Riikka Kostiainen

Kustannusvaikuttavuus toimii perusteluna päättäjille

Tukholman kriminologian symposiumissa kesäkuussa pääaiheena oli varhainen rikoksentorjunta ja pääosassa vuoden 2013 kriminologian palkinnon saaja professori David Farrington Cambridgen yliopistosta. Varhaiseen ikään painottuvien rikoksenehkäisyohjelmien vaikuttavuutta tarkasteltiin mm. kustannus-hyötyanalyysien kautta.

Symposiumi lähti liikkeelle rikosurien tutkimusten esittelyllä. Rikosurien pitkäaikainen tutkiminen on tärkeää, jotta löydetään rikosten tekoon johtavia tekijöitä ja toisaalta siltä suojaavia. Näiden tietojen perusteella voidaan sitten suunnitella rikoksenehkäisyn toimia.

Alueen yksi vakuuttavimmista tutkimuksista on ns. Cambrigde-tutkimus, jossa on seurattu Lontoossa 1953 syntynyttä 411 poikaa tähän päivään asti. Sen tuoreimpia tuloksia esitteli professori Alex R. Piquero Texasin yliopistosta. Hän kertasi rikosuratutkimuksen tunnetut keskeiset tulokset, joita ovat mm: rikoskäyttäytyminen alkaa tyypillisesti 8–14-vuotiaana ja loppuu useimmiten 20–29-vuotiaana, mutta muutamat jatkavat tästäkin eteenpäin; rikospiikki on 15–19-vuotiaana; varhaimmin alkaneet jatkavat pisimpään ja tekevät enemmän rikoksia; antisosiaalinen käytös on jatkumo lapsuudesta aikuisuuteen ja rikollisuus on useammin monimuotoista kuin erikoistunutta.

Piquero toi esiin myös rikollisuuden kustannukset, joita on arvioitu lapsuudesta keski-ikään. Aktiivinen ja pitkään jatkava rikoksentekijä aiheuttaa yhteiskunnalle 2,5–10 kertaa enemmän kustannuksia kuin teini-iässä aktiivinen ja sittemmin lopettava rikoksentekijä. Yksi urarikollinen aiheuttaa keskimäärin 1 494 punnan kustannuksen brittiläistä veronmaksajaa kohden.

Lasten pelastaminen rikolliselta elämältä

Juhlaluennossaan David Farrington esitteli varhaisiän rikoksentorjuntaohjelmien vaikuttavuutta, erityisesti talousnäkökulmasta. Hän korosti, että rikollisuutta voidaan ehkäistä puuttumalla varhain elämässä keskeisiin riskitekijöihin niin lapsen, perheen, kavereiden, koulun kuin yhteisönkin tasolla. Tärkeimpiä rikollisuuden riskitekijöitä yksilön tasolla ovat impulsiivisuus, hyperaktiivisuus, koulunkäynnin vastenmielisyys ja heikko empatiakyky. Perheeseen liittyviä riskejä taas ovat heikko valvonta, kova kuri, kylmä tai hyljeksivä suhtautuminen lapsiin, rikkinäiset perheet, rikolliset vanhemmat ja nuoret vanhemmat. Rikoksia tekevät sisarukset tai kaverit lisäävät myös rikoksenteon riskejä sekä koulu, jossa on paljon häiriökäyttäytymistä. Matala tulotaso ja puutteellinen asuminen sekä asuinympäristön korkea rikollisuus vaikuttavat myös. Ennen kaikkea kuitenkin olisi syytä vahvistaa rikoksilta suojaavia tekijöitä. Tämä ei leimaa lasta ja luo optimismia paremmasta yhteiskunnasta.

Hän kävi läpi seitsemän erilaisen ohjelman vaikuttavuustutkimuksia, joiden perustella oli saatu vakuuttavaa näyttöä ohjelmien tehokkuudesta. Joukossa olivat klassiset terveydenhoitajan kotikäynnit ja Perryn esikoulu, mutta myös suomalainen KiVa Koulu. Tarkemmin hän esitteli omaa meta-analyysiaan perheinterventioiden vaikuttavuudesta ja koko joukon kustannus-hyötyanalyyseja eri maista.

Rikoksentorjunta on kannattava sijoitus

David Farrington painotti, että ohjelmaan sijoitettu yksi punta säästää yhteiskunnalta viisi. Taloudelliset vaikutukset ovat hänen mielestään mitä painavin peruste poliittisille päättäjille rikoksentorjuntaohjelmiin sijoittamiseen. Hän kehotti arvioimaan ohjelmia erityisesti ehkäistyjen rikosten näkökulmasta ja luetteli, mitä kaikkia kustannuseriä tässä pitää ottaa huomioon. Hän muistutti, että myös piilorikollisuuden kustannuksia pitäisi arvioida.

