijä on usein ollut ulkomaalainen. Tutkintatyössä on esiintynyt ongelmia mm. uhrin tunnistamisessa, ja poliisit ovat pitäneet tutkintatyötä vaikeana ja jopa epäinnostavana (ks. Alvesalo-Kuusi, Haaste 4/2011).

Keskusteluissa "laittomasta" ulkomaisesta työvoimasta viitataan usein tilanteisiin, joissa ulkomaalainen oleskelee tai työskentelee Suomessa ilman työ- tai oleskelulupaa. Kuitenkin suurimmassa osassa esiin tulleista törkeistä ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttötapauksista uhrilla on ollut laillinen oleskeluperusta Suomessa (ks. Jokinen, Ollus & Viuhko 2011).

Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytössä on kysymys laittomuuksista, joihin työnantaja syyllistyy. Ongelmat voidaan jakaa kolmeen pääryhmään:

– ulkomaalaisen työntekijän palkasta ei makseta Suomeen veroja eikä työnantajamaksuja (pimeä työ)

– hyväksytyistä työsuhteen ehdoista poiketaan (muun muassa palkka, työaika)

– muita työsuhdetta koskevia velvoitteita ei noudateta (työolosuhteet, työturvallisuus, työterveyshuolto).

Tutkimuksen aineisto ja toteutus

On monia selityksiä sille, miksi näitä tapauksia on tutkittu vähän. Tutkimuksessamme pohdimme sen merkitystä, millä tavoin ulkomaalaisia ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä on käsitelty politiikka- ja rikoksentorjunta-asiakirjoissa. Lähtökohtamme oli, että hallitustason päätökset ja niiden ongelmien käsittelytavat vaikuttavat osaltaan myös rikosoikeudellisen kontrollin kohdistumiseen. Selvitimme, miten ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö, talousrikollisuus ja (työperäinen) ihmiskauppa näyttäytyvät hallituksen asiakirjoissa sekä miten ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö liitetään talousrikollisuuteen ja miten maahanmuuttajat esitetään rikoksen tekijöinä ja uhreina. Tutkimuksemme on julkaistu Nordisk Tidsskrift for Kriminalvidenskab -lehdessä (marraskuu 2012).

Tutkimuksessamme tarkastelimme hallitustason dokumentteja vuosilta 1995–2012. Aineistona oli kuusi hallitusohjelmaa, kuusi talousrikostorjuntaohjelmaa, neljä rikostorjunnan (sisäisen turvallisuuden) ohjelmaa, kaksi maahanmuuttopoliittista ohjelmaa, kolme työllisyyspoliittista ohjelmaa, yksi työvoiman maahanmuuton toimintaohjelma sekä kaksi ihmiskaupan vastaista toimintaohjelmaa. Teimme aineistolle temaattisen ryhmittelyn ja analyysin.

Lailliset ja laittomat maahanmuuttajat

Kansainvälinen kehitys, etenkin EU:ssa, on vaikuttanut Suomen maahanmuutto-, työvoima- ja myös rikoksentorjuntapolitiikan kehittymiseen. Eri politiikat eivät kuitenkaan välttämättä linkity toisiinsa. Suomessa korostetaan toisaalta maahanmuuton kontrollia ja sen haasteita kuten rikollisuutta ja laitonta maahantuloa, mukaan lukien ihmiskauppaa. Toisaalta puhutaan (halvan) työvoiman tarpeesta. Keskustelussa maahanmuuttajat jaetaan helposti toivottuihin ja ei-toivottuihin – haluttuun työvoimaan ja laittomiin maahanmuuttajiin.

Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö jää tässä keskustelussa helposti ulkopuolelle ja yhteisöjen – kuten yritysten – tekemien talousrikosten uhriksi määritellään useimmiten markkinat, vapaa kilpailu ja valtio. Kriminologisessa kirjallisuudessa (ulkomaisen) työvoiman hyväksikäyttö voidaan kuitenkin nähdä osana yhteisörikollisuutta: hyväksikäytetyt (ulkomaalaiset) työntekijät ovat (yhteisöjen tekemien) sosiaalisten rikosten uhreja. Juuri sosiaaliset talousrikokset jäävät usein vaille poliittista huomiota ja talousrikostorjunnan katveeseen.

