Haaste 3/2013

Teemana talous

Pääkirjoitus

Haaste 3/2013 artikkelit

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana verotusneuvos Markku Hirvonen. Hän pitää hyvänä, että hallituksen talousrikosohjelmat ovat tuoneet jatkuvuutta harmaan talouden torjuntaan, mutta intensiteetissä on ollut selvää vaihtelua. Laman aikana torjuntaan kiinnitetään huomiota, mutta nousukauden tullen se tahtoo unohtua.

Rikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia. Tästä on helppo olla yhtä mieltä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne-katsauksen mukaan rikollisuuden kontrollijärjestelmän nettokustannukset valtiolle ovat tänä vuonna noin 1,7 miljardia euroa. Rikollisuuden seurausten ja niihin varautumisen kustannukset ovat puolestaan vähintään 11 miljardia euroa. Mutta mistä nämä yhteensä 13 miljardia euroa muodostuvat? Mikä tulee laskea rikollisuuden kustannukseksi? Olisiko tehokkaalla rikoksentorjunnalla mahdollista saada aikaan 13 miljardin euron säästöt?

Artikkelissa käydään läpi, millaista on taloustieteellinen ajattelutapa rikosoikeudesta, rikollisen käyttäytymisestä ja kriminaalipolitiikasta. Sekä taloustieteilijät että oikeustieteilijät ovat asettaneet kriminaalipolitiikan tavoitteeksi rikollisuuden kustannusten minimoinnin.

Talouden nousukaudella rekisteröidyt sosiaaliset ongelmat ja haitat pääsääntöisesti lisääntyvät ja laskukaudella vähenevät. Yhteys ei ole aivan suoraviivainen, ja tästä yleistyksestä on myös poikkeuksia. Poikkeuksellisen syvästä 1990-luvun taloudellisesta lamasta on tehty yllättävän vähän kokonaisanalyysia rikollisuuden ja kriminaalipolitiikan näkökulmasta. Lamalla oli myös pitkä varjo, ja kokonaisuutta onkin syytä tarkastella paitsi välittöminä vaikutuksina, myös hieman pidemmällä aikavälillä.

Rikosseuraamusalan tutkimushankkeessa selvitetään talousrikosvankien uusintarikollisuutta ja uusimisriskitekijöitä. Ensimmäisen osatutkimuksen kohteena olivat vapautuneet, joille oli laadittu vankeuslain mukainen yksilöllinen riski- ja tarvearvio. Neljän vuoden seuranta-ajalla 13 % talousrikosvangeista sai tuomion uudesta rikoksesta, kun verrokeista uusi 43 %. Talousrikosvankien matalaa uusimisastetta voi pitkälti selittää mm. päihdeongelman ja psykopatiapiirteiden merkitsevästi vähäisempi esiintyvyys.

Talousrikollisuuteen sisältyy laaja valikoima rikosilmiöitä, ja uusia tulee jatkuvasti esille. Poliisin talousrikostutkintaan tulevat jutut ovat usein monimutkaisia ja siksi työläitä käsitellä. Muun muassa näistä syistä tutkintatyö edellyttää monipuolista osaamista, hyvää motivaatiota ja jatkuvaa koulutusta.

Talousrikostorjunnan tehostaminen ja harmaan talouden torjuminen on jo vuosia ollut osa valtioneuvoston pitkäaikaista suunnitelmallista toimintaa. Tällä hetkellä toteutetaan järjestyksessään jo kuudetta talousrikosohjelmaa. Ohjelma kattaa vuodet 2012–2015.

Katsaus rahanpesulainsäädäntöön ja -rikollisuuteen

Suomessa etenee rikostilastojen mukaan vuosittain vain hyvin vähän korruptiotapauksia oikeuskäsittelyyn. Vähäisistä juttumääristä huolimatta meillä on korruption torjunnassa useita asioita, joita on tarpeen kehittää.

Ympäristörikollisuus on vaikeasti sovitettavissa perinteisen talousrikollisuuden raameihin.

Ihmiskauppa, ulkomainen työvoima ja talousrikollisuus rikoksentorjuntaohjelmissa ja politiikka-asiakirjoissa 1995–2012

Tukholman kriminologian symposiumissa kesäkuussa pääaiheena oli varhainen rikoksentorjunta ja pääosassa vuoden 2013 kriminologian palkinnon saaja professori David Farrington Cambridgen yliopistosta. Varhaiseen ikään painottuvien rikoksenehkäisyohjelmien vaikuttavuutta tarkasteltiin mm. kustannus-hyötyanalyysien kautta.

Kriminologia-palstalla pohditaan rikollisuuden selitysteorioiden yhdistämisen mahdollisuuksia.

Erilaisilla hankkeilla voi olla vaikutuksia rikollisuuteen. Vaikutukset eivät välttämättä seuraa siitä, mitä hankkeilla on ensisijassa haluttu saada aikaan. Yleiset sosiaalisen hyvinvoinnin hankkeet voivat vähentää rikollisuutta, rikosten vähentämiseen tarkoitetut saattavat lisätä niitä. Tai päinvastoin.

 
Julkaistu 27.9.2013