Farrington päätyi suosittelemaan jokaiseen maahan varhaisen rikoksen ehkäisyn toimipaikkaa. Sen toimintoja olisivat rikoksentorjuntaohjelmien jatkuva rahoitus, paikallisten toimijoiden tekninen tukeminen, laatuohjelmien valvonta, arviointitutkimusten standardien luonti, tieteellinen rikoksentorjuntakoulutus, kansallisten ohjelmien koordinointi, arviointien rekisteröinti ja hallituksen neuvominen tehokkaista toimista.

– Riittävän aikaiset panostukset ja tehokkaat ohjelmat todella estävät ihmisiä ajautumasta rikollisuuden pariin.

Kustannusvaikuttavuuden arviointiin löytyy malleja

Monessa esityksessä tuotiin esiin terveydenhoidon alalla kehitettyjä malleja kustannusten ja vaikutusten arviointiin ja suositeltiin niiden soveltamista myös rikollisuuden kustannusten ja rikoksentorjuntaohjelmien arviointiin: "pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan."

Myös Euroopan rikoksentorjuntaverkosto EUCPN on tarjoamassa tukeaan rikoksentorjuntahankkeiden talous- ja muiden vaikutusten arviointiin. Tänä syksynä verkkosivuilla (www.eucpn.org) julkaistaan arvioinnin työkalupakki, jota esiteltiin symposiumissa. Sen ovat tehneet yhdessä EUCPN:n sihteeristö ja Irlannin edustajat. Se muodostuu kolmesta osasta: käyttäjäystävällisestä ei-teknisestä käsikirjasta, syvällisemmistä teemakatsauksista sekä hyvien käytäntöjen esimerkeistä.

Joitakin symposiumin esityksiä on katsottavissa tapahtuman verkkosivuilla http://www.criminologysymposium.com/.

Katuväkivallalla iso hintalappu

Ruotsissa rikollisuuden kustannusten ja rikoksentorjunnanhyötyjen laskemista on harjoitettu jo kauan ja menetelmiä ovat kehittäneet erityisesti ekonomistit Ingvar Nilsson ja Anders Wadeskog (ks. Takala, Haaste 1/2011). Nuorten syrjäytymisen kustannusten laskemisen jälkeen tutkijat ovat siirtyneet väkivallan, rasismin ja turvattomuuden hinnan määrittelyyn.

Nilsson ja Wadeskog tutkivat katuväkivallan talousvaikutuksia (Gatuvåldets ekonomi, 2011) yhden tapausesimerkin kautta, jossa nuori mies pahoinpitelee yhtenä iltana kaksi muuta nuorta miestä niin, että toinen uhreista päätyy liikuntakyvyttömäksi loppuiäkseen ja tekijä vankilaan. Analyysi perustui 200 kustannustekijään ja tapauksen loppuhinnaksi pitkällä aikavälillä he saivat 75 miljoonaa kruunua. Huomioon otettiin paitsi väkivallan fyysisten ja henkisten vammojen kustannukset yhteiskunnalle (valtion eri toimijat, kunta, tuotannon menetykset ym.) ja vakuutusyhtiöille (joille kustannuksista koitui suuri osa), myös kustannukset todistajille ja muille osalliselle kuten uhrien ja tekijän perheille. Väkivaltaa, erityisesti päähän kohdistuvaa, kannattaa siis kaikin tavoin ehkäistä. Tutkimus on ensisijaisesti aivovammajärjestön "Suojaa päätäsi" -hankkeen arviointi, mutta tulokset laajennettiin koko yhteiskuntaa koskevaksi.

Tänä vuonna heidän tutkimusinstituuttinsa on julkaissut kaksi uutta analyysia vähän samasta aihepiiristä. Taalainmaan lääninhallitukselle tehdyssä tutkimuksessa selvitetään turvallisuuden arvoa (Trygghets värde). Läänissä pilotoidaan mallia, jossa arvioidaan sosiaalisia riskejä. Analyysi kohdistuu mm. mielenterveysongelmiin, nuorten syrjäytymiseen, seksuaaliseen väkivaltaan ja katuväkivaltaan, joiden perusteella lasketaan yhteiskunnan rauhattomuuden hintaa eri tasoilla. Toisessa tutkimuksessa kohteena on suvaitsemattomuuden hinta (Intoleransens pris) eli millaisia kustannuksia rasistiset ja väkivaltaiset ryhmät aiheuttavat ruotsalaiselle yhteiskunnalle. Analyysissa tarkastellaan Kungälvin 15–20 hengen skinijengin tekemän väkivallan kustannuksia ja alueen suvaitsevaisuushankkeen vaikuttavuutta. 15 vuodessa jengin aiheuttamien kustannusten arvioidaan nousevan 290 miljoonaan kruunuun, mikä on 20 kertaa enemmän mitä hanke 450 osallistujineen on maksanut. Säästöjä tulee, jos hanke vähentää pitkäaikaisia kustannuksia edes viidellä prosentilla.

Nilssonin, Wadeskogin ja kumppaneiden analyysit ovat saatavilla verkossa osoitteessa www.seeab.se . Useista tuoreimmista analyyseista on saatavilla myös lukijaystävällisiä tiivistelmiä.

Haaste 3/2013

 
Julkaistu 27.9.2013
Sivun alkuun |