Asiakirjoissa korostuu, erityisesti vuoden 2003 jälkeen, väestön vanheneminen ja siihen liittyvä työvoimapula, ja siten tarve myös ulkomaiselle työvoimalle. Ensin korostetaan tietynlaisen, eli osaavan ulkomaisen työvoiman maahanmuuton edistämistä. Ulkomainen työvoima nähdään hyödykkeenä, jolla voidaan paikata työikäisen väestön määrän supistumista ja "osaamiskapeikkoja".

Samanaikaisesti korostuu laillisten ja toivottujen sekä laittomien ja ei-toivottujen maahanmuuttajien välinen ristiriita. 1990-luvulla rikollisuudesta puhuttiin kotimaisena uhkana, kun taas 2000-luvun asiakirjoissa painotetaan ulkomaalaisten ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden tuomia uhkia ja riskejä. Laiton maahantulo nähtiin osana muualta johdettua järjestäytyneen rikollisuuden ilmiöitä, joina myös ihmiskauppa nostettiin esiin.

Vähitellen myös ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö nousee esiin dokumenteissa, joissa viitataan etenkin ulkomaisten henkilöiden pitämiin ravintoloihin ja rakennustyömaihin. Uusimmassa talousrikostorjuntaohjelmassa otetaan seikkaperäisesti esiin ulkomainen työvoima harmaan talouden kontekstissa, mutta siinäkin todetaan ongelmia esiintyvän "lähinnä siinä joukossa ulkomaista työvoimaa, joka työskentelee Suomessa joko ulkomaisen yrityksen täkäläisen toimeksiantajan vuokraamana tai ulkomaisen aliurakoitsijan palveluksessa".

Asiakirjoissa puhutaan paljon keinoista, joilla ei-toivottuja maahanmuuttajia ja ulkomaiseen työvoimaan liittyviä lieveilmiöitä pitää kontrolloida. Näitä ovat mm. rajatarkastukset ja verotus.

Ulkomainen työvoima talousrikostorjunnan kannalta

Myöhemmissä asiakirjoissa korostetaan myös (ulkomaisten) työntekijöiden hyväksikäyttöä osana talousrikoksia ja harmaata taloutta. Vuodesta 2004 ulkomaalaisten työn ehtojen kontrollointi on liitetty osaksi talousrikostorjuntaa, sillä ulkomainen työvoiman tulo, etenkin matalapalkka-aloille, nähdään riskinä sille, että Suomeen muotoutuu kahdet työmarkkinat. Tavoitteena on siten suojella suomalaisia työmarkkinoita ja tervettä kilpailua, vaikka toisaalta halutaan (osaavaa) ulkomaista työvoimaa. Lisäksi dokumenteissa esiintyy huoli maahanmuuttajista rikoksentekijöinä ja rasististen rikosten uhreina.

On merkittävää, ettei niissä niinkään nähdä ulkomaalaisia (talous)rikosten uhreina. Kautta linjan talousrikoskontrolli ja uhripuhe painottuvat valtioon, yrityksiin ja markkinoihin kohdistuvien rikosten hallintaan eli rahatalousrikoksiin. Joitain poikkeuksia on, esimerkiksi vuosina 1999 ja 2002 työrikokset mainitaan talousrikostorjuntaohjelmien liitteissä yleisellä tasolla, ei ulkomaalaiseen työvoimaan liittäen. Ihmiskaupan vastaisissa toimintaohjelmissa tuodaan esiin uhrien auttaminen.

Vuonna 2004 ulkomaisen työvoiman työn ehtojen kontrollointi liitettiin osaksi talousrikostorjuntaa Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa, jossa ehdotetaan oman valvontayksikön perustamista. Suojelun painopisteessä olivat suomalaiset työmarkkinat, terve kilpailu ja valtion intressit. Ulkomaisen työvoiman käytön Suomessa todetaan lisääntyneen ja tämän johtaneen "eräin osin kahtiajakautuneisiin palkkamarkkinoihin erityisesti vuokratun työvoiman osalta". Myös järjestäytynyt rikollisuus nostetaan haasteeksi talousrikosten osalta. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa 2008 tuodaan toisin esiin, että kaikki työvoiman hyväksikäyttö ei liity laittoman maahantulon järjestämiseen. Järjestäytyneen rikollisuuden roolia talousrikollisuudessa korostetaan myös uusimmassa hallitusohjelmassa ja talousrikostorjuntaohjelmassa, jossa nostetaan esiin ulkomainen työvoima. Toimenpide-ehdotukset painottuvat verotuskysymyksiin.

