Juha Kääriäinen

Harmaan talouden haasteet

Harmaa talous aiheuttaa suomalaiselle yhteiskunnalle vuosittain miljardiluokan menetyksiä. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan harmaan talouden laajuus vastaa noin 5,5–7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kysymys on siten usean miljardin vuosittaisista verojen ja maksujen tappiosta, jota joudutaan paikkaamaan julkisen talouden leikkauksilla ja verojen korotuksilla.

Harmaan talouden torjunta nostettiin Suomessa ensimmäisen kerran näkyvästi esille 1990-luvun alun talouslaman aikana. Sen jälkeen meillä on saatettu päätökseen kaikkiaan viisi valtioneuvoston vahvistamaa talousrikostorjuntaohjelmaa ja kuudes, nyt käynnissä oleva ohjelma kattaa vuodet 2012–2015. Kyseiseen, nyt voimassa olevaan ohjelmaan sisältyy kaikkiaan 22 varsin konkreettista hanketta, joilla harmaaseen talouteen soljuvia rahavirtoja pyritään patoamaan. Näiden lisäksi on viime keväänä sovittu kaikkiaan 11 lisätoimen valmistelusta. Voi siis sanoa, että harmaan talouden ongelma on kyllä tiedostettu ja toimenpiteisiinkin ryhdytty. Omalla tavallaan tämä näkyy myös siinä, että poliisin talousrikostutkintaan käyttämien henkilötyövuosien määrä on ollut hienoisessa kasvussa koko 2000-luvun ajan. Toisaalta myös talousrikosjuttujen tutkinta-ajat ovat olleet kasvussa, mikä heijastanee tutkinnan kohteena olevien tapausten laajentumista ja monimutkaistumista.

Talousrikollisuuden torjuntaohjelmat ovat hallituskauden mittaisia, varsin konkreettisia yrityksiä vastata harmaan talouden haasteisiin. Lyhyen aikavälin toimia tietysti tarvitaan mutta niiden lisäksi olisi syytä selvittää pidemmän aikavälin trendejä ilmiöistä, jotka luovat pohjaa taloudellisille väärinkäytöksille. Kun puhutaan harmaasta taloudesta, törmätään varsin nopeasti kysymyksiin käsityksistä yhteisvastuusta ja julkisten palvelujen tarpeesta. Veroja kootaan, jotta voidaan järjestää peruspalvelut ja tarpeelliset tulonsiirrot niitä tarvitseville. Siksi olisi tarpeen kysyä, mitä on tapahtumassa yhteisvastuullisuudelle suomalaisessa yhteiskunnassa. Miten kansan käsitykset julkisista palveluista, tulonsiirroista ja verotuksesta ovat muuttuneet viime vuosina vai ovatko muuttuneet lainkaan? Ruotsalainen sosiologi Stefan Svallfors on lukuisissa tutkimuksissaan osoittanut, että ruotsalaiset ovat edelleenkin varsin solidaarisia veronmaksajia ja myötämielisiä hyvinvointipalvelujen ylläpitämiselle. Tuoreita Suomea koskevia tutkimustuloksia on vaikea saada mutta toivoa sopii, että tilanne on samankaltainen kuin läntisessä naapurissamme. Jos niin on, lähtökohta harmaan talouden torjunnalle on hyvä.

HAASTE 3/2013

 
Julkaistu 27.9.2013