Tutkinta painottuu yhä ulkomaalaisten rikoksiin

Hallitusasiakirjoissa korostuu tarve turvata Suomen työmarkkinat, valtion verotulot sekä yritysten terve kilpailu. Ulkomainen työvoima nähdään hyödykkeenä, joka ei saa uhata Suomen työmarkkinoita. Dokumenttien perusteella kontrolliviranomaiset näyttävät olevan ristitulessa eri intressien ja tavoitteiden välissä. Ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttö, erityisesti osana harmaata taloutta ja talousrikollisuutta, nähdään uhkana koko yhteiskunnalle, mutta kontrolli kohdistuu ensisijaisesti valtioon kohdistuviin rikoksiin (esim. veropetos).

Pääsääntöisesti asiakirjoissa ilmaistaan huolta maahanmuuttajista mahdollisina rikoksen tekijöinä ja muualta (ulkomailta) tuleva rikollisuus nähdään syynä myös ulkomaisen työn hyväksikäyttöön. Dokumenttien uhripuhe kytkeytyy lähinnä rasistisiin rikoksiin. Ulkomaalaiset ovat toisaalta riski Suomelle, etenkin jos maahantuloon liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta, laitonta maahantuloa tai kahtiajakautuneita työmarkkinoita, toisaalta he ovat itse riskissä joutua hyväksikäytetyiksi ja pahimmillaan ihmiskaupan kohteiksi. Viime vuosina asiakirjoissa orastaa, joskin melko harvoin, tarve nähdä ulkomaisen työvoiman hyväkäsikäyttö myös yksilöön kohdistuvana hyväksikäyttönä eikä pelkästään valtioon kohdistuvana talousrikoksena. Mutta millä tavoin tämä näkyy tutkinnassa?

Näyttää siltä, että viime aikoina kiskonnantapaiseen työsyrjintään on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota: vuonna 2012 poliisin tietoon tuli tapauksia noin 60 kappaletta, kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2008. Tänä keväänä Helsingin Sanomissa (26.5.21013) raportoitiin näyttävästi Länsi-Uudenmaan, poliisin ja rajavartiolaitoksen ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteisistä valvontaiskuista espoolaisravintoloihin. Lehdessä haastateltu poliisin edustaja korosti, että tutkinnan painopistettä on siirrettävä rahatalousrikosten tutkinnasta työntekijöiden olojen tarkasteluun. Toisaalta suurimman osan valvonnan kohteena olevista ravintoloista kerrottiin olevan ulkomaalaisten omistuksessa. Tutkinta näyttää edelleen painottuvan – hallitusasiakirjojen tapaan – ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin.

Ollus työskentelee erikoissuunnittelijana HEUNIssa sekä valmistelee työperäisestä ihmiskaupasta väitöskirjaa. Alvesalo-Kuusi on oikeussosiologian professori Turun yliopistossa.

LÄHTEITÄ:

Alvesalo, Anne & Tombs, Steve (2001): The Emergence of a "war" against economic crime. The case of Finland. Business and Politics, Vol. 3., No. 3, 2001.

Alvesalo Anne & Whyte, David (2007): Eyes Wide Shut. The Police Investigation of Safety Crimes. Crime Law and Social Change, Vol. 48, No. 1–2.

Alvesalo-Kuusi, Anne (2011): Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö ei painotu tutkinnassa. Haaste 4/2011.

Alvesalo-Kuusi Anne, Jokinen, Anniina & Ollus, Natalia (tulossa): The Exploitation of Migrant Labour and the Problems of Control in Finland. Teoksessa Integration and the Protection of Immigrants from a Nordic Perspective. Socio-Legal Views of Canadian and Scandinavian Arrangements. Paul Van Aerschot and Patricia Daenzer (toim.). Ashgate.

Jokinen, Anniina, Ollus, Natalia & Viuhko, Minna (2011). Ehdoilla millä hyvänsä. Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö Suomessa. HEUNI Publication Series No. 67.

Ollus, Natalia & Alvesalo-Kuusi, Anne (2013). From cherry-picking to control: migrant labour and its exploitation in Finnish governmental policies. Nordisk Tidsskrift for Kriminalvidenskab, November 2012, 99:3, 376–398.

HAASTE 3/2013

 
Julkaistu 27.9.2013
Sivun alkuun |